Vähemmän valosaastetta

Keskustelu energian säästämisestä, sähkön yhä kalliimmasta hinnasta, mahdollisesta sähköpulasta ja sähkökatkoksista käy kuumana. Esimerkiksi kauppaketjut suunnittelevat mainosvalojensa sammuttamista öiseen aikaan. Motiva puolestaan on päivittänyt sivuilleen mm. kausi- ja jouluvalojen sähkönkulutuksesta ja käytön kustannuksista tietopaketin. Energiansäästö ja fossiilisista polttoaineista irtautuminen ovat ympäristön kannalta hienoja asioita, mutta valaistuksen kohtuullistamisessa hienoa on lisäksi valosaasteen vähentäminen.

Valosaasteella tarkoitetaan turhaa ja liian voimakasta valaistusta pimeään aikaan, toisin sanoen se on haitallista öisen ajan keinovalaistusta. Valaistus on pimeänä aikana tietysti tärkeää turvallisuuden kannalta, mutta yhä enemmän ympäristössämme on keinovaloja muistakin kuin turvallisuussyistä. On paljon myös valaistusta joka suuntautuu tai heijastuu horisontin yläpuolelle. Valosaasteen takia emme esimerkiksi kaupunkialueilla pysty näkemään tähtitaivasta kirkkaana, vaikka taivas olisi täysin pilvetön. (Tätä klikkaamalla pääset tutkimaan interaktiivista maailmankarttaa, josta käy ilmi valosaasteen huolestuttava määrä.)


Valolla, siis myös keinovalolla, on vaikutusta ihmisten, eläinten ja kasvien hyvinvointiin. Voidaksemme hyvin tarvitsemme pimeitä öitä ja valoisia päiviä. Pimeän ajan valosaaste sekoittaa vuorokausirytmiämme. Pimeähormoni melatoniiinin tuotanto saattaa keinovalon myötä häiriintyä. Myös sairastumisenriski saattaa suurentua. On epäilty, että keinovalaistus lisäisi riskiä sairastua mm. rintasyöpään. Nimittäin geenit, jotka käynnistävät ja sammuttavat melatoniinin erityksen, todennäköisesti myös säätelevät solujen kasvua. Liiallinen valoisuus voi vaikuttaa haitallisesti myös pesintään, lisääntymiseen ja liikkumiseen. Valosaaste on pahinta yöaktiivisille eläimille. Ja yöaktiivisia eläinlajeja on paljon: selkärankaisista eläimistä noin kolmasosa ja selkärangattomista eläimistä yli 60 prosenttia!

Valosaastetta voidaan vähentää kohtuullistamalla valaistusta. Parempi suunnittelu (heijastumisten minimointi kallistuskulmilla ja epäsuoraan valaisevien valaisimien vähentäminen sekä ylimitoitetusta valaistuksesta pois pyrkiminen), liiketunnistimien ja automaattikatkaisimien suosiminen ja yksinkertaisesti tarpeettomien valojen sammuttaminen ovat valosaasteen vähentämisen kannalta tärkeitä tekoja.

Muovipakkauskierrätyksen edistysaskeleet

Muovi on arvokas ja hyödyllinen raaka-aine, ja sitä voidaan käyttää uudestaan. Vuonna 2016 Suomessa kiellettiin muovipakkausten vienti kaatopaikoille, ja siirryttiin muovipakkausten lajitteluun ja kierrättämiseen. Muovipakkausten lajittelu oikein on tärkeää ympäristön kannalta. Huolellinen lajittelu takaa hyvälaatuisen raaka-aineen uusiomuoville.

Kuluttajat ovat voineet viedä lähes kaikki muovipakkaukset (eli 01-, 02-, 04-, 05-, 06- ja 07-muovia olevat pakkaukset) joko Rinki-keräyspisteiden tai oman taloyhtiön muovinkeräykseen. Pantilliset muovipullot ovat poikkeus, ne palautetaan pullonpalautusautomaatteihin. Tänä kesänä muovipakkausten lajittelu muuttui entistä parempaan suuntaan, kun PVC:stäkin (03) valmistetut muovipakkaukset muuttuivat kierrätyskelvollisiksi!

Kaikkien lajiteltavien muovipakkausten tulee olle tyhjiä ja riittävän puhtaita. Lisäksi eri muovilajit tulee olla irrotettuina toisistaan (esim. korkit irti pakkauksistaan). Jos pakkaus on sekoitus muovia ja muita materiaaleja, mutta suurin osa pakkauksen painosta on muovia, se kuuluu muovinkeräykseen.

Vuoden 2025 alusta alkaen muovipakkausten kierrätystavoite on vähintään 50 prosenttia. Kun kierrätysmäärää pyritään kasvattamaan, keräyksen laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Nimittän mitä enemmän ja paremmin kotitalouksissa lajitellaan muovipakkauksia, sen tarkemmin pystytään myös erottelemaan ja hyödyntämään eri muovit korkealaatuisten uusiotuotteiden valmistuksessa. 

Kaikki muovijäte ei kuulu muovinkeräyksen piiriin. Muoviset esineet (lelut, astiat yms.) kuuluvat sekajätteeseen. Luontoon ei tule viskata mitään muovijätettä. Lähes kaikki muovijäte on hyödynnettävissä joko energiana tai uusiomateriaalina.

Kotikulmille kaukomatkailun sijaan

Viimeistään korona-aika tutustutti suomalaiset lähimatkailuun. Matkustelua rajoittivat erilaiset rajoitukset ja sulut, joten matkustushalun iskiessä ihmiset suuntasivat rajoitusten ulkopuolella oleviin kohteisiin: kansallispuistoihin ja lähiluontoon. Moni koki herätyksen kotoisten matka- ja retkikohteiden runsaudesta ja hienoudesta. Mutta sitten rajoituksista päästiin eroon ja terminaalit alkoivat täyttyä väestä, joka tuntee pakottavaa tarvetta matkustaa lentäen tai laivoilla ulkomaan maisemiin.

Matkustaminen avartaa, ja hetkellinen maisemanvaihto tekee hyvää. Mutta miten pitkälle pitää matkustaa? Tosiasia on, että vastuullisinta olisi pysytellä kotikulmien tuntumassa. Lähimatkailu on vastuunottamista ilmastosta ja paikallisesta kulttuurista. Tietenkin myös matkan sisältöön kannattaa kiinnittää huomiota: meneekö aika pikakulutuksen parissa vai syntyykö elämyksellisyys kiireen keskellä pysähtymisen ja aistien avaamisen myötä? Lähelle matkustaminen voi ekologisuuden lisäksi olla myös stressittömämpää, sillä kauas matkustaminen saattaa sisältää enemmän odotuksia, ohjelmaa, suorittamista ja valmisteluja.

Matkailun hiilijalanjälki pysyy pienenä, kun matka on kävellen tai pyöräillen tehty retki. Se voi tietenkin olla myös henkilöautolla hurautettu pikku reissu tai julkisilla kulkuneuvoilla kuljettu piipahdus vaikkapa naapurikaupunkiin. Lähimatkailu on ekologisuuden lisäksi usein myös edullista. Myös sen keston voi helpommin määritellä itse.

Omat kesäloman lähimatkailuni suuntasin lähikuntiin. Kohteet olin valinnut kiinnostukseni mukaan. Koska ympäristöasiat, luonto ja kulttuuri kuuluvat kiinnostukseni kohteisiin, halusin matkakohteiltakin niihin liittyviä elämyksiä. Valintani olivat onnistuneita: matkakohteissa avautui oma kiehtova maailmansa, joiden parissa vietetty aika oli virkistävä piipahdus pois perusarjesta.

Alpo Jaakolan patsaspuisto, Loimaa (avoinna kesä-, heinä- ja elokuussa)

Patsaspuisto on ulkoilmamuseo, jossa kuvanveistäjä, taidemaalari ja graafikko Alpo Jaakolan (1929-1997) persoonalliset veistokset ovat sulautuneet osaksi luontoa. Alueen rakennukset ovat myös Jaakolan luomistyön tuloksia. Alue on rakentunut 1950-luvulta lähtien, ja luontoa arvostanut ”Loimaan shamaani” Alpo Jaakola on itse asunut alueella 1970-luvun lopulle asti.

Mynä-Mynä-Maa, Mynämäki (avoinna 14.8.2022 asti)

Mynä-Mynä-Maa on purkutaloon rakennettu yhteisötaideteos. Jokainen purkutalon huone on omanlaisensa taideteos, kuin oma maailmansa. Taide on toteutettu pääasiassa kierrätysmateriaalia hyödyntämällä.

Arkilaiskuus on ekoteko

Tehokkuutta ja toimeliaisuutta pidetään usein hyveinä, joiden maksimointiin tähdätään melkein asiassa kuin asiassa. Saatamme potea huonommuuden tunnetta, jos emme yllä samanlaiseen suoritustasoon, johon arvostamamme ihmiset yltävät. Häpeän tunne valtaa mielemme, ellemme saavuta sellaista tehokkuuden tasoa, jota olettamamme vaatimukset vaativat.

Tarkemmin ajateltuna vähempi toimeliaisuus ja suorastaan laiskuus voivat kuitenkin olla arjessamme todellisia ekotekoja. Se, että jätämme asioiden tekemisen sikseen ja antaudumme joutilaisuuden vietäväksi, voi säästää luonnonvaroja ihan merkittävästi. Arkilaiskuus on oikeastaan valonpilkahdus tuhoisassa kulutusyhteiskunnassamme.

Käytännön esimerkit osoittavat, miten arkilaiskuus osoittautuu ekoteoksi:

Kun raskaan työpäivän päätteeksi pitäisi raahautua vielä ruokaostoksille ja keksiä päivällistä nälkäiselle perheelle, eikä voimavarat anna enää myöden, on turvauduttava keittiönkaappien perukoille unohtuneisiin ruoka-ainejäämistöihin. Jääkaapin nahistuneille kasviksille löytyy sittenkin käyttöä, kun ne pilkotaan kattilaan. Maustehyllylle unohtunut liemikuution puolikas pääsee kattilaan kasvisten ja veden kaveriksi porisemaan.  Kun kypsäksi keitetyt kasvikset soseutetaan ja sekoitetaan joukkoon vielä eilisen päivällisen perunamuusijämät, on sosekeitto valmis. Juustonkannikkaan voi raastaa keiton pinnalle antamaan makua lisää. Näin kaupassakäynnin väliin jättäminen onkin vähentänyt perheen ruokahävikkiä ja todennäköisesti myös polttoainepäästöjä.

Loman lähestyessä olisi tarkoitus suunnitella matkaa. Mutta majoituspaikkojen ja matkareittien selvittely sekä hintojen vertailu tuntuu liian työläältä. Ei millään jaksaisi käyttää iltoja netin matkakohdesivustoja selaillen ja erilaisia tarjouksia etsiskellen. Kun loma alkaa, ei matkajärjestelyihin olla vieläkään ryhdytty, joten matka jää toteutumatta. Loma kuluu kotona ja kotiympäristössä retkeillen. Loman liikennepäästöt ovat lopulta paljon on alkuperäisiä aikomuksia pienemmät, mikä on luonnon kannalta erittäin hyvä asia.

Ulkoiluhousut ovat kuluneet puhki takapuolen kohdalta. On harmillista, että sadekelin kosteus imeytyy alla oleviin alushousuihin. Olisi tarpeen ostaa uudet housut. Mutta millaiset ja mistä? Pitäisi käydä katsastamassa urheiluliikkeiden ulkoiluhousutarjonta ja käydä sovituskopeissa sovittelemassa. Mutta kun ei jaksa! Niinpä ratkaisu löytyy ruokaostosten yhteydessä marketin hyllyltä: vaatelaastari! Ulkohousuissa olevan reiän voi paikata ilman suurta vaivannäköä vaatelaastarilla, ja näin housut ovat taas täysin käyttökelpoiset. Vaatteen käyttöikä piteni, eikä tekstiilijätettä muodostunut. Laiskuuden aikaansaama ekoteko siis tämäkin!

Ja viimeisenä, mutta ei vähäpätöisimpänä esimerkkinä tämä: Kun kotipihan nurmikon jättää leikkaamatta, eikä haravointiakaan liiemmin harrasta, pihan luonnonmukaisuus ja monimuotoisuus lisääntyvät. Esimerkiksi elintärkeät pölyttäjät pärjäävät paremmin, kun edellä mainitut pihatyöt jättää tekemättä.

Luonnon sietäminen

Inhottavatko hyönteiset kuten hyttyset, ampiaiset, hämähäkit tai muurahaiset? Ärsyttävätkö voikukat, jotka änkeävät kasvamaan nurmikollesi? Raivostuttaako ryteikköinen lähimetsä, joka ei miellytä silmääsi, kun ajelet siitä ohi? Sapettaako siitepöly, joka värjää keltaiseksi terassin kesäkalustuksen? Häiritsevätkö marjaviljelmilläsi herkuttelevat räkättirastaat, rantalaiturillasi uimareita kohti syöksyvä tiira ja veneesi kannelle kakkaava lokki? Haittaavatko autotielle yllättäen ilmestyvät metsäneläimet autoiluasi? Niinpä, luonto häiritsee meitä eri tavoin, toisia enemmän, toisia vähemmän.

Erityisesti näin kesäaikaan taistelu luontoa vastaan on kovimmillaan. Saatamme sanoa, että luonto on meille tärkeä, mutta käytännössä pidämme luonnosta vain siinä tapauksessa, jos se taipuu tahtomme alaiseksi tai pysyttelee riittävän etäällä. Olemme etääntyneet luonnosta, ja ajattelutapamme on nyrjähtänyt niin, että koemme luonnon olevan alaisemme ja yritämme nujertaa sen omaan hallintaamme. Haluaisimme luonnon olevan vain kaunis näkymä ikkunasta, emmekä aina ymmärrä, että se on kokonaisuus, monimutkaisten vuorovaikutusten verkosto, jonka osa itsekin olemme.

Luonnon monimuotoisuus on heikentynyt huolestuttavan nopeasti, ja syynä on suurimmaksi osaksi ihmisen toimet ja niiden seuraukset. Sen lisäksi, että kulutustottumuksemme on muututtava tilanteen korjaamiseksi tai lieventämiseksi, myös asennemuutos on tärkeää: meidän on ymmärrettävä paikkamme luonnossa ja opittava sietämään luontoa kokonaisuutena.

Seuraavaksi pari pientä käytännön esimerkkiä, miten yksittäinen ihminen voi luontoa sietämällä suojella tärkeää luonnon monimuotoisuutta ja taistella luontokatoa vastaan.

ESIMERKKI 1
Erilaisten hyönteismyrkkyjen kuten tänäkin kesänä kovasti mainostetun ja jo viime vuonna kohun kohteena olleen Thermacell-hyönteiskarkottimen ostamatta ja käyttämättä jättäminen. Thermacellissa käytettävä tehoaine pralletriini on todella vaarallinen kaikille hyönteisille, matelijoille ja vesieliöille. Laiteen käyttö metsässä, vesistön äärellä tai pölytettävien kasvien läheisyydessä on kielletty. Jos laitteen käyttöohje jää lukematta, ajattelematon käyttäjä saattaa ottaa laitteen vaikkapa marjametsälle mukaan – ja tulee myrkyttäneeksi metsän pölyttäjät samalla, kun poimii niiden ansiosta syntynyttä marjasatoa ämpäriinsä. Suojaavasti pukeutuminen on ympäristön kannalta parempi keino torjua hyttysten ateriointi omalla iholla.

ESIMERKKI 2
Iisisti ottaminen koti- ja mökkipihan siistimisen ja hoitamisen kanssa. Iso osa ihmisen tekemistä ns. hoitotoimista on luonnolle vahingollisia. Siispä ainakin osan ”rikkaruohoista” kannattaa antaa kasvaa ja kukkia. Voikukat, peltosauniot, pihatähtimöt, pelto-orvokit, nokkoset, vuohenputket jne. ovat tärkeitä ravintokasveja monille hyönteisille. Hyönteiset ovat puolestaan mm. lintujen, siilien ja lepakoiden ruokaa. Myöskään pihan kasvillisuutta ei kannata ”siistiä” liikaa, sillä jo osittainen pihan hoitamattomuus tarjoaa eliöille tärkeitä ruokailu- ja piilopaikkoja ja ylipäätään paremmat elinolosuhteet.

Alla olevan videon avulla voi muistuttaa mieleen, miksi luonnon monimuotoisuus on niin tärkeää, että luontoa kannattaisi oppia sietämään.

Päästöjen pienennystä pyöräillen

Monilla paikkakunnilla on pohdinnassa, miten pyöräilystä saataisiin mahdollisimman monelle luonteva tapa liikkua. Tiedetään, että kun ympäristö on pyöräily-ystävällinen, pyöräilyn suosio kasvaa. Pyöräily-ystävällinen ympäristö on myös ympäristöystävällinen ympäristö, sillä polkupyörä on saasteeton kulkuväline. Polkupyörän renkaatkaan eivät tuota katupölyä.

Ympäristö hyötyy, kun autoilun sijasta pyöräillään. Pyöräilijäkin hyötyy liikunnasta.

Pyöräilyn määrän merkittävää kasvua tavoitellaan osana ilmastotyötä. Ilmastotyötä on mm. Liikenne- ja viestintäministeriön Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma, jonka avulla pyritään parantamaan kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä suomalaisissa kunnissa. Kun henkilöautoliikenteen sijasta kuljetaan pyörällä tai kävellen, liikenteen kasvihuonepäästöt vähenevät sekä ilmanlaatu paranee. Myös melusaaste vähenee ja ympäristön viihtyisyys sekä liikenteen turvallisuus paranevat. Edistämisohjelmassa kävelyn ja pyöräilyn vuoden 2030 tavoitteeksi asetetaan 30 % matkamäärien kasvu. Yksi tärkeä edistämisohjelman toimenpiteistä on valtion ja kuntien yhteinen investointiohjelma, jolla pyöräilyn ja kävelyn edistämistä tuetaan. Kunnille voidaan myöntää valtionavustusta esimerkiksi kulkuväylien, niiden varusteiden, pyöräpysäköinnin yms. rakentamiseen tai parantamiseen. Myös pyörämatkailua edistetään. Edistämistoimenpiteitä ovat mm. Suomea halkovan EuroVelo 10 -pyöräilyreitin määrittäminen ja merkitseminen yhteysväleille Vaalimaa–Helsinki–Turku–Vaasa.

Turun katukuvaan on ilmestynyt pyöränhuoltotolppia, joissa on ilmapumppu ja monitoimityökalu.

Usealla kunnalla on oma suunnitelmansa kevyenliikenteen kehittämiseksi. Esimerkiksi Turulla on oma pyöräilyn kehittämisohjelmansa. Sen keskeisenä tavoitteena on saada Turkuun saumaton pyöräliikenteen verkosto. Turvallisuus, suoruus, yhdistävyys, miellyttävyys ja vaivattomuus ovat seikkoja, joita verkoston muodostamisessa tavoitellaan. Parhaillaan ohjelma konkretisoituu kulkijalle mm. pyöräliikenteen viitoituksen uudistamisena sekä upouusina pyöränhuoltopisteinä eri puolilla keskusta-aluetta. Myös pyöräpysäköintiin liittyvät asiat ovat uudistumassa.

Matomultaa ja pieneliöitä luonnonmukaisessa kasvimaassa

Lounaisessa Suomessa kasvukausi on jo alkanut. Lumet ovat sulaneet ja maa on alkanut vihertää. Viimeistään nyt alkaa pihan kasvimaat tai parvekeviljelyt pyöriä mielessä. Pitäisikö puutarhahommat aloittaa lannoittamalla ja hommaamalla säkillinen tai useampi turvemultaa? Ehei!

Matokompostorimme on lähes täynnä tummaa matomultaa ja tunkiolierot taitavat odottaa jo malttamattomina, milloin se poistetaan (eli milloin elinolosuhteet paranevat). Matokompostorista saatava matomulta on hyvin ravinteikasta, ja se on erinomaista lannoitetta ja maanparannusainetta. Niinpä lisään sitä niin kasvimaalle, kukkamaalle kuin pensaidenkin juureen.

Kompostilierot jatkavat matomullan valmistamista matokompostorissa, eli niitä ei ole tarkoitus siirtää matomullan mukana pihan multiin. Pihan mullissa saisi asustaa kuitenkin peltolieroja, kastematoja sekä muita tarpeellisia pieneliöitä (kuten änkyrimatoja, sukkulamatoja, bakteereja jne.), jotta maa-aines olisi koko kasvukauden ajan hyvä kasvualusta kasveille. Jo pelkästään lierot ovat valtavan hyödyllisiä: niiden käytävät toimivat maan ilmanvaihtokanavina ja toisaalta valmiina kasvureitteinä kasvien juurille. Lierot muokkaavat maata ja kuljettavat ravinteita liikkuessaan, syödessään ja ulostaessaan. Maaperään sitoutuneet ravinteet vapautuvat lieron ruuansulatuksessa ja ovat kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Lieronlanta eli matomulta on lisäksi sopivan emäksistä. Lierojen erinoimaisuutta lisää myös se, että ne ehkäisevät kasvimaalla leviäviä tauteja syömällä tautisia kasvinosia ja taudinaiheuttajia.

Säkillinen ostettua multaa ei suo kasvimaalle tätä kaikkea kaivattua elämää. Miten siis maata tulisi hoitaa, jotta se itse pystyisi pitämään itsensä elämää kuhisevana ekosysteeminä? Ensinnäkin ihmisen suorittamaa maan kääntämistä ei tarvita, sillä se estää pieneliöstön tarpeellisen toiminnan. Sen sijaan kate on elintärkeää! Maa pysyy kuohkean elinvoimaisena ja rikkaruohottomana, kun sen pinta peitetään eloperäisellä katteella kuten ruohosilpulla. Kate on rakennusainetta, josta pieneliöstö tuottaa uutta multaa. (Toki multaa voi ja kannattaa lisätä myös kompostista.) Kate ehkäisee myös kuivuutta, sillä sen alla maa pysyy kosteampana. Kosteassa maassa pieneliöt viihtyvät paremmin.

Lopuksi vielä tärkeä muistutus: Kannattaa muistaa välttää kemiallisia torjunta-aineita! Ne nimittäin tuhoavat maaperän elintärkeän pieneliöstön.

Hiekoitussepeli kiertoon

Kuluneena talvena on ollut tarvetta torjua liukkautta yli miljoonalla tonnilla sepeliä. Teiden hiekoittaminen on Suomessa tavanomaista aina talvisin, mutta ilmastonmuutoksen myötä nollan asteen molemmin puolin sahaava talvisää on yleistynyt ja se tarkoittaa myös liukkaampia kelejä.

Nyt on käsillä se aika, kun hiekoitussepeliä harjataan pois kaduilta. Moniko on tullut ajatelleeksi, mihin harjatut hiekoitussepelit joutuvat? Ainakin itse olen asiaa miettinyt ja luullut, että samat sepelit käytetään kaduillamme yhä uudelleen ja uudelleen. Näin ei ole kuitenkaan ollut (eikä ole kokonaisuudessaan vielä nytkään). Suurin osa hiekoitussepelistä on nimittäin mennyt jätteeksi ja talvi toisensa jälkeen kaduille on levitetty neitseellisestä materiaalista, siis kalliosta, louhittua sepeliä.

Onneksi tämä asia on muuttumassa. Hiekoitussepelin puhdistus ja kierrättäminen alkaa olla aiempaa yleisempi käytäntö. Taloudellisesti kierrättämisellä ei ole juurikaan merkitystä: sepelin puhdistus ja kierrättäminen maksavat saman verran kuin uuden sepelin ostaminen. Silti ympäristön kannalta kierrättäminen todellakin kannattaa. Ensinnäkin sepelikuljetuksia tarvitaan kierrätyksen myötä vähemmän, eli ilmansaasteitakin syntyy vähemmän, ja toiseksi kalliota säästyy.

Puhdistus on hiekoitussepelille olennainen toimenpide, sillä puhdistamatonta hiekoitussepeliä on ongelmallista käyttää noin vain uudelleen. Esimerkiksi maarakentamisessa puhdistamaton, ts. haitta-aineita sisältävä sepeli edellyttää ympäristölupaa, mikä tietysti hankaloittaa uusiokäyttöä. Puhdistamisen myötä hiekoitussepelistä poistuu haitalliset aineet kuten suola, bitumi ja pakokaasujen saasteet. Puhdistuksen myötä hiekoitussepeli on laadultaan erinomaista – jopa parempaa kuin suoraan kalliosta louhittu sepeli.

Myös sepelin puhdistus voi kuormittaa ympäristöä: se voi kuluttaa turhan paljon energiaa, tai negatiivisia ympäristövaikutuksia voi syntyä vaikkapa pesuvesien käsittelystä tai kuljetuksista. Niinpä on tärkeää kiinnittää huomiota sepelin puhdistustapaan, jotta kierrätyksen kokonaisuus pysyisi ympäristöystävällisenä. Ainakin paineilman ja seulan käyttö ovat hyväksi todettuja keinoja.

Kierrätyspäivä on tänään ja joka päivä

Tänään 18.3. on kansainvälinen kierrätyspäivä. Päivä perustettiin vuonna 2018, jotta ymmärtäisimme ja muistaisimme entistä paremmin, miten tärkeää koko maailmassa on säästää luonnonvaroja ja kierrättää. Luonnonvarojen ylikulutus ei voi olla hyvinvointimme perusta.

Kansainvälisen kierrätyspäivän (Global Recycling Day) englanninkieliset nettisivut löytyvät täältä.

Kaikki tavaramme ovat peräisin luonnonvaroista. Luonnonvarat eivät riitä loputtomiin, vaan kyseessä on rajalliset resurssit. Niitä ei siis ole syytä käyttää ja tuhlata mielivaltaisesti. Kaikki poisheitettävät tavaramme sisältävät materiaalia, jota voitaisiin yhä käyttää. Vaikka siis tavara itsessään olisi rikkinäinen ja käyttöön kelpaamaton, voi sen sisältämille materiaaleille löytyä uutta käyttöä vaikkapa uusien tuotteiden muodossa. Kierrätettävät materiaalit säästävät vuosittain yli 700 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä, ja ennusteiden mukaan miljardi tonnia vuoteen 2030 mennessä. Kierrättäminen on siis erittäin tärkeää ja merkityksellistä maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Mitä kierrätys tarkalleen ottaen on? Kierrätys on toimintaa, jossa jäte valmistetaan tuotteeksi, materiaaliksi tai aineeksi. Jätteen kierrätyksenä ei pidetä jätteen hyödyntämistä energiana eikä jätteen valmistamista polttoaineeksi tai maantäyttöön käytettäväksi aineeksi, vaan kyse on tällaisissa tapauksissa kierrättämisen sijaan hyödyntämisestä. Kun yksittäinen ihminen laittaa esimerkiksi tyhjän mehutölkin kartonginkeräykseen, hän ei kierrätä (vaikka arkikielessä tätä sanaa käytetäänkin), vaan lajittelee jätteen. Lajittelu on kuitenkin kierrätysprosessissa olennainen ja tärkeä toimenpide.

Viihde-elektroniikan käytöstä kestävämpää

Moni meistä viihtyy vapaa-ajalla(kin) tunteja elektronisten laitteiden ääressä. Silmiemme edessä välkkyvät niin tietokoneet, älypuhelimet, televisiot kuin tabletitkin. Korvissamme on kuulokkeet, ranteessamme älyranneke tai sormessamme älysormus. Sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut tarjoavat yhä useammalle sisältöä arkeen.

Harvemmin tulee ajatelleeksi, miten paljon viihteen kulutus kuluttaa ympäristöä. Esimerkiksi kotitalouksien sähköstä iso siivu kuluu kodin elektroniikan käytössä. Todennäköisesti kodin elektroniikka kuluttaa vuodessa sähköä isomman määrän kuin vaikkapa kodin kylmälaitteet tai ruuanvalmistuksessa käytettävät sähkölaitteet.

On vaikea arvioida täsmällisesti, miten paljon viihteen kuluttaminen kuluttaa energiaa. Esimerkiksi suoratoistopalvelun katselu älypuhelimesta ei selkeästi näy kotitalouden sähkölaskun summassa, mutta sähköä kuitenkin kuluu, sillä toistolaitteen lisäksi sähköä kuluttavat palvelimet ja reitittimet. Ja miten paljon suoratoistopalvelujen sisältöjen tuottamisessa onkaan kulutettu sähköä?! Ympäristön kannalta olennaista on se, miten sähkö on tuotettu: uusiutuvien energialähteiden käyttö fossiilisten polttoaineiden ja uusiutumattomien energianlähteiden sijaan on tietenkin paras vaihtoehto.

Uusiutuvien energialähteiden suosimisen ohella kannattaa viihde-elektroniikan sähkönkulutusta säästää esimerkiksi huolehtimalla, ettei latureita säilytetä pistokkeissa. Myös valmiustilaan jääneet laitteet kannattaa sammuttaa. Lisäksi voi miettiä, pystyykö omaa viihde-elektroniikan käyttöä kohtuullistamaan.

Sen lisäksi, että elektroniikkalaitteiden käyttö kuluttaa sähköä, myös tietenkin elektroniikan tuotannolla on ympäristöä kuormittava vaikutus. Esimerkiksi sekä kaivostoiminnan että komponenttien valmistuksen myötä ympäristöön pääsee raskasmetalleja ja radioaktiivisia aineita. Tuotantoketjuihin liittyy myös ihmisoikeusongelmia. Tämän vuoksi onkin aina suositeltavaa harkita huolella, onko oikeasti tarvetta hankkia uusia laitteita.

Hankituista laitteista kannattaa pitää hyvää huolta: mahdollisuuksien mukaan niitä kannattaa pyrkiä korjauttamaan sen sijaan, että ostaa rikkimenneen tilalle uuden.  Vanhat laitteet on tärkeä muistaa viedä kierrätykseen. Elektroniikkavalmistajien olisi puolestaan syytä alkaa tuottaa pitkäikäisempiä laitteita, joiden korjattavuus ja ohjelmistojen päivitettävyys olisivat vielä pidemmänkin ajan kuluttua mahdollisia.

Ilmastonmuutosraportointia päätöksenteon avuksi

Helmikuun viimeisenä päivänä sotauutisten joukossa uutisoitiin IPCC:n tuoreesta ilmastoraportista, joka ei iloisten uutisten joukkoon kuulunut sekään. Raportin mukaan ilmastonmuutos uhkaa sekä ihmisten että planeettamme terveyttä. Peruuttamattomia muutoksia on tapahtunut, mutta jotta planetaarinen systeemi pysyisi kuitenkin vielä turvallisella tasolla, noin puolet maapallon maa-alasta ja vesistä pitäisi suojella tai ennallistaa. Mutta on toimittava nopeasti, jotta jotenkin vielä pystyisimme sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon ja sen seurauksiin.

IPCC:n raporteilla on tärkeä tehtävä ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä ja sitä vastaan taistelemisessa. Raportit ovat maailman kattavimpia ilmastoselvityksiä. IPCC eli Intergovernmental Panel on Climate Change on hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli. Sen tehtävänä on analysoida tieteellisesti tuotettua tietoa ilmastonmuutoksesta sekä kansainvälistä että kansallista päätöksentekoa varten. Ilmastonmuutosraportteja valmistellaan tutkijaryhmissä. Ryhmät keräävät ja arvioivat julkaistua tieteellistä tietoa itse ilmastonmuutoksesta sekä sen vaikutuksista, hillitsemismahdollisuuksista ja siihen sopeutumisesta. Suomen IPCC:n ryhmä on ympäristöministeriön asettama, ja se koostuu tutkijoista ja eri ministeriöiden edustajista.

Helmikuun lopussa julkaistu ilmastoraportti on toinen osa IPCC:n kuudetta arviointiraporttia, joka koostuu kolmesta osaraportista ja yhteenvetoraportista. Tämä nyt julkaistu raportti keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja muutoksiin sopeutumiseen ja haavoittuvuuteen. Ensimmäinen osa julkaistiin elokuussa, ja se keskittyi ilmastonmuutoksen fysikaaliseen taustaan. Raportin kolmas osa julkaistaan keväällä ja se käsittelee ilmastonmuutoksen hillintää. Yhteenvetoraportin julkaisu on tarkoitus julkaista tulevana syksynä.