Kestävä kahvitauko

Kahvittelu kuuluu vahvasti suomalaiseen kulttuuriin. Kahvin juominen on useimmille esimerkiksi osa aamu-, iltapäivä-, työpäivä- ja juhlarutiineja. Nyt korona-aikana vietämme aiempaa enemmän aikaa kotona, joten myös kahvia tulee todennäköisesti keitettyä enemmän. Miksipä emme siis kiinnittäisi tuon elämämme olennaisuuden ympäristöseikkoihinkin tarkempaa huomiota.

Ensin valitaan ekologinen kahvi…

Ilmastonmuutoksen vuoksi laadukkaan kahvisadon saatavuus tulevaisuudessa vaikuttaa olevan vaakalaudalla. Esimerkiksi sään ääriolosuhteiden yleistymiset vaikuttavat kahvipensaiden menestymiseen. Myös siis kahvin kannalta tarvitaan tekoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kaikilta tahoilta!

Kuluttaja voi vaikuttaa valitsemalla kahvikseen vastuullisesti tuotettua kahvia. Marketin hyllyllä kannattaa tutkia kahvipakkausten merkintöjä: Reilun kaupan merkki, Rainforest Alliancen sammakkomerkki, UTZ-merkintä tai lehteä kuvaava luomumerkki pakkauksen kyljessä kertovat ympäristövastuusta. Reilu kauppa -merkki tarkoittaa, että valmistuksessa on noudatettu kansainvälisiä Reilun kaupan kriteerejä, ja tuotanto on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä pohjalla. Rainforest Alliancen sammakkomerkki kertoo puolestaan ympäristömääräysten noudattamisesta sekä työolojen edistämisestä. Rainforest Alliance on kansainvälinen voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja kestävän kehityksen varmistaminen. UTZ Certified on globaali kestävän kehityksen sertifiointi, joka ilmaisee, että kahvi on tuotettu huolehtien ympäristöstä ja ihmisten hyvinvoinnista. Luomumerkki kertoo, että kahvi on valmistettu luonnonmukaisesti viljellyistä kahvipavuista, eikä viljelyssä ole käytetty kemiallisia torjunta-aineita eikä keinolannoitteita.

…sitten keitetään sopiva määrä ja nautitaan!

Viime aikoina on ollut paljon juttua viemäriin joutuvasta hävikkikahvista. Esimerkiksi kotien ruokahävikistä kahvin osuus on jopa 13 %! Tärkeää onkin siis keskittyä keittämään kahvia vain sen verran kuin tarve vaatii. Jos kuitenkin kerralla keittää enemmän kuin tulee juotua, voi ylimääräisen kahvin laittaa termospulloon odottamaan seuraavaa kahvitteluhetkeä. Ylijäämäkahvia voi myös hyödyntää leivonnassa ja ruuanlaitossa.

Kun kahvia keitetään perinteisellä suodatinkahvinkeittimellä, kertakäyttöisen suodatinpussin voi korvata kestosuodatinpussilla. Sellaisen voi ostaa, mutta itsekin sen voi helposti ommella: kaavana voi käyttää kertakäyttösuodatinpussia, ja materiaaliksi käy esimerkiksi raakapellava, joka on luonnostaan antibakteerinen materiaali. Pellavainen suodatinpussi kestää lukuisia keittokertoja. Jokaisen kahvinkeiton jälkeen kahvinpurut poistetaan biojätteisiin, suodatinpussi huuhdellaan kuumalla vedellä ja ripustetaan kuivumaan. Kerran viikossa pellavasuodatinpussi on suositeltavaa pestä liottamalla sitä kiehuvassa vedessä, johon on lisätty ruokalusikallinen ruokasoodaa.

Myös sillä, mitä kahvinsa joukkoon lisää, voi olla ympäristön kannalta vaikutusta. Tarkemmin ilmaistuna: kermatilkka tai loraus maitoa kannattaa korvata jollakin kasviperäisellä, esimerkiksi varta vasten kahvin joukkoon tarkoitetulla kaurajuomalla. Vaihtoehtoja on useita, joten valinnanvaraa on.

Lediä pimeyteen!

Pimeänä vuodenaikana valaistus on tärkeä osa arkeamme. Valaistus lisää niin turvallisuutta kuin viihtyisyyttäkin. Valitettavasti valoa pimeyteen tuovat lamput kuitenkin kuormittavat myös ympäristöä. Suurin osa lamppujen ympäristökuormituksesta syntyy energian kulutuksesta lampun käytön aikana, ei siis lampun tai valaisimen valmistuksen yhteydessä. Näin ollen ympäristöystävällisin lamppuvaihtoehto on lamppu, joka on energiatehokkain.

Vuonna 2009 EU:ssa päädyttiin kieltämään hehkulamput, koska ne kuluttivat käyttövaiheessa runsaasti energiaa, eivätkä ne sen vuoksi olleet ympäristöystävällisiä. Markkinoille tuli ensin energiansäästölamppuja ja sitten ilmestyivät led-lamput. Muutoksen myötä valaistuksen osuus kotitalouksien sähkönkulutuksesta alkoi tasaisesti laskea.

Markkinoilla on ollut myös halogeenilamppuja. Energiatehottomuuden vuoksi niiden poistuminen markkinoilta alkoi vuonna 2016.

Energiatehokkaat ledit ovat syrjäyttäneet niin halogeenilamput kuin energiasäästölamputkin. Ledit ovat osoittautuneet parhaimmiksi lampuiksi teknisiltä ominaisuuksiltaan ja laatunsakin puolesta. Energiansäästölamppuja valmistetaan ja tuodaan markkinoille silti vielä edelleen. Energiansäästölamput ovat toimivia ja sinänsä energiatehokkaita yleisvalaistuksessa. Niiden heikkous on kuitenkin siinä, että ne saavuttavat täyden valaistustehonsa vasta lämmettyään ja niiden käyttöikään vaikuttaa sytytyskertojen määrä lampun laadun lisäksi.

Ledit ovat siis energiatehokkaita ja tämän vuoksi ympäristöystävällisin lamppuvaihtoehto. Ne ovat pitkäikäisiä, ja ne voivat olla valaisukykyisiä parinkymmenen vuoden ajan. Tämän vuoksi markkinoilla on led-valaisimia, joissa ei ole mahdollisuutta polttimon vaihtoon.

Kun led-lamput ja energiasäästölamput lakkaavat toimimasta, niitä ei tule laittaa polttokelpoisen eli sekajätteen joukkoon. Ne nimittäin kierrätetään SER-keräyspisteisiin, sillä ne luokitellaan sähkö- ja elektroniikkaromuksi. Suurin osa lamppuihin käytetyistä materiaaleista pystytään hyödyntämään uudelleen.

Voiko ekologisuuden ja joulun yhdistää?

Joulu on kulutuksen juhlaa. Syödään yli tarpeen ja hankitaan lahjoja – tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia. Sitten vielä suunnilleen joulunpyhinä starttaavat alennusmyynnit, jotka edelleen houkuttelevat tekemään monenlaisia hankintoja lisää. Ihmisestä ja arvomaailmasta riippuen omatunnon kolkutus on joulun tienoilla suurta tai pientä. Joka tapauksessa kulutusjoulu ei ole ympäristölle eikä ehtyville luonnonvaroille juhlaa. Miten joulua voi viettää ilman suurta kulutusta ja pitääkö joulusta luopua, jos haluaa elää ekologisemmin?

Kohtuus on avainsana ekologisuuteen. Juhlantuntu ei vaadi ylitsepursuavaa yltäkylläisyyttä ruokapöydässä, lahjoissa kuin koristelussakaan. Tunnelma tulee lopulta sisältä päin, ei ulkoisista puitteista.

Perinteinen suomalainen jouluruoka perustuu pitkälti juureksiin, ja ruokavalion kasvispainotteisuushan on ekologista. Jos liharuuista kuten kinkusta ei halua kokonaan luopua, voi liharuokien osuutta joulupöydässä kuitenkin vähentää. Ruuan määrä kannattaa myös suunnitella etukäteen, sillä hävikkiruuan synnyn ehkäisy on suositeltavaa.

Entä ne lahjat? Pitääkö aineellisia lahjoja hankkia kaikille sukulaisille, ystäville, naapureille ja lasten opettajille sekä muille yhteistyökumppaneille? Milloin on kyse rasittavasta tavasta, milloin antamisen ilosta? Millainen lahja ilahduttaa oikeasti tai tulee tarpeeseen? Voiko tavaran korvata ostetulla palvelulla? Voisiko lahjarahat lahjoittaa vaikkapa hyväntekeväisyyteen? Kysymyksiin vastaaminen ei välttämättä ole kovin yksinkertaista. Ympäristön kannalta paras lahja on kuitenkin sellainen, jonka valmistamiseen ei ole kulunut paljon luonnonvaroja, eivätkä valmistumisprosessi ja kuljetukset ole aiheuttaneet paljon päästöjä. Ekologinen lahja ei myöskään jätä jälkeensä jätettä. Aineeton lahja on siis ympäristön kannaltakin ilahduttava.

Joulukoristeita voi säilyttää vuodesta toiseen. Uusia koristeita hankkiessa kannattaa muistaa kierrätyskeskukset ja poistomyynnit. Askartelu luonnon- ja kierrätysmateriaaleista on myös suositeltavaa. Ympäristön kannalta ei ole järkevää hankkia kokonaista kertakäyttöistä joulusisustusarsenaalia vuosittain ja seurata orjallisesti sisustuslehtien ”Tänä jouluna teemaväri on hopea” -tyylisiä julistuksia. Sympaattisimpia koristeitahan ovat lopulta ne lasten askartelemat vessapaperirullatontut ja käpykoristeet, joiden näkeminen saa hymyn huulille.

Jätettä syntyy myös jouluna, aivan kuin tavallisena arkenakin, vaikka ekologisesti toimisimmekin.  Ympäristöystävällistä on lajitella jätteet oikein, jotta materiaalit saataisiin uudelleen kiertoon. Eri paikkakunnilla lajitteluohjeissa saattaa olla pieniä eroavaisuuksia, mutta pääpiirteittäin ne ovat kuitenkin samat. Netistä löytyy ohjeita joulun ajan jätteiden lajitteluun, ja myös tähän on koottu linkit Helsingin, Turun seudun, Rovaniemen ja ylä-Savon jäteyhtiöiden sekä Suomen pakkauskierrätys Ringin ohjeistuksia joulunajan lajitteluun.

Tunnelmallista, ekologista ja vähäjätteistä joulua!

Joulumielistä jakamistaloutta ympäri vuoden

Black Fridayn, Cyber Mondayn, joulumarkkinoinnin ja muun tämän hetken kulutushulabaloon keskellä kestävä elämäntapa ja vastuullinen kuluttaminen jäävät kovin pienelle huomiolle. Lahjoja halutaan hankkia muille ja itselle, ja ehkä ostelemalla halutaan saada sisältöä elämään ylipäätään. Mutta vaatiiko se tavaraa, krääsää ja luonnonvarojen tuhlailua?

Jouluun liitetään usein ajatus läheisyydestä ja välittämisesta, siis tietynlainen yhteisöllisyys. Eikö joulun henkeen sopisi nykyistä markkinahumua paremmin jakamistalous? Jakamistaloudella tarkoitetaan sitä, että omaksi ostamisen ja omistamisen sijaan jaetaan, lainataan ja vuokrataan. Siis myös sitä, ettei jokaisen tarvitsisi ostaa kaikkea itselle, vaan useammalla olisi mahdollisuus käyttää samoja tavaroita. Ja vielä toisin ilmaistuna: jakamistalouden lähtökohtana on, että yksityiset ihmiset jakavat keskenään vajaassa käytössä olevia resurssejaan maksutta tai maksua vastaan.

Jakamistaloudesta puhutaan usein silloin, kun tietotekniikka mahdollistaa jakamisen. Tunnettuja jakamistalouden palveluita ovat esimerkiksi asunnonvuokrauspalvelu Airbnb ja taksipalvelu Uber. Ja tuttuja ovat varmasti myös Tori.fi ja Huuto.net, kaksi suomalaista netissä toimivaa alustaa, joissa voidaan ilmaiseksi ilmoittaen sekä ostaa että myydä tavaroita. Facebookistakin löytyy lukuisia kirppisryhmiä. On olemassa lisäksi harrastusvälineiden vuokrauspalveluita, ruokaan liittyviä palveluita, lemmikkipalveluita, keikkatyötarjouksia jne. Ehkä erityisesti näin korona-aikana on tarpeen nostaa esiin myös Nappi Naapuri, joka on ystävyyden ja naapuriavun paikka.

Jakamistalous on yksi keino säästää luonnonvaroja ja vähentää päästöjä – niin joulun aikaan kuin muinakin vuodenaikoina.

The Earthshot Prize – maailman suurin ympäristöalan palkinto

Tänä syksynä prinssi William ja The Royal Foundation lanseerasivat uuden maailmanlaajuisen ympäristöalan suurpalkinnon, The Earthshot Prizen. Tarkoitus on löytää merkittäviä ratkaisuja maapallon suuriin ympäristöongelmiin.

The Earthshot Prizen ensimmäisten voittajaehdokkaiden etsiminen on alkanut tänään.  Ensimmäinen palkintoseremonia pidetään syksyllä 2021 Lontoossa. Tarkoituksena on jakaa vuosittain vuoteen 2030 asti viisi miljoonan punnan palkintoa. Palkintoseremoniat tullaan järjestämään joka vuosi eri kaupungeissa ympäri maailmaa.

The Earthshot Prizen tarkoitus on siis kannustaa muutokseen ja auttaa planeettamme pelastamisessa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Palkintoluokkia on monta: 1. luonnon suojeleminen ja ennalleen palauttaminen, 2. ilman puhdistaminen, 3. merten elvyttäminen, 4. jätteettömän maailman rakentaminen, 5. ilmasto-ongelman ratkaiseminen. Palkinnot jaetaan merkittäville ideoille ja ratkaisuille planeettamme korjaamiseksi nyt meneillään olevan ratkaisevan vuosikymmenen aikana.

Palkinnon saajana voi olla yksilö tai ryhmä, ehkä jokin yritys tai vaikkapa valtio. Palkinnon saajat nimittää lautakunta, jonka muodostavat prinssi William, David Attenborough, useat avustus- ja ympäristöjärjestöt sekä joukko ihmisiä, jotka toimivat niin liike-elämän, viihteen kuin urheilunkin parissa. Palkintorahat on koottu yksityishenkilöiden, järjestöjen ja yritysten lahjoituksista.

Kirjan elinkaaren luova pidennys

Suomessa julkaistaan noin viitisen tuhatta uutta kirjallista teosta joka vuosi. Kaikille kirjoille ei ymmärrettävästi riitä julkisuutta, ja kovin moni kiinnostava kirja jää huomiotta. Käytännössä se tarkoittaa, että moni painettu kirja jää myymättä ja lukematta.

Kirjojen elinkaari on vuosien mittaan lyhentynyt paljon. Esimerkiksi uutta kotimaista kaunokirjaa myydään kirjakaupoissa täyteen hintaan muutaman kuukauden ajan, ja sitten se siirtyy alennuslaariin. Mikäli painosta ei myydä loppuun, ehkä jo noin vuosi ilmestymisensä jälkeen loppupainos päätyy tuhottavaksi, eli se eli makuloidaan.

Mitä luonnonvarojen, taiteen ja sivistyksen tuhlausta!

Ratkaisuja on kyllä mietitty. Esimerkiksi myyntikanavia tuhottaville kirjoille on etsitty, mutta huonolla tuloksella. Myös painomääriä on pyritty vähentämään. Äänikirjojen ja e-kirjojen on odotettu ratkaisevan ongelmaa osittain. E-kirja ei ole kuitenkaan varsinaisesti lyönyt läpi eikä siis ole syrjäyttänyt perinteistä kirjaa. Äänikirja on ratkaissut ongelmaa osittain, mutta vain suurten ja myyvien kirjailijanimien kohdalla.

Runoilija Tuomas Timonen on tehnyt omanlaisen ratkaisun makuloitavaksi tuomitun runokokoelmansa elinkaaren pidentämiseksi. Hän lunasti eli osti kustantajaltaan lähes viisisataa jäljelle jäänyttä Asetelma-runokirjaansa. Niistä hän päätti luoda materiaalia uusiin teoksiin, eli tällä keinolla kirjojen elinkaari saa lisää pituutta.  

Timosen tarkoituksena on, että jokainen hänen lunastamansa Asetelma-ruonoteos makuloidaan eri tekniikalla. Osan makuloinneista hän on tehnyt itse, osan hän on delegoinut muille. Kirjoja on esimerkiksi taiteltu, brodeerattu, säilötty purkkiin – ja jopa ammuttu. Makulointiprosessi alkoi vuonna 2018 ja jatkuu yhä. Jokainen makulointi dokumentoidaan @asetelmia_makulointi -Instagram-tilille. Timosen tuhoamisprojekti luo siis uutta taidetta ja pidentää kirjan elinkaarta, mutta samalla se myös herättää havaitsemaan kirja-alan yleisen, luontoa kuormittavan epäkohdan.

Yle Areenasta löytyvän Kirjastotarinoita-dokumenttisarjan viides jakso Erään kirjan elinkaari käsittelee Tuomas Timosen teosten tuhoamista.

Lemmikkien ilmastotaakka ja sen keventäminen

Suomessa kissoja arvioidaan olevan noin 800 000 ja koiria lähes saman verran. Koko maapallolla elelee arviolta yli puolitoista miljardia kissaa ja koiraa. Lemmikkien ilmastovaikutuksia on tutkittu melko niukasti, mutta selvää on, että ihmisten lailla myös lemmikkieläimillä on omat ympäristövaikutuksensa. Sitra on laskelmiensa avulla arvioinut, että keskivertosuomalaisen vuosittaisesta hiilijalanjäljestä 0,19 tonnia tulee lemmikeistä. Koiran hiilipäästöjen on arvioitu olevan noin neljäsosa henkilöauton päästöistä.

Suurimmat ilmastovaikutukset ovat lemmikkien ruokinnalla. Lemmikkieläimistä yleisimmät, kissat ja koirat, ovat lihansyöjiä, ja lihan tuottaminenhan vaatii paljon peltoalaa, ja lisäksi lihakarja synnyttää hiilidioksidia ja metaania, joilla on ilmastoa lämmittävä vaikutus. Professori Gregory S. Okin Kalifornian yliopistosta on arvioinut, että maailman kissat ja koirat ovat valtioihin verrattuna maapallon viidenneksi suurin lihankuluttaja Venäjän, Brasilian, USA:n ja Kiinan jälkeen. Okin arvioi, että noin 25 % USA:n lihankulutuksen ilmastovaikutuksista aiheutuu kissoista ja koirista.

Ihminen voi siirtyä kasvispainotteiseen tai vegaaniseen ruokavalioon, mutta entä lemmikki? Kasvissyöjäkoiria on kyllä olemassa, mutta lemmikin kasvisruokavalion koostaminen vaatii suurta perehtymistä ja asiantuntemusta, eikä sitä voi suositella yleisesti. Lemmikin ravinnon aiheuttamaa ympäristökuormitusta voi pyrkiä vähentämään muillakin keinoin. Kotimaisen lähiruoan suosiminen on yksi hyvä keino. Esimerkiksi riista, järvikalat ja kananmunat voisivat olla ravintosisällön ja ekologisuuden kannalta sopivampi valinta lemmikille kuin kaukaa tuotu ja pitkälle prosessoitu säilykeruoka. Myös lihateollisuuden ylijäämälihan hyödyntäminen olisi järkevää. Ja mahdollinen ihmisten jämäruokakin voi soveltua lemmikille.

Erityisesti koiranomistajille kertyy ajokilometrejä ja näin ollen myös liikennepäästöjä: ajellaan koiranäyttelyihin ja muihin koiratapahtumiin, agilityharjoituksiin, metsästysreissuille jne. Autona on usein suurikokoinen farmari tai maasturi, jonka kyytiin koira tai koirat mahtuvat mukavasti. Julkiset kulkuneuvot ja pienipäästöiset pikkuautot eivät useinkaan ole kätevin valinta koiran kanssa liikkumiseen, mutta liikennepäästöjä voi pyrkiä vähentämään esimerkiksi suosimalla kimppakyytejä sekä kiinnittämällä huomiota ajoneuvon vähäpäästöisyyteen sitä hankkiessa.

Kissanomistajat voivat puolestaan kiinnittää huomiota kissanhiekkaan. Kissanhiekka voi sisältää kemikaaleja, jotka ovat haitallisia ympäristölle – ja myös kissalle. Kissa ei ehkä kelpuuta kuivikkeekseen mitä tahansa, mutta ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, kuten mänty- tai maissikuivikkeita, kannattaa kokeilla.

Lemmikkibisnes kukoistaa, ja koirat ja kissat – tai ainakin niiden omistajat – nähdään kuluttajina. Lemmikeille myydään halvalla tuotettua lelukrääsää ja elektronisiakin vempaimia, vähemmän välttämättömiä asusteita ja muita tarvikkeita. Lemmikki ei itse kaipaa tavaravuorta ympärilleen. Lemmikille voi väsätä ekologisia ja edullisia leluja kierrätysmateriaalista ihan itse!

Kohti turpeen energiakäytön jäähyväisiä

Noin puolet globaalista turpeen energiakäytöstä tapahtuu Suomessa. Turpeella tuotetaan sähköä ja lämpöä, ja varsinkin kaukolämmön tuotannossa turpeen rooli on merkittävä. Huipussaan energiaturpeen käyttö on ollut Suomessa 2000-luvulla, jolloin sen osuus Suomen kokonaisenergian kulutuksesta on ollut seitsemän prosenttia. Maailmanlaajuisesti energiaturpeen käyttö on laskussa, ja luonnonsuojelullisista syistä myös Suomessa sen käyttöä pitää vähentää – ja lopettaa kokonaan.

Turpeen käyttö ei ole ekologisesti kestävää: se aiheuttaa ilmastopäästöjä, kuormittaa vesistöjä ja uhkaa uhanalaisia suoluontotyyppejä eli köyhdyttää luonnon monimuotoisuutta.

Turpeen poltto aiheuttaa noin 10 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Soiden turpeessa on varastoituna hiiltä tuhansien vuosien ajalta, ja kun turve nostetaan ja vielä poltetaan, hiilivarasto muuttuukin päästölähteeksi. Turvetuotannon kuormitus vaikuttaa merkittävästi myös vesistöjen veden laatuun sekä vesiluonnon erilaisiin luontotyyppeihin ja niiden kasvi- ja eläinlajeihin. Käytännössä energiakäyttöön kuivatun turvesuon luonto on tuhottu kokonaan.

Turve ei ole uusiutuva energialähde, vaikka niin toisinaan sanotaan. EU:n virallisissa energialuokituksissa turvetta ei lasketa uusiutuvien energialähteiden joukkoon, sillä turve uusiutuu erittäin hitaasti: turvetta muodostuu soilla vain noin 1 mm:n kerros vuodessa! Tämän vuoksi turve siis rinnastetaan fossiilisiin polttoaineisiin.

Turpeen energiankäyttö tulee korvata kestävämmillä vaihtoehdoilla. Ja vaihtoehtoja on kyllä olemassa: biomassa, tuulivoima, geoterminen lämpö jne. Itse näkisin erityisesti biokaasussa potentiaalia turpeen korvaajaksi. Nyt elantonsa turpeesta saavat voisivat siirtyä biokaasun tuotantoon, ja päästötöntä biokaasua voitaisiin tuottaa koko maan kattavaan kaasuverkostoon jaettavaksi. Biokaasu on kestävä vaihtoehto myös tulevaisuuden nykyistä vahvemmassa kiertotaloudessa, sillä se on orgaanisten jätteiden käsittelystä syntyvää uusiutuvaa polttoainetta, jota voidaan hyödyntää erilaisissa käyttökohteissa.

Nykyisen hallituksen asettama turvetyöryhmä on tutkimassa turpeen alasajon toteuttamista ja sen mahdollisia vaikutuksia. Myös Sitra on julkaissut raportin turpeen roolista ja sen käytön vähentämisen vaikutuksista. Sitran kanta on, että turpeesta tulisi luopua yhtä nopeasti kuin kivihiilestä eli vuoteen 2029 mennessä.

Aktiivisia turpeen energiakäytön alasajon edistämisessä ollaan myös luonnonsuojelupiireissä ja ympäristöarvoja vaalivien kansalaisten keskuudessa: esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto kerää kannatusilmoituksia kansalaisaloitteeseensa, jonka pyrkimyksenä on saada aikaan lakimuutos, jolla lopetetaan turpeen energiakäyttö vuoteen 2025 mennessä. Jotta aloite siirtyisi eduskunnan käsittelyyn keväällä 2021, pitäisi helmikuuhun mennessä saada kasaan 50 000 kannatusilmoitusta.

Irti turpeesta! on Suomen luonnonsuojeluliiton kansalaisaloite turpeen energiakäytön lopettamiseksi.

Siivotaan maailma puhtaaksi!

Maailman siivouspäivä, World Cleanup Day,  järjestetään maailmanlaajuisesti syyskuun 19. päivä. Päivä sai alkunsa Virossa vuonna 2008 ja joka vuosi siivoustempaukseen on ottanut osaa yhä useampi maa. Tänä vuonna ympäristöä siivotaan saman vuorokauden aikana jo melkein kahdessasadassa maassa. Suomi on ollut mukana vuodesta 2018.

World Cleanup Day -kampanjaan voivat osallistua yksityiset ihmiset, yhdistykset ja yrityksetkin esimerkiksi perustamalla oman siivousryhmän ja kutsumalla siihen vielä lisää ihmisiä mukaan. Siivoustapahtumasta voi ilmoittaa World Cleanup Dayn sivustolla ja perustaa sille esimerkiksi Facebookiin oman tapahtumasivun. Tarkoituksena on siivota niin roskaantuneita rantoja, metsiä kuin kadunvarsiakin. Siivoamista tarvitaan, sillä maailmanlaajuisesti katsottuna olemme hukkumassa muoviroskaan. Maailman siivouspäivän tarkoituksena on konkreettisen siivoamisen lisäksi havahduttaa pohtimaan, miten voisimme vähentää roskaamista ja kierrättää tehokkaammin. Maailman siivouspäivä on myös oiva osoitus siitä, miten yhdessä tekemällä saamme paljon aikaiseksi: jo pienikin porukka saa lyhyessä ajassa kerättyä kasaan ison määrän roskia!

Itse otin varaslähdön Maailman siivouspäivään jo torstaina. Siivouskohteena oli Kaarinan Piispanristissä sijaitseva lampi ja sen ympäristö. Kolmen ihmisen voimin keräsimme parin tunnin ajan ison määrän roskia. Roskat koostuivat pienistä tupakantumpeista, karkkipapereista, pulloista ja tölkeistä. Joukossa oli myös isompia jätteitä kuten pallogrilli, renkaita ja rakennusjätteitä. Kummallisimpia löytöjä olivat puoliksi käytetty hiusväri, muurauslasta, pariton kenkä ja saha. Kaikki kerätyt roskat kuljetettiin pois alueelta ja lajiteltiin asianmukaisesti oikeisiin jätejakeisiin.

Siivouspäivä säästää luonnonvaroja

On siivouspäiviä ja Siivouspäiviä. Jälkimmäisiä vietetään pari kertaa vuodessa: toukokuussa viikon 21 lauantaina ja elokuun viimeisenä lauantaina. Kyseessä on teemapäivä, jolloin käyttökelpoisille, mutta itselle tarpeettomaksi jääneille tavaroille voi etsiä uusia omistajia perustamalla pihalle, kadulle tai puiston laidalle kirpputorin. Tarkoituksena on tehdä kierrättämisestä helppoa. Ja onhan Siivouspäivä myös mahdollisuus kaupunkikulttuurin elävöittämiseen sekä vastuullisen elämäntavan ja yhteisöllisyyden lisäämiseen.

Siivouspäivänä käytetyn tavaran myyjäksi voi ryhtyä kuka vain kuten yksityishenkilö tai vaikkapa yhdistys – ei kuitenkaan ammattimaisesti kirpputoritoimintaa harjoittava yritys tai uuden tavaran kauppias. Tavaroita voi myydä esimerkiksi kotipihalla, kadulla, urheilukentällä jne. kaupungin ohjeistukset huomioiden ja niin, ettei alueen muulle käytölle tai liikenteelle aiheudu haittaa. Myyjien tulee rekisteröityä ja ilmoittaa myyntipaikkansa ja yhteystietonsa Siivouspäivän nettisivuilla. Sivustolta voi myös kätevästi nähdä, missä myyntipaikat sijaitsevat, joten näin tavaroiden mahdolliset uudet omistajatkin löytävät myyntipaikoille.

Mitään virallista järjestäjää Siivouspäivällä ei ole, mutta sen mahdollistajana toimii Yhteismaa ry. Kyseessä on yhteiskunnallisesti merkityksellisiä projekteja, tapahtumia ja palveluja suunnitteleva ja toteuttava yhdistys.

On ekoteko valita uuden tavaran sijasta käytetty kierrätystavara. Uuden tuotteen valmistus kuluttaa aina luonnonvaroja. Lisäksi käyttökelpoisen tavaran poisheittäminen on niin ikään tuhlausta. Siivouspäivän avulla voidaan siis säästää luonnonvaroja ja hillitä hiilidioksidipäästöjä, kun jo olemassa olevan tavaran uudelleenkäyttö mahdollistetaan ja sen käyttöaikaa pidennetään.

Jotta meri olisi roskattomampi

Kukapa ei olisi nähnyt uutiskuvia roskaantuneista meristä ja muoviroskan vahingoittamista vesilinnuista tai -eläimistä? Roskaantuneet vesistöt ja mikromuovit maailman merissä ovat ongelma. Tekoja vesistöjen roskaantumisen hillitsemiseksi siis tarvitaan. Roskaantumisen estäminen on meidän jokaisen asia, sillä roskiamme kulkeutuu esimerkiksi kaupungeista ja rannoilta vesistöihin ihan täällä koto-Suomessakin, ellemme kiinnitä asiaan paremmin huomiota.

Tekoja roskattomampien vesistöjen eteen tehdään koko ajan enemmän ja enemmän. Esimerkiksi Turussa vesistöjen roskaamisen hillitseminen on viime aikoina näkynyt arkisessa katu- ja jokikuvassa. Joidenkin Turun katujen sadevesikaivojen kansien ympärille on ilmestynyt suu ammollaan olevien kalojen kuvia. Hauskojen kuvien tarkoituksena on herättää ihmiset huomaamaan, että sadevesikaivojen kautta kulkeutuu roskia suoraan mereen – ja kalojenkin ”ravinnoksi”. Esimerkiksi tupakantumpeille sadevesikaivo ei ole sopiva loppusijoituskohde, sillä sieltä ne kulkeutuvat hulevesien mukana lähimpään vesistöön. Tupakantumpit ovat maatumatonta selluloosa-asetaattia, ja vesistöihin tai maastoon jouduttuaan ne muuttuvat ongelmalliseksi mikromuoviksi. Roskat on siis syytä lajitella oikeisiin roskiksiin!

Kalankuvat kuuluvat Pidä saaristo siistinä ry:n Mahanpuruja muovista -kampanjaan, jota toteutetaan parhaillaan usealla paikkakunnalla. Kampanjan tarkoitus on lisätä ihmisten tietoisuutta vesistöjen roskaantumisesta ja sen vähentämisestä. Sama kampanja on koristanut näkyvästi myös julkisia tuhkakuppeja ja muita roskiksia. Roskisten teippauksissa kerrotaan roskien kulkeutumisesta mereen ja annetaan tietoa siitä, miten roskaantumisen voi kukin omalta osaltaan estää.  

Turun Aurajoessa on testailtu lähipäivinä myös Cleansweep-alusta, joka on kehitetty siivoamaan roskia pois merestä. Testauksen tarkoituksena on ollut tehostaa pienten roskien keräämistä vesistöstä. Aurajokea puhdistanut Cleansweep on suomalaisen Clewat Oy:n alus. Kyseinen ympäristöteknologian yritys on rakentanut tähän mennessä kolme roskiensiivousalusta, ja niitä on kuljetettu siivousprojekteihin ympäri maailmaa. Roskien lisäksi alukset pystyvät puhdistamaan vesistöstä myös muita epätoivottuja asioita kuten öljyä, levää ja muita haittakasveja.