Hyödyllisiä ilmastotaitoja

Ei ole uusi tieto, että ilmastomme muuttuu nyt niin rajusti, että elämme pahenevan ilmastokriisin keskellä. Sen lisäksi, että on tarpeen tehdä ilmastotekoja tapahtumassa olevien muutosten hillitsemiseksi, meidän tulisi myös sopeutua muutoksiin, sillä paluuta menneeseen ei ole. Sään ääri-ilmiöt yleistyvät, minkä on voinut huomata tänä kesänäkin esimerkiksi tukalista helteistä, metsäpaloista ja tulvista. Ilmastonmuutoksella ja sään ääri-ilmiöillä on monenlaisia harmillisia vaikutuksia luontoon oma elämämme mukaan lukien. Onkin siis viisasta miettiä, millaisia taitoja tarvitsemme, jotta voisimme selvitä ilmastonmuutoksen aiheuttamista haasteista tulevaisuudessa.

Todennäköistä on, että tulevaisuudessa sähkökatkot tulevat yleistymään. Viljelyolosuhteet vaihtelevat rajusti ja satojen onnistuminen on aiempaa epävarmempaa. Vesi voi aiheuttaa ongelmia yllätystulvien tai totaalisen kuivuuden muodossa. Ja niin edelleen.  Mitkä taidot ovat muuttuvassa maailmassa tarpeen ja millä tavalla voimme viimeistään nyt alkaa valmistautua muutoksiin? Millaisia asioita on hyödyllistä opettaa lapsille? Onko digiajan tiedoista mitään apua?

Ruuanhankinta ja ruuanlaitto ovat ainakin keskeisiä asioita. Jos esimerkiksi sähkökatkon myötä ruokakaupat, raha, jääkaapit ja sähköliedet ovat poissa pelistä, miten ruokimme itsemme? Olemmeko varastoineet ruokaa? Löydämmekö ruokaa luonnosta vai olemmeko viljelleet tai pystymmekö viljelemään sitä omiin tarpeisiimme? Onko mahdollisuutta tai taitoa käyttää retkikeitintä tai nuotiota ruuanvalmistukseen?

Entä miten pysymme lämpimänä kylmässä tai viilennämme oloamme tukaluudessa, jos sähköä ei ole? Miten energiaa kannattaisi tuottaa?

Miten henkinen kanttimme kestää: onko sitkeydessä tai sopeutuvuudessamme kehittämisen varaa? Osaammeko tulla muiden kanssa toimeen ja kykenemmekö positiiviseen vuorovaikutukseen haastavissa olosuhteissa?

Verkkodokumentti Minun ilmastotaitoni käsittelee tätä asiaa. Dokumentti koostuu sekä taitojen harjoittajien haastatteluista että harjoitteista, joiden avulla voi selvittää omia ilmastotaitojaan. Verkkodokumentin sisarteoksena on syntynyt myös Yle Areenassa kuunneltavissa oleva kaksiosainen Minun ilmastotaitoni -radiodokumentti. Kokonaisuus on osa taiteilija-tutkija Henna Lainisen tohtorintutkinnon opinnäytetyötä. Hanke ei ole tullut vielä päätökseensä, vaan se saa jatkoa vuonna 2022.

Päiväkodin piha: muovia vai kunttaa?

Missä pienet lapsemme temmeltävät ulkoillessaan? Merkittävä osa alle kouluikäisistä lapsista viettää ison osan vuorokaudesta päiväkodissa, jolloin myös ulkoilu tapahtuu siellä. Ei siis ole yhdentekevää, millainen pihaympäristö päiväkodissa on.

Suomalaisten elämäntapa on vuosikymmenten kuluessa kaupungistunut ja erityisesti suuremmissa kaupunkikeskuksissa yhteys luontoon on merkittävästi ohentunut.  Tällä on suoraan vaikutusta ihmisten mikrobiston köyhtymiseen. Mikrobit ovat tärkeitä, sillä ne harjoittavat immuunijärjestelmää, joka tutkimusten mukaan suojaa esimerkiksi allergioilta, astmalta, keliakialta ja reumalta. Luontoympäristöllä on terveyttä ja hyvinvointia edistävä vaikutus muutenkin kuin mikrobitasolla: luontoympäristö houkuttelee liikkumaan, se kohentaa mielialaa, alentaa verenpainetta jne.

Joissakin uusissa tai remontoiduissa päiväkodeissa on siirrytty tekonurmipihaan, ja ne tuntuvat vuosi vuodelta yleistyvän. Tekonurmea perustellaan sen helppohoitoisuudella ja esteettisyydellä (mikä on toki makuasia). Tekonurmen avulla pyritään todennäköisesti myös vähentämään päiväkotipihan kuraisuuden määrää.

Mutta entä ne tärkeät mullan mikrobit? Entä luonnon monimuotoisuus kasveineen ja eliöineen? Entä tekonurmesta syntyvä mikromuovi, joka kulkeutuu luontoon? Entä tekonurmen virikkeellisyys ja aistielämykset? Entä tekonurmen toimivuus eri keleillä: paahtavassa helteessä, jäisenä pakkaspäivänä, kaatosateessa? Riistääkö päiväkodin tekonurmi lapselta mahdollisuuden tutustua luontoympäristöön ja olla osana sitä?

Päiväkotien pihojen luontoympäristöstä tehtiin parisen vuotta sitten suomalais-tsekkiläinen tutkimus, joka puhuu vahvasti päiväkotien viherpihojen puolesta. Tutkimuksessa päiväkotien pihoille tuotiin kunttaa eli elävää metsänpohjaa sekä nurmikkoa. Lisäksi päiväkotilapset saivat kylvää kasveja istutuslaatikoihin ja hoitaa niitä. Tutkimuksen perusteella selvisi, että kun lapset olivat monimuotoisen orgaanisen pintamaan eli mullan tai metsämaan sekä kasvillisuuden kanssa tekemisissä, heidän mikrobistonsa monipuolistui huomattavasti. Mitä nuorempi lapsi, sitä selkeämpiä muutokset olivat. Myös lasten luontosuhde, motoriikka ja keskittymiskyky paranivat. Tutkimuksessa olivat mukana Luke, Helsingin yliopisto, Tampereen yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Prahan Kaarlen yliopisto.

Yhteys luontoon on tärkeää monella tavalla, ja myös pienillä lapsilla pitää olla oikeus olla luonnossa. Huomion kiinnittäminen päivähoitopaikkojen ulkoiluympäristöön on siis tärkeää.

EU:ssa tartutaan ilmastotoimiin

Tällä viikolla julkaistiin EU:n suuri ilmastopaketti Fit for 55. Kyseessä on säädösehdotuspaketti, jonka tavoitteena on vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Säädöspaketti siis tarjoaa keinoja, joilla vähennystavoite voidaan saavuttaa. Muutoksia ehdotetaan ilmaston kannalta keskeisiin EU-säädöksiin. Mukana ovat mm. päästökauppa, maankäyttö ja nielut, energiatehokkuus ja uusiutuva energia sekä hiilitullit.

Nyt ilmastopaketin julkaisemisen jälkeen on vuorossa vuoden, kahden mittaiset neuvottelut EU-komission, jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin kesken. Näissä neuvotteluissa säädökset muovataan käytäntöön.  

Kuten arvata saattaa, ilmastopaketin julkistaminen sai aikaan kriittisiä kommentteja ja sensaatiomaistakin uutisointia mediassa. Haluttaisiin lievennyksiä ja toivottaisiin enemmän itsemääräämisoikeutta. Suomessa liikennepäästöt ja metsäteollisuus ovat saaneet eniten huomiota. Merenkulun puolestakin on oltu huolissaan. Ja mistä ollaan huolissaan: taloudesta! Pääasia unohtuu, sillä huolissaan pitäisi olla ympäristöstä ja ilmastosta. Talouskin on lopulta luonnolle alisteinen.

Ilmastonmuutos ei ole tuolla jossain tulevaisuudessa, vaan me elämme sitä parhaillaan ja koemme sen aikaansaamia muutoksia tässä ja nyt. Ikävien ja arvaamattomien muutosten tahti vain kiihtyy, erityisesti, jos emme tee asialle mitään, vaan porskutamme totuttuun tapaan. Jahkailu ei kannata, sillä hälytyskellot soivat jo. Todisteita ovat esimerkiksi  maailmanlaajuiset ennätyshelteet, jotka ovat tukaloittaneet myös Suomea. Rankkasateet ovat saaneet aikaan tulvakatastrofin Euroopassa. Maapallon keuhkona pidetty Amazonin sademetsän alue Etelä-Amerikassa päästää nyt enemmän hiilidioksidia kuin mitä se kykenee sitomaan. Siperiassa jylläävät harvinaisen laajat metsäpalot ja ikirouta sulaa. Jäätiköt sulavat ennätysvauhtia

On siis erittäin hyvä asia, että EU:ssa otetaan ilmastoasiat tosissaan, ja ilmastotoimiin tartutaan. Kyse ei ole ihan pienestä näpräilystä, vaan ison tason toimista, joiden perään ollaan huudeltu ja joita ollaan kipeästi kaivattu. Ei ole siis syytä laittaa kampoihin ja tehdä muutosvastarintaa, sillä ilman EU-tason toimia edessä on tulevaisuus, johon on vielä hankalampi sopeutua.

SUP-direktiivi vaikuttaa merten muoviroskamäärään

SUP-direktiivi ei liity SUP-lautailuun, vaikka nyt heinäkuussa kumpikin on ajankohtainen asia. SUP-direktiivillä tarkoitetaan kertakäyttömuovidirektiiviä (SUP = Single Use Plastics), joka astui voimaan 3.7.2021.  Direktiivin tarkoituksena on vähentää muoviroskaa erityisesti merenrannoilla, edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää EU:n sisämarkkinoiden tuotesäätelyä.

Mitä SUP-direktiivi käytännössä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa tiettyjen tuotteiden kieltoa: Direktiivin voimaantulon myötä kaikkien ns. oxo-hajoavien muovien tuominen markkinoille on kiellettyä tästä heinäkuusta lähtien. Oxo-hajoavat muovit ovat muoveja, jotka hajoavat luonnossa pieniksi palasiksi ja muuttuvat näin haitalliseksi mikromuoviksi. Lisäksi markkinoille ei saa enää tuoda kertakäyttöisiä muovituotteita kuten vanupuikkoja, aterimia, pillejä tai ilmapallojen varsia. Kiellettyjä ovat myöskin vaahdotetusta polystyreenistä valmistetut elintarvikepakkaukset (kyse on lähinnä pikaruokapakkauksista), mukit, korkit ja kannet.  Kertakäyttömuoviset tuotteet, jotka ovat olleet kauppojen hyllyllä ennen direktiivin astumista voimaan, saavat kuitenkin olla myynnissä edelleen.

Direktiivin myötä tiettyihin kertakäyttöisiin tuotteisiin on tästä lähtien laitettava merkintä, että ne sisältävät muovia ja ovat roskana ympäristölle haitallisia. Tällaisia tuotteita ovat terveyssiteet, tamponit asettimineen, kosteuspyyhkeet, suodattimelliset tupakkatuotteet ja suodattimet sekä juomamukit.

Kertakäyttötuotteet sinällään eivät ole häviämässä markkinoilta. Muoville on vain kehitetty korvaavia materiaaleja esimerkiksi puukuidusta ja biopohjaisesta muovista, eli ne eivät ole nyt yhtä haitallisia ympäristölle. Ympäristön kannalta olisi kuitenkin vielä parempi muutos se, että kertakäyttötuotteiden sijasta siirryttäisiin kestävämpiin tuotteisiin. Kannattavaa on miettiä esimerkiksi kertakäyttöastioiden kohdalla, onko niille oikeasti todellista tarvetta. Miksi piknikille pakataan mukaan kertakäyttöiset pahvimukit, kun retkeilyyn soveltuvat kestomukitkin on olemassa?

Helpotusta helteen läkähdyttämille luontokappaleille

Kesäaurinko paahtaa ja maasto kuivuu. Olo voi olla helteellä tukala – kaikilla luontokappaleilla.  Nestehukan vaara on tuttu meille ihmisille, mutta yhtä lailla nestehukka alkaa vaivata luonnoneläimiäkin, mikäli niiden elinympäristö on vedetön, eikä lähistöltä löydy vesistöä, jossa janon voisi sammuttaa.

Oman pihapiirin ympäristössä elelevien luonnoneläinten oloa voi helteillä yrittää helpottaa tarjoamalla niille vettä. Vesiastian on hyvä olla matala, jotta eläimet yltävät siihen ja toisaalta astian mataluus vähentää myös hukkumisriskiä. Astiaan kannattaa mahdollisesti laittaa myös kiviä ja apukeppi, jotta vesiastiasta pääsee tarvittaessa pois. Vesi kannattaa vaihtaa säännöllisesti, mieluiten päivittäin.

Pölyttäjätkin saattavat väsähtää helteessä. Niille voi tarjota sokerilientä matalasta astiasta. Sokerilientä voi valmistaa sekoittamalla vettä, siirappia ja sokeria sakeaksi liemeksi.

Yleistyneiden helteiden taustalla on ilmastonmuutos. Pohjoinen luontomme ei ole tottunut pitkiin hellejaksoihin. Ilmasto lämpenee liian nopeasti, eivätkä kaikki lajit pysy muutoksessa mukana. Ilmaston muuttuminen aiheuttaa ketjureaktioita, jolloin seuraukset suurenevat ja ne voivat olla yllättäviäkin. Esimerkiksi kuivuudesta kärsivien kasvien kukinta voi keskeytyä ja siementuotanto tyrehtyä, millä voi olla vaikutusta puolestaan jonkin eläimen tai ihmisen ravinnon määrän vähenemiseen.

On siis tarpeen tehdä tekoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, jotta elämä maapallolla voisi jatkua tulevaisuudessakin. Jo aiheutuneita ongelmiakin on tarpeen ratkaista, ja yksi helpoimmin toteutettavista pienistä teoista on raikkaan veden tarjoaminen helteen näännyttämille eläimille. Kannattaa muistaa myös itse juoda!

Luonnonkukkia ja lupiineja

Luonnonkukkien päivää vietetään tänään. Kyse on yhteispohjoismaisesta päivästä, jonka tavoitteena on edistää kasvituntemusta ja -harrastusta sekä yksinkertaisesti tarjota luontokokemus kukkien parissa. Luonnontuntemus lisää tunnetusti halua suojella luontoa, joten päivällä on myös luonnonsuojelun kannalta merkitystä. Luonnonkukkien päivä on saanut alkunsa 1980-luvulla Tanskassa, josta se on levinnyt muihin Pohjoismaihin. Suomessa päivää on vietetty vuodesta 2003 lähtien. Luonnonkukkien päivänä järjestetään vapaaehtoisvoimin ilmaisia, opastettuja kasviretkiä. Retkikalenteri löytyy täältä. Tämän vuoden teemalajina on keltakurjenmiekka.

Kukat ovat kauniita kukkiessaan kasvupaikoillaan luonnossa, mutta jokamiehenoikeudella rauhoittamattomia kasveja voi poimia myös maljakkoon. Kohtuus kannattaa tietenkin muistaa tässäkin asiassa. Luonnonsuojelualueilla kasvien ja kasvinosien kerääminen on luvanvaraista toimintaa ja sallittu vain tieteellistä tutkimusta varten.

Parhaillaan tienvarsia ja joutomaita koristavat sinisinä, vaaleanpunaisina ja valkoisina kukoistavat lupiinit. Lupiinin kohdalla kohtuuden saa unohtaa: lupiinia on suositeltavaa noukkia maljakkoon mielin määrin! Kyse on luonnonsuojelullisesta teosta, jonka tarkoitus on estää haitalliseksi vieraslajiksi määritellyn lupiinin siementäminen ja leviäminen. Lupiini on sitkeä laji, joka levistyy ja kasvaa rehevästi tukahduttaen luonnonvaraiset niittykasvit alleen. Se myös muuttaa maaperän ravinteikkuutta niittykasveille epäedulliseksi. Lupiini ei siis ole alkuperältään luonnonvarainen niittykasvimme, vaan se on puutarhoista luontoon levinnyt laji, joka köyhdyttää luontomme monimuotoisuutta. Näin ollen lupiini on tuomittu hävitettäväksi, vaikka kaunis koristekasvi onkin. Vieraslajeista voi lukea blogissa lisää täältä.

Vedenkäyttö kestäväksi

Vesi on elintärkeä luonnonvara, ja arvokas jo sinällään. Suomi on tuhansien järvien maa, ja rannikkoakin riittää, joten helposti pidämme vettä itsestään selvyytenä – varsinkin kun puhdasta vettä Suomessa on tarjolla yllin kyllin, ja raakavettä riittää kaikkeen tuotantoon.

Elämäntapamme vaatii kuitenkin muutakin kuin ns. suoran kulutuksen vettä. Iso osa kulutustuotteistamme ja käyttämistämme materiaaleista tulee muualta kuin kotimaasta. Maailmalla ei suinkaan ole tavatonta, että vesivarat ovat niukat tai että vesistöjen tila on kaikkea muuta kuin kehuttava. Lukuisat yritykset tai niiden alihankkijat toimivat tällaisillakin alueilla, ja pahimmillaan alueiden vesipula pahenee, tai vesistöt saastuvat, kun niissä tuotetaan paljon vettä vaativia tuotteita.

Otamme siis Suomessakin väistämättä osaa maailmanlaajuiseen vedenkulutukseen. Puhutaan vesijalanjäljestä, mikä tarkoittaa elämäntapamme vaatimaa vesimäärää. Toisin sanoen vesijalanjälki pitää sisällään niin suoran vedenkulutuksen kuin piiloveden, eli käyttämiemme tuotteiden koko elinkaaren aikana kuluneen vesimäärän. Omaa henkilökohtaista vesijalanjälkeään kannattaa pyrkiä pienentämään mm. suosimalla lähituotteita ja kasvisruokaa sekä kohtuullistamalla kulutustaan.

Yrityksillä on merkittävä rooli maailmanlaajuisten vesihaasteiden ratkaisemisessa, koska ne ovat maailman suurimpia vedenkuluttajia. Yritysten vastuullisuus, eli luonnon ja ihmisten kannalta kestävällä tavalla toimiminen, on ensisijaisen tärkeää. Niiden(kin) tulisi siis huolehtia, että maailmassa riittää vettä kaikille, ja suojella vesiekosysteemien ja vesistöjen tilaa.

Suomalaiset yritykset ja organisaatiot on haastettu vastuullisuuteen vesiasioissa: Vesivastuusitoumus – joka perustettiin vuonna 2017 ja tänä vuonna vielä täydentyi –  haastaa yritykset tunnistamaan arvoketjujensa vesiriskit, huolehtimaan veden käyttönsä kestävyydestä ja kehittämään kestävää veden hallintaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Tavoite on, että suomalaiset yritykset ovat maailman vesivastuullisimpia vuoteen 2030 mennessä. Sitoumuksen ovat perustaneet Aalto-yliopisto, Luonnonvarakeskus, maa- ja metsätalousministeriö, Teknologian tutkimuskeskus, WWF-Suomi, ympäristöministeriö ja ulkoministeriö, ja hanke on nimeltään Vesivastuullinen Suomi 2030.

Kuntavaaleissa äänestäminenkin voi tehdä luonnolle hyvää!

Ympäristöteon voi tehdä myös kuntavaaleissa. Äänestämällä voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, satsataanko omassa kunnassa kestävään kehitykseen ja miten hyvin luonnon monimuotoisuuden suojelu otetaan huomioon.

Lähiluonnon kaavoitukset, kunnan metsien mahdolliset hakkuut, kunnan energiaratkaisut ja julkiset hankinnat, ympäristökasvatuksen toteuttaminen sekä koulu- ja laitosruuan ympäristöystävällisyys ovat sellaisia asioita, jotka ovat kuntapäättäjien ratkaistavissa. Päättäjillä on siis valtaa siihen, miten kunnissa huomioidaan ilmastonmuutos ja luontokadon aiheuttamat haasteet, ja miten luontoa ylipäätään pyritään suojelemaan. Kuntatason politiikallakin on siis merkitystä!

Meillä kaikilla, päättäjät mukaan lukien, on lakisääteinen velvollisuus huolehtia luonnosta. Mutta miten valitut kuntapäättäjät osaavat ottaa luonnon huomioon tehdessään päätöksiä? Esimerkiksi perehtymällä heille varta vasten laadittuun oppaaseen, jollainen on Samuli Sinisalon toimittama ja tänä vuonna ilmestynyt Ympäristökäsikirja kuntapäättäjille (Into Kustannus). Kirjassa alan asiantuntijat kertovat, miten kunnan kestävyyttä voi edistää. He tuovat esille konkreettisia toimia, joita kuntapäättäjät voivat sekä toteuttaa että edistää omassa kunnassaan.

Kuntavaalit 2021 järjestetään reilun viikon kuluttua, sunnuntaina 13.6.2021. Vaaleissa valitaan edustajat jokaiseen manner-Suomen kunnanvaltuustoon seuraavaksi kaudeksi, joka kestää neljä vuotta. Ennakkoäänestysaika on parhaillaan menossa ja se päättyy tiistaina 8.6.

Ketä äänestäisin, eli mikä äänestäjän kannattaa muistaa:
Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa. Se tarkoittaa, että annettu ääni menee ennen kaikkea puolueelle, vaikka sen haluaisikin antaa ehkä vain äänestämälleen ehdokkaalle. Vaalituloksessa puolueiden yhteisäänimäärät ratkaisevat, ja annettu ääni hyödyttää lopulta niitä puolueen ehdokkaita, jotka ovat saaneet eniten ääniä. Sopivaa ehdokasta etsiessä kannattaa siis perehtyä ensin puolueohjelmiin, ja lähteä vasta sitten kartoittamaan ehdokasta siitä puolueesta, jonka vaaliohjelma tuntuu omien arvojen mukaiselta.

Hiukset vesistöjen puhdistajina

Hiustenleikkaus on toimenpide, josta jokaisella meistä on ainakin jonkinlainen kokemus. Jotkut leikkauttavat hiuksensa kuukausittain, toiset harvemmin, mutta jokainen ihminen tuottaa hiusjätettä elämänsä aikana enemmän tai vähemmän. Moniko on tullut ajatelleeksi, että hiuksetkin voidaan kierrättää? Kyllä, hiusten kierrättäminen on mahdollista ja mikä parasta, hiuksia voidaan hyödyntää ympäristön parantamiseksi.

Hius imee luonnostaan rasvaa, minkä vuoksi se on oivallinen materiaali öljyntorjuntaan. On tutkittu, että hiukset voivat imeä itseensä öljyä parhaimmillaan jopa yhdeksän kertaa painonsa verran.

Eri puolilla maailmaa on havahduttu tähän hiusten uusiokäyttömahdollisuuteen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa toimii ympäristöjärjestö Matter of Trust, joka ottaa vastaan hius- ja karvalahjoituksia. Lahjoitetut hiukset ja karvat lajitellaan, ja niistä valmistetaan huovutettuja mattoja, joita voidaan käyttää öljyntorjunnassa.

Australiassa ja Uudessa-Seelannissa toimii puolestaan Sustainable Salons -organisaatio, joka on keskittynyt kauneussalongeissa syntyvien jätteiden kierrätykseen. Hiukset ovat yksi tärkeä osa kierrätettävistä materiaaleista. Sen lisäksi, että leikatuista hiuksista valmistetaan peruukkeja esimerkiksi syöpäsairaille, niitä hyödynnetään myös öljyntorjunnassa niin merellä kuin maalla.

Myös Suomessa on syntynyt nyt korona-aikana Hiukkahyvä-hanke. Hankkeen idea on, että parturit, kampaamot ja lemmikkien trimmaamot voivat lahjoittaa hiuksia ja karvoja, ja hius- ja karvakuiduista on tarkoitus valmistaa mattoja, joiden avulla ympäristö ja vesistöt saadaan pidettyä puhtaampana. Hiukkahyvän työpaja toimii Circcu-kiertotalouskeskuksessa Lahdessa, joka on tänä vuonna Euroopan ympäristöpääkaupunki.

Pelastetaan pölyttäjät (ja itsemme)!

Onko vielä joku, joka ei tiedä, että pölyttäjähyönteisten määrä on vähentynyt uhkaavasti? Jos on, kerrottakoon, että pölyttäjien tilanne on huolestuttava koko maailmassa. Suomessa sukupuutto uhkaa yli 40 % pölyttäjähyönteisistä. Tilanteeseen syyllisiä olemme me ihmiset toimillamme: hyönteismyrkyt, hyönteisille sopivien elinympäristöjen väheneminen, ilmastonmuutos ja vieraslajit ovat pölyttäjäkadon taustalla.

Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mehiläiset ja kimalaiset, mutta myös kukkakärpäset, perhoset ja jotkin kovakuoriaiset pölyttävät. Pölyttäminen on tärkeä osa luonnon kokonaistoimintaa. Useille ilmaa puhdistaville ja eroosiota ehkäiseville kasveille pölytys on välttämätöntä. Pölytyksellä on myös yhteys ruokaamme: esimerkiksi 75 % viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä. Jotkut pölyttäjistä, mm. inhotut ampiaiset, ovat merkittäviä tuholaisten syöjiä, eli pölyttäjien puuttuminen voi aiheuttaa myös tuholaismäärien massiivista kasvua.

Väkisinkin mieleen hiipii kysymys, miten elämämme ilman pölyttäjiä voisi olla mahdollista. Tekoja pölyttäjien pelastamiseksi siis tarvitaan.

Mitä pölyttäjien dramaattiselle vähenemiselle voidaan tehdä (ja jo tehdäänkin)?

Voisiko ratkaisu löytyä tarhamehiläisistä? Tarhamehiläiset pystyvät korvaamaan kadonneet pölyttäjät luonnonvaraisten viljelykasvien pölyttäjänä vain osittain. Niistä voi siis olla apua, mutta varsinaista ongelmaa ne eivät ratkaise. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi lajikatojen estäminen on todella tärkeää.

Ylen viimevuotinen Pelasta pörriäinen -kampanja sai monet hankkimaan tai rakentamaan hyönteishotelleja siinä määrin, että niistä tuli suorastaan joka pihan muoti-ilmiö. Ei ole haitallista, että tästä muoti-ilmiöstä jaksettaisiin innostua edelleen.

Kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä tulisi välttää. Siis siitäkin huolimatta, että ne kätevästi ”tappavat talossa ja puutarhassa”, kuten eräässä mainossloganissa todetaan. Luontoon ei tulisi päästää aineita, jotka eivät ole sieltä peräisin.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on nokkosperhonen.jpg

Entä hyönteisten elinympäristöjen pelastaminen, perustaminen ja vaaliminen? Tämä on erittäin tärkeää! Esimerkiksi pölyttäjien tarvitsemat niityt ja kedot ovat kaikkein uhanalaisimpia luontotyyppejä Suomessa. Kotipihalla kannattaa vaalia niittykasveja korvaamalla vaikkapa osan nurmikosta niityllä, ja voikukkienkin voisi antaa kasvaa, sillä ne ovat oikeita pölyttäjien unelmakasveja! Ylipäätään luonnonkukkia kannattaisi suosia aiempaa enemmän. Joutomaillekin voi ripotella niittykukkien siemeniä. Eikä siinä vielä kaikki: Miksei ryhtyisi myös Niittykummiksi? Parhaillaan on menossa joukkorahoituskampanja, jotta Niittykummitoiminta saataisiin käyntiin. 50 euron lahjoittaminen tarkoittaa aarin kokoisen niityn perustamista. Jos ja kun rahoituskampanjan päätyttyä 12.6.2021 tavoitesumma on saatu kokoon, työ niittyalueen pohjamaan hankkimiseksi luvataan aloittaa välittömästi ja siemenetkin kylvetään vielä tänä vuonna. Lisätietoa Niittykummiudesta löytyy täältä.

Metsissäkin elävät pölyttäjät tulisi huomioida. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman METSO-ohjelman kylkiäisenä onkin tänä vuonna käynnistetty Pölymetsä-hanke. Hankkeen tavoitteena on liittää metsäpölyttäjiä koskeva tieto osaksi metsien monimuotoisuuden edistämistä ja talousmetsien luonnonhoidon toteutusta koskevaa päätöksentekoa. Hankkeessa pyritään parantamaan metsäpölyttäjiin liittyvää tietopohjaa, ja lisäksi tuotetaan ohje- ja neuvontamateriaalia, jotta metsätalouden toimijat ja metsän omistajat osaisivat parantaa metsäpölyttäjien elinvoimaisuutta metsissään.  

Pölymetsä-hankkeen kanssa yhteistyötä tekee Tekopöly-projekti, METSO-ohjelmaan kuuluva hanke sekin. Projektin tavoite on selvittää, minkälaiset tekopökkelöt ovat kelvollisimpia lahopuuta tarvitseville pölyttäjille, linnuille ja sienille. Tekopökkelöiden avulla pyritään korjaamaan talousmetsissä vallitsevaa lahopuiden puutetta.

Kiittääkö ympäristö äidin lahjakukista?

Kohta juhlitaan äitiä. Usein äitiä onnitellaan ja ilahdutetaan äitienpäiväkukin. Mutta ostaako äidille ruusukimppu marketista, näyttävästi sidottu ja koristeltu kimppu kukkakaupasta, ruukkuhortensia puutarhaliikkeestä vai löytyisikö jo pihalta kevään ensikukkasia pienen kimpullisen verran? Entä onko ympäristön kannalta ihan sama, millaisia kukkia äidille antaa – onhan kukka kuin kukka kuitenkin luonnontuote?

Kukka on luonnontuote, mutta kukkatuotanto on ihan suuren luokan kukkateollisuutta, joten kukkabisnekselläkin on ympäristövaikutuksensa. Iso osa maailman kukista tuotetaan kaukana Suomesta: Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Kukkakaupan kansainvälinen keskus on Hollanti, jonka kautta myydään yli puolet kaikista leikkokukista. Monet maailman kukkatuottajista eivät välitä viljelmien ympäristövaikutuksista eivätkä työntekijöiden oikeuksista. Kaukana viljeltyjen kukkien kuljetus ja varastoiminen kuluttavat myös suuren määrän energiaa.

Ympäristön kannalta fiksu kukkavalinta onkin siis kotimainen. Suomessa kasvatetaan esimerkiksi tulppaaneja. Luontoystävällisin tapa on tietenkin kerätä äidille kimppu lähiympäristöstä: Etelä-Suomessa valkovuokot kukkivat nyt valkoisenaan kuten yleensäkin näin äitienpäivän tienoilla.

Marketin kukka-altaasta voi löytää Reilun kaupan sertifikaatin alla myytäviä kukkia kuten ruusuja ja neilikoita. Reiluun kauppaan kuuluvilla kukkatiloilla työntekijöitä ei riistetä, ja kukkien tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristösäännöksiä.  Reilun kaupan afrikkalaisten ruusujen ilmastojälki on pienempi kuin esimerkiksi hollantilaisten ruusujen, sillä Afrikan lämmössä ruusujen kasvattaminen ei vaadi lämmitettäviä kasvihuoneita.

Kukkakaupassa asioidessaan kannattaa kysellä kukkien alkuperästä ja ekologisuudesta, ja tehdä kestävä valinta saadun tiedon perusteella. Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, miten kukka kääritään. Kukkakauppiasta voi pyytää käärimään kimpun kierrätettävään materiaaliin, eli sellofaanin sijasta voi käyttää vaikka sanomalehteä.

Kukkaistutus ruukussa voi olla myös ympäristöystävällinen vaihtoehto. Ruukkuun istutettu kasvi kestää pidempään, eli sen hiilijalanjälki ”käyttöpäivää” kohden on leikkokukkaa paljon pienempi. Kasvihuoneessa kasvatettavien kotimaisten ruukkukasvien ilmastovaikutus on niin ikään suhteellisen vähäinen.