Etätyöskentely kuormittaa vähemmän ympäristöä (mutta jonkin verran mieltä)

Koronapandemian seurauksena etätyöskentely on tullut monelle tutuksi. Kaikilla aloilla se ei ole mahdollista, mutta varsinkin toimistotyöläiset ja opiskelijat ovat saaneet tottua työskentelemään ja opiskelemaan kotonaan etäyhteyksiä hyödyntäen.

Arvion mukaan noin 75 % suomalaisten työmatkakilometreistä kuljetaan henkilöautoilla. Koska etätyöskentelyssä työmatka tarkoittaa usein vain muutamaa askelta oman kodin seinien sisällä, ei töihin pääsemiseksi tarvitse kivuta esimerkiksi autoon tai muuhun kulkuvälineeseen. Koronapandemian aikainen etätyöskentely onkin vähentänyt henkilöautoliikennettä, ja työmatkaliikenteen aiheuttamat liikenneruuhkat ovat vähentyneet. Tällä on suoraan vaikutusta kasvihuonepäästöihin. Myös liikenteen aiheuttama melusaaste on vähäisempää yleistyneen etätyöskentelyn myötä.

Ympäristöystävällisyys ja ajan säästyminen työmatkattomuuden vuoksi ovat etätyöskentelyn eräitä hyviä ja merkittäviä puolia. Näistä kannattaa pitää kiinni jatkossakin.

Koska korona-aika on pakottanut etätyöskentelyyn, eikä valinta ole ollut vapaaehtoisuuteen perustuva, on väistämättä jouduttu kohtaamaan myös sen huonot puolet. Ollaan esimerkiksi jouduttu toteamaan, että etänä työskentely saattaa lisätä yksinäisyyden tunnetta sekä hämärtää työ- ja vapaa-ajan välistä rajaa. Näillä seikoilla on vahvasti mieltä kuormittava vaikutus.

Jos ja kun koronatilanne helpottuu, voidaan intensiivisistä etätyöskentelykokemuksista ottaa jatkoa ajatellen opiksi. Pelkkään etätyöskentelyyn siirtyminen ei liene järkevää, sillä sosiaalisena eläimenä ihminen vaatii lähikontakteja muiden ihmisten kanssa voidakseen hyvin. Luontevaa olisikin siirtyä niillä aloilla hybridimalliin, joilla se on mahdollista. Se tarkoittaa, että osa työskentelystä tapahtuu etänä ja osa työpaikalla. Työpaikoilla tilan tarve todennäköisesti tulee tämän myötä pysyvästi muuttumaan. Ehkä ajankohtaiseksi tulee pienempiin toimitiloihin muuttaminen ja näin myös energiaa pystytään säästämään. Työpaikan tiloja voidaan myös muuttaa sellaisiksi, että mahdollistetaan jatkossa paremmin vaikkapa työmatkojen kulkeminen polkupyörällä: ehkä turhaksi käyneet toimistotilat voidaan muuttaa tarpeellisiksi koetuiksi pukuhuonetiloiksi tai vaikka pyörävarastoksi?

Ekologinen arki ei ole vain kierrätystä

Miten otat arjessasi ympäristön huomioon? Kokemukseni mukaan yleisin vastaus on kierrättäminen ja jätteiden lajittelu. Hienoa. Mutta melkein samaan hengenvetoon on todettava, ettei se valitettavasti riitä. Tähän yleensä todetaan, että suomalaiset ovat mitätön joukko maailman saastuttajien keskuudessa, sillä kiinalaisethan ne… jne. Nii-in, mutta pienetkin teot ovat merkityksellisiä ja iso osa vaikkapa niiden kiinalaisten teollisuuspäästöistä johtuu myös meidän suomalaisten (turhasta) kulutuksesta.

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 000 kg CO2e/hlö. (Tee Sitran Elämäntapatesti, niin saat selville, mitä luokkaa oma hiilijalanjälkesi on). Tavoite olisi 2000-2500 kg CO2e henkilöä kohden ilmastonmuutosta hillitäksemme. Tässä kohdassa aletaan yleensä kauhistelemaan sitä, että sittenhän pitäisi luopua vaikka mistä. Koetaan, että meillä on oikeus pitää saavuttamamme nykyisen kaltainen elintaso, ja se taas vaatii kuluttamista… Asiaa voisi kuitenkin lähestyä myös niin, että voisimme selkeyttää elämäämme yksinkertaistamalla ja keskittymällä olennaiseen. Materian sijasta voimme keskittyä muihin arvoihin. Kuluttaminen voi ehkä tuoda hetkellistä sisältöä elämään ja antaa hetkellistä hyvänolontunnetta, mutta usein turhasta kuluttamisesta lopulta seuraa morkkis tai tyhjä olo (ympäristön tuhoutumisen edistämisen lisäksi). Liiallinen tavaramääräkin ahdistaa. Tästä näkökulmasta kyse ei ole luopumisesta, vaan vastuullinen kuluttaminen vapauttaa.

Ekologisessa arjessa on tärkeintä keskittyä asumiseen liittyvään kulutukseen, siis sähköön, lämmitykseen ja energiatehokkuuteen. Myös liikkumisen tavat ovat tärkeitä: olennaista on päästöttömyyteen pyrkiminen kuten lihasvoimin liikkumisen ja joukkoliikenteen suosiminen, sähkö- tai biokaasuautoiluun siirtyminen ja lomalentämisen välttäminen.  Arjen tärkeät ympäristöteot tulisi näkyä myös ruuassamme: ruokavaliomme tulisi olla kasvispainotteinen, ja lihan ja lehmänmaitotuotteiden kulutuksen tulisi olla nykytasoa alhaisempi. Kun kiinnitämme huomiota asumisen, liikkumisen ja ruuan ympäristöystävällisyyteen ja lisäksi vielä lajittelemme jätteet, kierrätämme ja kulutamme yleisesti vastuullisesti, huomioimme arjessamme ympäristön kokonaisvaltaisemmin.

Lapset omaksuvat ympärillään olevan elämäntavan. Haluammeko lapsiemme omaksuvan samanlaisen kulutuskulttuurin, johon itse olemme kasvaneet, vai olisiko järkevämpi vaihtoehto antaa eväitä tiedostavaan ja vastuulliseen kuluttamiseen? Ekologisella arkielämällä voimme vaikuttaa tulevaisuuteen ehkä enemmän kuin osaamme arkiaherrustemme keskellä ajatellakaan.

Hävikkikarkki vai kepponen…?

Halloweenina ovikello kilahtaa useaan otteeseen, ja oven takana seisoo toistaan hurjemman näköistä tyyppiä. ”Karkki vai kepponen?” kuuluu kysymys, joten pitää hetken miettiä, millaisia herkkuja kaappien kätköihin onkaan tullut hankittua.

Kolmannes tuotetusta ruuastamme – herkut mukaan lukien – päätyy hävikkiin, siis jätteeksi. Tämä aiheuttaa aivan turhaa ympäristökuormitusta mm. päästöjen muodossa. Onneksi hävikkiongelma on tunnistettu ja hävikin vähentämiseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

Makeisten kohdalla suurin hävikki tapahtuu tuotannon yhteydessä, erityisesti tuotantoerien valmistuksen alussa ja lopussa. Makeistehtaan tuotantolinjoilta valmistuu jonkin verran kakkoslaatua, jonka maussa ei ole mitään vikaa, mutta väri, koko tai muoto eivät läpäise laatuvaatimuksia. Värivirheiset, vaihtelevan kokoiset ja epämuodostuneet karkit ovat viime vuosina löytäneet yhä enenevässä määrin myytäviin ns. hävikkikarkkipusseihin. Ehkä olet napannutkin ostoskoriisi esimerkiksi Hukkapussin, Makea Moka -pussin, Hävikkipussin tai FiksuMix-pussin?

Suomalaiset ovat makeisten suurkuluttajia. Ei liene uusi tieto, etteivät makeiset ole terveysruokaa. Karkeissa on runsaasti sokeria ja lisäaineita sekä lisäksi mahdollisesti rasvaa. Runsas karkinsyönti voi reikiinnyttää hampaita. Karkinsyönti vaikuttaa myös verensokerin nopeisiin muutoksiin, mikä vaikuttaa vireystasoon ja näläntunteeseen. Päänsärky tai suolistovaivat voivat saada alkunsa runsaasta sokerin nauttimisesta. Jatkuva makeisten mussuttaminen syrjäyttää varsinaisen ruuan tarpeen, joten tarpeellisten ravintoaineiden saanti vähenee. Liiallisen herkuttelun seurauksena ylipaino yleistyy.

Herkut tuovat mielihyvää, ja herkuttelu on toki sallittua. Kohtuus kannattaa kuitenkin muistaa niin terveyden kuin ympäristönkin kannalta. Ympäristön kannalta on lisäksi hyödyllistä miettiä, minkälaisia karkkeja herkkuhetkiinsä valitsee: hävikkikarkkipussi on varteenotettava vaihtoehto!

Tänä halloweenina omasta kaapista löytyy hävikkikarkkipussi, mutta hygieniasyistä sen sisältöä en ulko-ovella seisoville haamuille ja hirviöille jaa, sillä karkit ovat kääreettömiä. En myöskään valitse kepposta, joten annan paperipäällysteisiä, priimaluokkaisia makeisia. Valitettavasti ympäristö ei ole niistä niin kiitollinen kuin haamut ja hirviöt.

Lihattomampi lokakuu(kin)

Suomalaisten vuosikymmeniä kasvanut lihankulutus on parin viime vuoden aikana kääntynyt laskuun. Kasviproteiinit ovat nyt Suomen nopeimmin kasvava elintarvikekategoria. Ympäristö- ja eläinystävällisyys ovat siis ruokavaliomme osalta nousussa.

Ruokakauppojen kasviproteiinituotteita ostettiin aluksi lähinnä vain suurimmissa Suomen kaupungeissa, mutta nyt ne ovat löytäneet paikkansa suomalaisten ruokavaliossa joka puolella Suomea. Vegaanisten tuotteiden kulutus on siis valtavirtaistunut. Kasviproteiinituotteita käytetään lihan rinnalla, eli niitä syövät muutkin kuin pelkästään kasvisruokavaliota tai vegaanista ruokavaliota noudattavat kuluttajat. Suunta on erinomainen ympäristön kannalta.  Kasvispainotteisempi ruokavalio on myös terveysteko.

Huomion arvoista on kuitenkin myös se, että kasviproteiinien markkinat ovat vielä vain muutamia prosentteja lihamarkkinoiden koosta. Kasvisten osuutta ruokavaliossa on siis varaa lisätä. Lihasta voi luopua kokonaan, mutta fleksaukseen siirtyminenkin on kannattavaa. Fleksaaminen tarkoittaa, että syö kasvispainotteisesti, vaikka ruokavalioon liha edelleen kuuluukin.

Ruuantuotannolla on suuri vaikutus luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen ja kasvihuonepäästöihin. Kolmasosa maailman viljelyalasta käytetään eläinrehun viljelyyn. Eläinpohjainen ravinto on luonnolle suurin kuormittaja, ja useimmat suomalaiset syövät edelleen liha- ja maitotuotteita ympäristön kannalta liikaa. Eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen ei aiheuta suomalaisille ravitsemuksellisia ongelmia, joten mitään terveydellisiä esteitä kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtymisessä ei ole.

Vuonna 2013 lanseerattiin Lihaton lokakuu Docventures-televisio-ohjelman toimesta. Kyseessä on kampanja, joka kannustaa ihmisiä lopettamaan (ainakin) lokakuun ajaksi lihansyönnin kokonaan tai edes vähentämään sitä merkittävästi. Lokakuuta on yhä jäljellä, joten vielä ehtii viettää lokakuuta lihattomasti. Jos siis lihaton ruokavalio ei ole vielä tuttua, kokeile ja totuttele ruokiin, jossa lihan sijasta onkin kasviproteiinivalmisteita, papuja, linssejä, sieniä, siemeniä, pähkinöitä…  Jos tarvitset tukea kasvisruokaan tutustumisessa, tilaa esimerkiksi WWF:n ilmainen kasvisruokakurssi.

Vihreät hiukset

Tuskin on olemassa sellaista kehon osaa, johon ei olisi tarjolla jotain kosmetiikkaa. Nyt tarkennamme huomiomme hiuksille tarkoitettuun kosmetiikkaan ja tarkemmin vielä hiusten värjäykseen. Tavalliset hiusvärit sisältävät paljon kemikaaleja, ja ne saattavat aiheuttaa toisinaan käyttäjilleen vakavia allergisia reaktioita. Ekologisuudestakaan ei niiden kohdalla voi puhua. Jos kuitenkin syystä tai toisesta ei ole omaan luonnolliseen hiusväriinsä tyytyväinen tai kaipaa siihen vaihtelua, onko mahdollista löytää luonnolle ja itselle lempeämpi hiusväri? Kyllä! Kasvihiusvärejä on saatavilla kotikäyttöön ja niillä värjätään hiuksia myös ekokampaamoissa.

Ympäristön kannalta luonnonkosmetiikka on kemiallista kosmetiikkaa parempi vaihtoehto, sillä sen valmistamisessa minimoidaan mahdolliset ympäristöön kohdistuvat haitat koko elinkaaren mitalta. Luonnonkosmetiikan raaka-aineiden on löydyttävä sellaisenaan luonnosta, mutta eläinperäisiä ne eivät saa olla. Lisäksi raaka-aineet on hankittava kestävästi luontoa vaarantamatta. Tuotteiden valmistusprosessissa vaalitaan raaka-aineen omia ominaisuuksia. Synteettiset aineet, keinotekoisesti valmistetut luonnonaineiden yhdistelmät ja hitaasti maatuvat aineet ovat kiellettyjä: luonnonkosmetiikka ei sisällä siis esimerkiksi maaöljyperäisiä raaka-aineita, silikoneja, synteettisiä väriaineita ja hajusteita eikä säilöntäaineita. Ja kuten sanottua, tuotteiden ekologisuuden on ulotuttava pakkauksiin ja niistä muodostuviin jätteisiin asti. Niinpä luonnonkosmetiikassa sallitaan vain kierrätettävät tai biohajoavat pakkaukset ja etiketit.

Kasvihiusvärit on valmistettu värjäävistä kasveista kuten esimerkiksi punaista sävyä antavasta hennasta, lämpimän sävyn antavasta cassiasta, kylmän ja tummentavan värin antavasta indigosta sekä hoitavista kasveista kuten aloe verasta. Hapetteita eikä synteettisesti valmistettuja ainesosia puhtaat kasvivärit sisällä. Kasvivärjäys ei millään lailla rasita hiuksia.

Itselläni on vuosien takaa kokemusta hiuksien hennavärjäyksestä. Nyt olen tehnyt tuttavuutta 100-prosenttisesti luomusertifioituihin Cultivator’s kasviväreihin, joiden valmistuksen hiilijalanjälki on pyöreä nolla. Muita kasvivärimerkkejä ovat esimerkiksi Khadi, Radico ja Sante.

Kasviväri kiinnittyy hiusten pintakerrokseen, ja värjäyksen lopputulokseen vaikuttaa aina hiusten oma pohjaväri. Lopputulos voi siis jossain määrin olla yllätyksellinen, mutta kasvivärjätyt hiukset ovat kuitenkin aina pehmeän, luonnollisen ja eloisan sävyiset. Tai no, ehkä musta väri on poikkeus.

Kasvivärjäyksen voi tehdä kemiallisesti värjättyihin ja permanentattuihinkin hiuksiin, kunhan käsittelystä on aikaa yli kuukausi. Myös hiusten harmaantumisen peittäminen onnistuu kasviväreillä. Joskus se voi tosin vaatia pari perättäistä värjäyskertaa, mutta kasviväreillä tiuhaan värjääminenhän ei ole onneksi hiuksia vaurioittavaa. Hiuksien vaalentaminen kasviväreillä ei onnistu, mutta omaa vaaleaa sävyä voi kasvivärin avulla kirkastaa.

Kasviväreillä värjäämiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Vaikutusaika vaihtelee kasvivärin merkistä riippuen. Cultivatorsilla se on maksimissaan 90 minuuttia. Lopullinen hiusväri kehittyy vielä huuhtelun jälkeenkin parin vuorokauden ajan, joten lopputulosta pitää malttaa odottaa. Jossain tapauksessa, lähinnä jos hiusväri sisältää indigoa, värjätyt hiukset voivat aluksi olla vihertävät. Itsellänikin on tästä kokemusta. Vihertävyyden pitäisi kuitenkin hiljalleen hävitä hiuksista parin ensimmäisen päivän kuluessa. Kasviväreillä ei siis kannata värjätä hiuksiaan esimerkiksi juhlia edeltävänä iltana, vaan riittävän hyvissä ajoin!

Kestävää ja terveellistä liikkumista

Liikkuminen kuuluu olennaisena osana normaaliin arkeemme. Liikkumisellamme on monenlaisia hyviä ja huonoja vaikutuksia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Esimerkiksi kävely on hyödyllistä liikuntaa, joka edistää terveyttämme. Se parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, lisää kehon endorfiinitasoa, virkistää mieltä ja rauhoittaa stressijärjestelmää. Se on myös saasteeton liikkumismuoto. Sen sijaan moottoriliikenteestä koituu monenlaista haittaa niin ympäristölle kuin ihmisten terveydellekin: se edistää ilmastonmuutosta, heikentää ilmanlaatua ja aiheuttaa melusaastetta. Toisaalta moottoriliikenteen avulla pääsemme taittamaan helpommin ja nopeammin pidempiäkin matkoja.

Tiet ja pysäköintialueet vaativat tilaa. Teiden, katujen ja parkkialueiden sekä myös kulkuvälineiden rakentaminen ja valmistaminen kuluttavat materiaaleja ja aiheuttavat jätteitä. Monimuotoinen luonto vähenee, kun liikenne valtaa alaa.  

Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa liikenteen negatiivisiin puoliin kuten päästöihin ja ilmanlaatuun. Isoissa kaupungeissa on suositeltavaa liikkua auton sijasta joukkoliikenteellä, pyörällä tai jalan. Pienemmillä paikkakunnilla liikkuminen ilman henkilöautoa voi olla mahdotonta. Mahdollisia ovat kuitenkin kimppakyytien järjestäminen, matkojen yhdistely, taloudelliseen ajotapaan pyrkiminen ja mahdollisimman vähäpäästöisen auton valinta. Entä mahtaisiko auton yhteiskäyttö onnistua?

Eurooppalaista liikkujan viikkoa vietetään 16.–22.9.2021. Tänä vuonna viikkoa vietetään jo 20. kerran. Kampanjaviikon aikana ihmisiä kannustetaan pohtimaan omia arkisia liikkumisvalintoja ja niiden vaikutuksia ympäristöön sekä yhteiskuntaan. Tänä vuonna halutaan nostaa esille erityisesti terveellinen ja turvallinen liikkuminen.

Lyijypitoisen bensiinin aikakausi päättyi!

Liikenteen saralla ykköspuheenaihe on hiilidioksidipäästöistä eroon pääseminen. Niinpä autokantaamme pyritään sähköistämään kiihtyvällä tahdilla – ainakin rikkaimmissa länsimaissa. Se ei ole kuitenkaan koko maailman todellisuus: polttomoottorit, bensiini ja diesel kuuluvat vielä vahvasti autoiluun eri puolilla maailmaa. Saasteettomampaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa: haitallisesta lyijypitoisesta bensiinistä on nyt vihdoin päästy eroon, kun Algeria – maailman viimeisenä maana – lopetti lyijypitoisen polttoaineen myynnin. (Katso UNEP:n tiedote asiasta.)

1920-luvulla ryhdyttiin lisäämään tetraetyylilyijyä polttoaineen joukkoon, sillä sen todettiin parantavan moottorin suorituskykyä. Lyijyn aiheuttamista terveyshaitoista oltiin tietoisia, mutta ne haluttiin sivuuttaa. 1970-luvulla jo lähes kaikki ympäri maailmaa tuotettu bensiini sisälsi lyijyä. Lyijy on vuosikymmenten ajan saastuttanut niin ilmaa, maaperää kuin vesistöjäkin. Sillä on ollut vaikutusta mm. ravintoon ja juomaveteen.

Käänne parempaan alkoi 1980-luvulla, kun joissakin vauraammissa maissa lyijypitoinen bensiini kiellettiin. Lyijy korvattiin muilla voiteluominaisuuksia sisältävillä lisäaineilla. Suomessa lyijyllisen bensiinin myynti lopetettiin vuonna 1994. Kaikissa EU-maissa lyijyllisen bensiinin myynti kiellettiin polttoainedirektiivillä vuoden 2000 alusta. Kuitenkin vielä vuosituhannen alussa lyijypitoinen polttoaine oli yksi vakavimmista ympäristö- ja terveysuhkista, joten myös YK:n ympäristöohjelma (UNEP) aloitti vuonna 2002 kampanjan lyijypitoisen bensiinin poistamiseksi: vähävaraisissa maissa polttoaine, joka sisälsi lyijyä, oli siis edelleen yleisesti käytössä. Lopulta tänä vuonna päästiin siihen tilanteeseen, ettei enää missään päin maailmaa ole saatavilla lyijypitoista bensiiniä!

Lyijystä eroon pääseminen on iso asia, ja siitä on syytä olla tyytyväinen. Mutta kuten alussa mainittiin, nyt  on tarpeen keskittyä tavoittelemaan liikenteen nollapäästöjä. Siinä on omat haasteensa, sillä maailman ajoneuvokanta kasvaa koko ajan, ja liikenne muodostaa merkittävän osan maailman kasvihuonepäästöistä. Jokainen pienikin päästövähennys on merkityksellinen ja vie kohti tavoitetta.

Lähikalaa lautaselle Itämeripäivän kunniaksi

Elokuun viimeisenä torstaina vietetään Itämeripäivää. Kyse on John Nurmisen Säätiön lanseeraamasta teemapäivästä, jonka tavoitteena on tuoda Itämerta esille ja kannustaa tekemään konkreettisia ympäristötekoja Itämeren hyväksi. Itämeripäivänä järjestetään useassa Suomen rannikkokaupungissa erilaisia tapahtumia kuten konsertteja, työpajoja ja siivoustalkoita. Suomen lisäksi tapahtumia järjestetään myös Venäjällä, Liettuassa, Latviassa, Virossa ja Ruotsissa.

Itämeripäivää voi viettää jokainen paikkakunnasta riippumatta myös itsekseen, perheen tai ystävien kesken kala-aterian merkeissä. Itämerta voi nimittäin auttaa voimaan paremmin syömällä kestävästi kalastettua Itämeren kalaa kuten särkeä, lahnaa, ahventa tai silakkaa. Kalastuksen avulla pystytään poistamaan vesistöistä ravinteita, jotka rehevöittävät Itämerta. Kalastus poistaa vuosittain Itämerestä yli 700 tonnia fosforia.  

Jos kalapuikot tai uunilohi ovat ainoat kalaruuat, jotka tulevat mieleen, kannattaa kalaruokatietämystään laajentaa. Vastuullisia kalaruokaohjeita löytyy mm. WWF:n sivustolta, ja Marttojen sivustolta löytyy mm. ympäristöystävällisen Itämeri-illallisen ohjeet.

Vastuullisten kala-aterioiden ei pitäisi liittyä pelkästään Itämeripäivään. Niitä voi ja kannattaa tehdä myös arkena. Omaan arkiruoka-arsenaaliini kuuluu tämä silakkaruoka, joka maistuu vaikkapa perunamuusin seurana:

Silakkapihvejä neljälle syöjälle

n. 500 g silakkafileitä
n. 1 dl ruisjauhoja
n. 1/2 tl valkopippuria
suolaa
tilliä
paistamiseen rasvaa

Mausta ruisjauhot valkopippurilla. Ripottele silakkafileiden lihapuolelle suolaa ja tilliä. Laita kaksi fileetä vastakkain niin, että nahkapuolet jäävät ulkopuolelle. Jauhota pihvit kääntelemällä niitä jauhoissa. Paista pihvit pannulla miedolla lämmöllä muutamia minuutteja kunnes pihvit ovat molemmilta puolilta ruskeita.

Miksi Itämerta pitää suojella?

Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Meren elinvoima hiipuu. Sitä vaivaa voimakas rehevöityminen ja sen seurauksena osittainen hapettomuus. Itämeren huono tila näyttäytyy meille mm. runsaina sinileväesiintyminä ja veden sameutena. Ihmistoiminta seurauksineen, siis esimerkiksi merenkulku, maatalous ja ilmastonmuutos, eivät tee Itämerelle hyvää, ja sen tähden on syytä suojella mertamme ja pyrkiä palauttamaan sen ekologinen tila paremmaksi.

Elämää ilman jatkuvaa kuluttamista

Länsimainen elämäntapa on lähes tulkoon kuluttamisen synonyymi. Elämme ensisijaisesti kuluttajina ja elämämme on pitkä kulutusten sarja. Ostamme ja hankimme jatkuvasti jotain. Kanssakäyminen muiden kanssa on keskusteluita hankinnoistamme ja vertailuja kulutuskokemuksistamme. Ei tunnu löytyvän yhtään asiaa tai tilannetta, johon ei liittyisi jokin hankinta: tavara, vaate, ruoka, matka… Kuluttaminen on toki välttämätöntä, kun se liittyy hengissä pysymiseen kuten syömiseen. Iso osa kuluttamisestamme on kuitenkin muuta kuin välttämätöntä: se on mm. ajanviettoa ja identiteettimme rakentamista tai muokkaamista. Ei-välttämättömän kuluttamisen kohdalla on mahdollisuus harkintaan: onko elämä mielekästä, vaikka hankinnan jättäisikin tekemättä.

On olemassa jonkinlainen yleinen käsitys siitä, mitä on ”normaali kuluttaminen”. Se käy ilmi esimerkiksi siinä yhteydessä, kun puhutaan vähävaraisista: Mihin kaikkeen pitäisi olla varaa, tai millainen materialistinen puute kertoo huono-osaisuudesta? Entä millaiseen kuluttamiseen varakkaalla ihmisellä on oikeus? Tällaisen keskustelun yhteydessä paljastuu myös arvomme. Arvoja kannattaa pysähtyä pohtimaan.

Tuorein IPCC:n ilmastoraportti kehottaa toimimaan nopeasti kaikilla tasoilla ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi. Koska kuluttaminen on niin olennainen osa elämäämme, helposti ajatellaan, että tarvittava toimi on siirtyminen vihreämpään kuluttamiseen. Yksilötasolla se siis tarkoittaisi, että siirrytään valitsemaan aiempaa useammin ekotuotteita. Se ei kuitenkaan riitä. Kestävämmät kulutusvalinnat ovat toki oikea suunta, mutta nyt tarvitaan elämäntavan (ja arvojen) muuttumista.

Miten voimme elää elämäämme muutenkin kuin kuluttajina ja koko ajan kuluttaen? Millaista sisältöä voimme löytää elämäämme ostamisen sijaan? Voimme esimerkiksi antautua kulttuurille ja taiteelle ja löytää sitä kautta henkistä sisältöä elämäämme. Voimme kokea tunteita, haastaa ajatteluamme ja käsityksiämme eri asioista. Lisäksi voimme luoda tiiviimmän yhteyden ympäröivään luontoon: voimme seurata luonnon monimuotoista elämää ja vaalia sitä. Voimme nauttia luonnon suomasta rauhasta ja kauneudesta.

Somesta lisäpuhtia roskien keräämiseen

Välinpitämättömien ihmisten jälkeensä jättämiä roskia on kadunvarsilla, metsäpoluilla, joutomailla, rannoilla… Myös tuuli puhaltaa liian täysistä roskiksista roskat pitkin ympäristöä. Joskus roskaisuus voi johtua esimerkiksi varisten, kettujen tai muiden eläinten dyykkausreissuistakin: avonainen ja kiinnostavalta tuoksuva roskis on houkutellut ne penkomispuuhiin herkkujen toivossa.

Roskainen ympäristö näyttää rumalta, mutta se ei ole ainoa syy, miksi roskattomuuteen tulisi pyrkiä. Luontoon joutuneet roskat vaarantavat eliöyhteisöjä ja ekosysteemejä. Esimerkiksi jostain jätteistä (mm. tupakantumpeista) liukenee ympäristöön haitallisia kemiallisia yhdisteitä, ja muoviroskat hajoavat entistä haitallisemmiksi mikromuoveiksi.

Kuka kerää pois bussipysäkillä lojuvat käytetyt kasvomaskit, ojaan viskotut nuuskarasiat, parkkipaikan reunustalle rusennetut juomatölkit ja pahvimukit, hiekkarannan lukuisat tupakantumpit tai leikkipuistossa pyörivät karkkipaperit? Kyllä, mm. kunnat hoitavat ympäristönsä siivousta, mutta myös sinä ja minä voimme siivota vapaaehtoisvoimin! Mietit ehkä, mitähän muut ajattelevat, kun siviili-ihmisinä koluamme tienvarsia ja ojanpohjia tai alamme nyppiä pysäkin ympäristön tupakantumppeja roskapussiin muiden odotellessa bussia. Joku tosiaan saattaa kummeksua, mutta ehkä kummeksujatkin ovat pohjimmiltaan vain kateellisia rohkeudestamme toimia roskattomuuden puolesta.

Hyödynnä roskien keräämisessä esim. leipäpusseja. Sujauta ulos lähtiessäsi pari pussia taskuun: toista pussia voit käyttää "suojakäsineenä" roskia kerätessä ja toiseen pussiin laitat roskat, jotka matkan varreltasi poimit.
Hyödynnä roskien keräämisessä esim. leipäpusseja. Sujauta ulos lähtiessäsi pari pussia taskuun: toista pussia voit käyttää "suojakäsineenä" roskia kerätessä ja toiseen pussiin laitat roskat, jotka matkan varreltasi poimit.

Sosiaalisen median avulla voi saada lisäpontta ja rohkeutta toimia puhtaamman ympäristön puolesta. Jotkut tekevät roskien keräämisestä julkisen harrastuksen, perustavat oman sometilin ja postaavat roskienkeräysraporttejaan. On olemassa myös roskankerääjien someyhteisöjä, joissa jaetaan roskienkeräämiskokemuksia tai suunnitellaan roskienkeräystempauksia. Seuraamalla, liittymällä tai perustamalla itse oman roskankeräystilin voi liittää itsensä osaksi somen roskankerääjiä. Vertaistuen ja yhteisöllisyyden merkitys on suuri myös roskien keräämisessä. Asenneilmapiirikin muuttuu helpommin, kun asiaa tuodaan joukolla julki ja toimitaan yhdessä.

Hyvä esimerkki siitä, mihin somessa tapahtuva yhteistyö voi johtaa, on tuore roskaamiseen liittyvä kansalaisaloite. (Ainakin) Instagramissa toimivat @roskajuoksijan_päiväkirja, @roskapäivä, @roskapostia_hangosta, @roskaton ja @pallonkokoinenelama ovat yhteisvoimin laatineet kansalaisaloitteen. Vetoomuksessaan he painottavat, että luonnon roskaaminen on yksi suurimmista ympäristöongelmista, ja kunnilla kuluu kohtuuttomasti rahaa roskien siivoamiseen. Näin ollen roskaamiseen tulisi nykyistä enemmän puuttua sanktioin. Aloitteeseen tutustuminen (ja allekirjoittaminen) on mahdollista täällä.

Voit halutessasi mainostaa omaa (ei-kaupallista) roskienkeräyssometiliäsi tai roskienkeräysyhteisöä kertomalla siitä tämän blogijutun kommenttiosiossa. Näin saatat saada lisää seuraajia tilillesi tai osallistujia yhteisöösi – ja roskankerääjien joukko voi kasvaa entisestään!

Hyödyllisiä ilmastotaitoja

Ei ole uusi tieto, että ilmastomme muuttuu nyt niin rajusti, että elämme pahenevan ilmastokriisin keskellä. Sen lisäksi, että on tarpeen tehdä ilmastotekoja tapahtumassa olevien muutosten hillitsemiseksi, meidän tulisi myös sopeutua muutoksiin, sillä paluuta menneeseen ei ole. Sään ääri-ilmiöt yleistyvät, minkä on voinut huomata tänä kesänäkin esimerkiksi tukalista helteistä, metsäpaloista ja tulvista. Ilmastonmuutoksella ja sään ääri-ilmiöillä on monenlaisia harmillisia vaikutuksia luontoon oma elämämme mukaan lukien. Onkin siis viisasta miettiä, millaisia taitoja tarvitsemme, jotta voisimme selvitä ilmastonmuutoksen aiheuttamista haasteista tulevaisuudessa.

Todennäköistä on, että tulevaisuudessa sähkökatkot tulevat yleistymään. Viljelyolosuhteet vaihtelevat rajusti ja satojen onnistuminen on aiempaa epävarmempaa. Vesi voi aiheuttaa ongelmia yllätystulvien tai totaalisen kuivuuden muodossa. Ja niin edelleen.  Mitkä taidot ovat muuttuvassa maailmassa tarpeen ja millä tavalla voimme viimeistään nyt alkaa valmistautua muutoksiin? Millaisia asioita on hyödyllistä opettaa lapsille? Onko digiajan tiedoista mitään apua?

Ruuanhankinta ja ruuanlaitto ovat ainakin keskeisiä asioita. Jos esimerkiksi sähkökatkon myötä ruokakaupat, raha, jääkaapit ja sähköliedet ovat poissa pelistä, miten ruokimme itsemme? Olemmeko varastoineet ruokaa? Löydämmekö ruokaa luonnosta vai olemmeko viljelleet tai pystymmekö viljelemään sitä omiin tarpeisiimme? Onko mahdollisuutta tai taitoa käyttää retkikeitintä tai nuotiota ruuanvalmistukseen?

Entä miten pysymme lämpimänä kylmässä tai viilennämme oloamme tukaluudessa, jos sähköä ei ole? Miten energiaa kannattaisi tuottaa?

Miten henkinen kanttimme kestää: onko sitkeydessä tai sopeutuvuudessamme kehittämisen varaa? Osaammeko tulla muiden kanssa toimeen ja kykenemmekö positiiviseen vuorovaikutukseen haastavissa olosuhteissa?

Verkkodokumentti Minun ilmastotaitoni käsittelee tätä asiaa. Dokumentti koostuu sekä taitojen harjoittajien haastatteluista että harjoitteista, joiden avulla voi selvittää omia ilmastotaitojaan. Verkkodokumentin sisarteoksena on syntynyt myös Yle Areenassa kuunneltavissa oleva kaksiosainen Minun ilmastotaitoni -radiodokumentti. Kokonaisuus on osa taiteilija-tutkija Henna Lainisen tohtorintutkinnon opinnäytetyötä. Hanke ei ole tullut vielä päätökseensä, vaan se saa jatkoa vuonna 2022.