monimuotoisuus – Maa, ilma ja me

Luonnonkukkia ja lupiineja

20.6.2021Kategoriassa YleinenAvainsanat haitalliset vieraslajit, kasviharrastus, luonnonkukkien päivä, lupiini, monimuotoisuus, niittykasvitKommentoi

Luonnonkukkien päivää vietetään tänään. Kyse on yhteispohjoismaisesta päivästä, jonka tavoitteena on edistää kasvituntemusta ja -harrastusta sekä yksinkertaisesti tarjota luontokokemus kukkien parissa. Luonnontuntemus lisää tunnetusti halua suojella luontoa, joten päivällä on myös luonnonsuojelun kannalta merkitystä. Luonnonkukkien päivä on saanut alkunsa 1980-luvulla Tanskassa, josta se on levinnyt muihin Pohjoismaihin. Suomessa päivää on vietetty vuodesta 2003 lähtien. Luonnonkukkien päivänä järjestetään vapaaehtoisvoimin ilmaisia, opastettuja kasviretkiä. Retkikalenteri löytyy täältä. Tämän vuoden teemalajina on keltakurjenmiekka.

Kukat ovat kauniita kukkiessaan kasvupaikoillaan luonnossa, mutta jokamiehenoikeudella rauhoittamattomia kasveja voi poimia myös maljakkoon. Kohtuus kannattaa tietenkin muistaa tässäkin asiassa. Luonnonsuojelualueilla kasvien ja kasvinosien kerääminen on luvanvaraista toimintaa ja sallittu vain tieteellistä tutkimusta varten.

Parhaillaan tienvarsia ja joutomaita koristavat sinisinä, vaaleanpunaisina ja valkoisina kukoistavat lupiinit. Lupiinin kohdalla kohtuuden saa unohtaa: lupiinia on suositeltavaa noukkia maljakkoon mielin määrin! Kyse on luonnonsuojelullisesta teosta, jonka tarkoitus on estää haitalliseksi vieraslajiksi määritellyn lupiinin siementäminen ja leviäminen. Lupiini on sitkeä laji, joka levistyy ja kasvaa rehevästi tukahduttaen luonnonvaraiset niittykasvit alleen. Se myös muuttaa maaperän ravinteikkuutta niittykasveille epäedulliseksi. Lupiini ei siis ole alkuperältään luonnonvarainen niittykasvimme, vaan se on puutarhoista luontoon levinnyt laji, joka köyhdyttää luontomme monimuotoisuutta. Näin ollen lupiini on tuomittu hävitettäväksi, vaikka kaunis koristekasvi onkin. Vieraslajeista voi lukea blogissa lisää täältä.

Metsien monimuotoisuus turvaan

24.4.202024.4.2020Kategoriassa YleinenAvainsanat elinympäristöt, luonnonsuojeluhanke, maa- ja metsätalousministeriö, metsänomistajat, metsät, metsiensuojelu, METSO-ohjelma, monimuotoisuus, ympäristöministeriöKommentoi

Luonnon monimuotoisuutta, siis elinympäristöjen, lajien ja perimän kirjoa, kannattaa suojella esimerkiksi sen tähden, että monimuotoisuuden turvin luonto sopeutuu paremmin olosuhteiden muutoksiin. Dramaattisemmin ilmaistuna: mitä köyhtyneempi monimuotoisuus, sitä lähempänä tuho.

Vapaaehtoinen metsänsuojeluohjelma, METSO, on metsänomistajien mahdollisuus turvata metsiensä monimuotoisuutta. Valtio maksaa suojelusta korvauksen, joka määräytyy puuston arvon perusteella. Metsät, joita METSO-ohjelman avulla voidaan suojella, ovat luonnonarvoiltaan monipuolisia ja eliölajien elinympäristöinä erityisen arvokkaita. Tällaisia metsäisiä elinympäristötyyppejä on luokiteltu olevan noin kymmenen: lehdot, runsaslahopuustoiset kangasmetsät, pienvesien lähimetsät, puustoiset suot, metsäluhdat ja tulvametsät, harjujen paahdeympäristöt, maankohoamisrannikon metsät, puustoiset perinneympäristöt, kalkkikallioiden metsät, metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot. Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien esiintyminen metsäisessä elinympäristössä lisää metsän sopivuutta METSO-ohjelmaan. Luonnonarvoiltaan arvokas metsä poikkeaa siis huomattavasti tavallisesta hoidetusta talousmetsästä.

Mistä metsänomistaja voi tarkalleen tietää, onko oma metsä suojelun arvoinen? No, jokainen metsä on, vaikka se ei METSO-ohjelmaan soveltuisikaan. Mitä häiriöttömämmässä tilassa (ts. hoitamattomampi) metsä on, sitä monimuotoisempi elinympäristö on kyseessä. Metsänomistaja voi tarjota metsäänsä METSO-ohjelman piiriin, ja päätöksen kohteen soveltuvuudesta METSO-metsäksi tekee ELY-keskus tai Metsäkeskus. Metsäalue voidaan liittää METSO-ohjelman piiriin joko määräajaksi tai pysyvästi.

METSO on ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteishanke, joka käynnistyi vuonna 2008 ja jatkuu vuoteen 2025 saakka. Ensimmäisen vuosikymmenen aikana ohjeman puitteissa on kyetty tuottamaan ekologisesti kohtuullisen laadukas suojelualueverkosto. Tavoitteena on yhä lisätä metsäisten suojelualueiden määrää. METSO-ohjelman toteuttamisen painopistealueeksi on määritelty eteläinen Suomi. Eteläistä painotusta on kritisoitu, sillä Pohjois-Suomessakin on halukkuutta ja tarvetta metsien suojeluun. Ohjelmaa voidaan kuitenkin soveltaa ja on myös sovellettu pohjoisempiinkin metsiin – toki resurssien puitteissa.

Monimuotoinen kotipiha

31.3.202031.3.2020Kategoriassa YleinenAvainsanat ekologinen puutarha, kotipihan kasvillisuus, luonnonmukainen piha, monimuotoisuus, piha ja puutarha, pihasuunnittelu, puutarhanhoitoKommentoi

Kevät tekee tuloaan, ja ajatukset suuntautuvat yhä enemmän puutarhahommiin ja pihanlaittoon. Mutta mitäpä jos pihaansa suunnittelisikin pitkäjänteisemmin, ja miettisi vaihtoehtoja laatoitetulle ja nurmea kasvavalle pihalleen, johon joka kesä hankitaan vain yksivuotiset kesäkukat. Sillä kun satsaa pihan monilajisuuteen, monivuotisuuteen ja luonnonmukaisuuteen, tulee lisänneeksi omalta osaltaan myös tärkeää luonnon monimuotoisuutta.

Erityisesti kaupunki- ja taajama-alueilla kotipihoista muodostuu laajoja ja yhtenäisiäkin alueita, joilla on vaikutusta ympäristöön laajemminkin. Laajat nurmikko- ja laatoitusalueet sekä asvaltoidut aukiot ja kadut tekevät esimerkiksi hyönteisten ja pieneläinten elinolonsuhteet ehkä jopa täysin kelvottomiksi.

Kun kotipihansa kasvillisuutta monipuolistaa kestävästi, tarjoaa se suojaa ja ruokaa esimerkiksi linnuille ja pölyttäjille. Huomionarvoista on, että maatiaislajikkeet ja jalostamattomat luonnonkasvit sisältävät huomattavasti enemmän mettä kuin jalostettujen kasvien kukinnot. Hyönteiset suosivat lisäksi tiheitä kukkakasvustoja, sillä läheisestä kukasta toiseen siirtyminen ei kuluta turhaan energiaa. Mutta miksi pihalle pitäisi sitten saada muitakin eliöitä ihmisten lisäksi? No, vaikkapa sen takia, että hyönteiset, linnut ja muut eläimet parantavat pihan ja koko laajemman alueen omavaraista ja tasapainoista elämää. Yksittäiset lajit, kuten kasvituholaiset, eivät pääse lisääntymään liiaksi, jos ympäröivä kasvillisuus tarjoaa kodin myös niiden luontaisille vihollisille.

Mikä mukavinta, luontoystävällistä pihaa on helppo hoitaa. Ja onhan iloa siitäkin, että monimuotoisella pihalla aina joku laji kukoistaa, tuottaa hedelmää tai muuten on parhaimmillaan, vaikka vuosi ja kesä olisi keliltään millainen tahansa. Ekologisen pihan kasvit ovat kestäviä ja kasvupaikan mukaan valittuja (maan laatu, kosteus- ja valo-olosuhteet, tuulisuus) luonnonlajeja, perinnekasveja ja hyötykasveja. Ne pärjäävät eksoottisempia tuontikasveja paremmin ilman suurempaa kastelua ja lannoitusta. Orgaanisten katteiden ja maanpeitekasvien avulla pihasta saa niin ikään tehtyä helppohoitoisemman. Kun kastelua tarvitaan, kannattaa se hoitaa talteen otetulla sadevedellä. Syksyisin ei ole tarvetta rehkiä pihamaalla, sillä perennat talvehtivat paremmin, kun niitä ei leikata syksyllä. Turhaa on myös pudonneiden lehtien ja muiden kuihtuneiden kasvinosien haravointi, sillä nehän vain parantavat ja lannoittavat maata kompostoituessaan.

Torjunta-aineita on ekologisessa pihassa syytä välttää, sillä ne haittaavat luonnon omaa kokonaisuutta. Jos torjunta-aineilla saadaan pois kirvat tai muut epätoivotut ötökät, samalla tuhotaan myös niitä syövät pedot, esimerkiksi leppäkertut. Myrkyt eivät poistu, vaan etenevät ravintoketjussa.

Kotipihan nurmikolle on olemassa myös monimuotoisempia vaihtoehtoja kuten värikäs niitty tai matalakukkainen keto.

Helmi pyrkii pysäyttämään luonnon köyhtymisen

24.1.202024.1.2020Kategoriassa YleinenAvainsanat ekosysteemit, eliölajit, elinympäristöohjelma, Helmi, lintuvedet, luontotyypit, monimuotoisuus, perinnebiotoopit, punainen kirja, ranta- ja vesiluonto, suot, uhanalaisuus, ympäristöministeriöKommentoi

Ympäristöministeriö on käynnistänyt Helmi-elinympäristöohjelman, jonka tarkoituksena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvata luonnon elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Pääpaino on Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä. Tavoitteet tähtäävät vuoteen 2030, johon mennessä luonnon monimuotoisuuden heikentyminen on tarkoitus saada pysähtymään.

Helmi-ohjelma pitää sisällään konkreettisia tekoja. Pohjana teoille ovat lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusselvitykset ja perusteellisesti tehty suunnittelu. Ohjelmassa ennallistetaan ja suojellaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa.

Eduskunta on myöntänyt luonnonsuojeluun 100 miljoonan euron lisämäärärahan vuodelle 2020. Tästä summasta Helmi-ohjelma saa 42 miljoonan euron osuuden. Kuluvan hallituskauden aikana on Helmi-ohjelman puitteissa tarkoitus suojella 20 000 hehtaaria ja ennallistaa 12 000 hehtaaria soita, sekä kunnostaa 80 arvokasta ja kiireellisen avun tarpeessa olevaa lintuvettä. Lisäksi tavoitteena on kunnostaa 15 000 hehtaaria perinnebiotooppeja, eli perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä, metsälaitumia ja muita perinneympäristöjä, sekä hoitaa metsäisiä elinympäristöjä ja kunnostaa ranta- ja vesiluontoa.

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy ympäri maailmaa ennennäkemättömän nopeasti. Suomessa luonnon köyhtyminen johtuu erityisesti metsäelinympäristöjen muuttumisesta. Muuttumisen syitä ovat esimerkiksi metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä se, että vanhat metsät, kookkaat puut ja lahopuut ovat vähentyneet huomattavasti. Lajien uhanalaistumiseen vaikuttaa myös avoimien elinympäristöjen umpeen kasvaminen ja rehevöityminen.

Viimeisin Suomen lajien uhanalaisuusarviointi julkaistiin viime vuonna (Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019). Arviointi toteutettiin noin 180 asiantuntijan voimin. Suomessa on noin 48 000 lajia, joista 22 418 lajia tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuuden arvioiminen on ollut mahdollista. Uhanalaisiksi arvioitiin joka yhdeksäs laji, eli 2 667 lajia.

Suomen luontotyyppien punainen kirja (osa 1 ja osa 2) valmistui 120 tutkijan ja asiantuntijan yhteistyönä vuonna 2018. Sen mukaan noin 400 luontotyypistä 48 % arvioitiin uhanalaisiksi koko maassa. Etelä-Suomessa uhanalaisia luontotyyppejä on Pohjois-Suomea runsaammin.

Soiden ennallistaminen

26.10.2019Kategoriassa YleinenAvainsanat energiaturve, hiilen sitominen, Hiilipörssi, ilmastonmuutoksen hillitseminen, kasvuturve, monimuotoisuus, puhtaat vesistöt, soiden ennallistaminen, soiden ojitus, soiden suojelu, suo, suoekosysteemi, Suomen suot, turve, turvetuotantoKommentoi

Suomi on suhteellisesti maailman soisin maa. Viidesosa Suomen pinta-alasta on suota. Suoksi määritellään elinympäristö, jonka maata peittää turvekerros ja jossa suokasvillisuuden osuus on vähintään 75 %.

Huomattava osa Suomen yhdeksästä miljoonasta suohehtaarista on viime vuosikymmenten aikana ojitettu metsätalouden tarpeita varten. Suomalaiset ovat aktiivisesti kehittäneet suon pohjalla tapahtuvaa metsänkasvatusta, ja ojituksen tarkoituksena onkin soiden kuivattaminen, jotta sen kasvillisuus muuttuisi enemmän metsäkasvillisuudeksi ts. taloudellisesti hyödynnettäväksi puuksi. Ojitusten myötä soiden monimuotoisuus on heikentynyt huolestuttavasti: suolla yleisesti elävät lajit ovat taantuneet ja harvinaiset hyönteis-, kasvi- ja lintulajit uhanalaistuneet. Suoekosysteemit ovat kärsineet suuresti. Tällainen elinympäristöjen katoaminen ja monimuotoisuuden heikkeneminen uhkaa luonnollisesti myös omaa olemassaoloamme.

Toinen voimakkaasti suoluontoa muuttava käyttömuoto on turvetuotanto. Energia- ja kasvuturpeen tuottamisesta saadaan suurta taloudellista hyötyä, mutta haitatonta ei sekään ole: turvetuotanto pilaa lähivesistöjä, ja turpeen poltto aiheuttaa merkittävästi kasvihuonekaasuja. Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta turve on kannattavaa pitää koskemattomana suolla. Turve on nimittäin suurin ja tehokkain maalla oleva hiiltä sitova varasto.

Soiden suojelu on siis tärkeää. Ojitettuja soita on ryhdytty palauttamaan luonnontilaisiksi eli ennallistamaan. Ennallistaminen tapahtuu tukkimalla ojia ja poistamalla puustoa, jotta vedenpinnan taso saadaan taas kohoamaan ja suolajisto palautumaan. Samalla myös hiiltä nielevän turpeen muodostuminen käynnistyy uudelleen.

Eräs keino osallistua soiden suojeluun ja ennallistamiseen löytyy Hiilipörssistä. Hiilipörssi on Koneen säätiön rahoittama ja Suomen Luonnonsuojeluliiton ja yhteistyökumppaneiden hallinnoima kauppapaikka, jonka tavoitteena on hiilivuodon pysäyttäminen soita ennallistamalla ja uutta turvetta kasvattamalla. Sijoittaja valitsee haluamansa kokoisen pinta-alan ennallistettavaa suota, ja sijoitetulla summalla kustannetaan valitun suoalueen ennallistaminen, ympäristötaideteoksen teko sekä tuetaan Suomen Luonnonsuojeluliiton ilmastotyötä. Lisäksi metsänomistajat voivat tarjota Hiilipörssille ojitettua suota ennallistettavaksi.

Ekosysteemihotelli

5.7.20195.7.2019Kategoriassa YleinenAvainsanat biodiversiteetti, ekosysteemien suojelu, ekosysteemihotelli, elinympäristö, harvinaiset kasvit, lajien suojelu, maankäyttö, maanrakennus, monimuotoisuus, rakennustyömaa, uhanalaiset kasvitYksi kommentti

Maankäyttö aiheuttaa usein luonnon köyhtymistä: se saattaa uhata eliölajien pitkäaikaista selviytymistä ja pahimmillaan kokonaisten ekosysteemien* toimintaa. Koska usein käy niin, että rakennushanke joko jyrää luontoarvot tai luontoarvot muodostuvat rakennushankkeen toteutumisen esteeksi, on ekosysteemihotellin avulla pyritty löytämään ratkaisu, joka vähentäisi luonnonsuojelun ja maankäytön ristiriitoja. Ekosysteemihotelli on siis ympäristöteko monimuotoisen luonnon säilyttämisen puolesta, mutta se mahdollistaa myös rakentamisen.

Ekosysteemihotellin ideana on siirtää erityisesti harvinaisia ja uhanalaisia kasveja ekosysteemeineen säilöön ts. ekosysteemihotelliin esimerkiksi infra- ja talonrakennustöiden ajaksi. Rakennustöiden valmistuttua kasvit ja niistä hyötyvät eliöt palautetaan takaisin vanhalle kasvupaikalleen. Jotta ekosysteemihotellitoimintamalli voidaan toteuttaa, pitää rakennusalueen lajisto kartoittaa ennen rakennustöiden aloittamista. Kartoittamisen jälkeen etsitään alueella havaituille merkittäville ja siirrettävissä oleville ekosysteemeille sopiva hotellipaikka rakennustyön ajaksi. Samalla pitää myös suunnitella alueet, joille siirretty lajisto voidaan palauttaa rakentamisen jälkeen.

Suomen ensimmäinen ekosysteemihotelli perustettiin valtatien pientareen paahdeympäristöjen lajistolle Raaseporiin vuonna 2014. Kyse oli Suomen ympäristökeskus SYKE:n, Rudus Oy:n ja Hyvinkään Tieluiska Oy:n yhteistyöhankkeesta, jossa ekosysteemihotellitoimintamallia testattiin. (Voit lukea lisää hankkeen toteutuksesta täältä.) Kyseinen pilottihanke onnistui hyvin: ekosysteemihotellin todettiin olevan käyttökelpoinen menetelmä lieventämään luonnolle aiheutuvia haittoja erilaisissa infrastruktuurihankkeissa. Ekosysteemihotellien käyttö on siis suositeltavaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi luontoarvoja heikentävissä rakennushankkeissa.

*Ekosysteemi tarkoittaa eliöyhteisön ja sen elottoman ympäristön muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta. Ekosysteemejä ovat vaikkapa metsä, piennar tai valtameri.

Suositeltava tietopaketti maailmantilasta: Yksi kirja ja kaksi dokumenttia

24.6.2019Kategoriassa YleinenAvainsanat BBC, David Attenborough, dokumentti, Florian Opitz, ilmastonmuutos, jatkuva talouskasvu, Juha Kauppinen, kapitalismi, kirjallisuus, maailmatila, monimuotoisuus, tietopakettiKommentoi

Mihin tarvitaan luonnon monimuotoisuutta? Mitä tämä meneillään oleva lajien kato tarkoittaa? Mitä ilmastonmuutos oikeastaan on? Miten jatkuvan talouskasvun ideologia sopii yhteen luonnon ja tulevaisuutemme kanssa? Ja miten meidän ihmisten tulisi tämän kaiken keskellä elää?!

Esittelen nyt yhdestä kirjasta ja kahdesta dokumentista koostuvan tietopaketin, johon tutustumista suosittelen ihan kaikille. Jokainen teoksista käsittelee ajankohtaista maailmantilaamme omasta näkökulmastaan kansantajuisen ymmärrettävästi ja asiallisesti. Edellä esitettyihin kysymyksiin vastataan, ja ymmärrät todennäköisesti aiempaa selkeämmin, missä mennään ja miten tästä tulisi edetä.

**Juha Kauppinen: Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista (2019)**

Juha Kauppinen on toimittajana työskentelevä biologi. Hän on kirjoittanut kirjan luonnon monimuotoisuudesta ja sen kiihtyvällä tahdilla tapahtuvasta häviämisestä. Kirja on perusteellinen ja ilahduttavan yleistajuinen katsaus siitä, mitä teollisuuden ja maatalouden kehittyminen nykytasolle on aiheuttanut luonnon monimuotoisuudelle.

Kauppinen selittää kirjassaan peruskäsitteistöä, kuten populaatio ja luonnonvalinta, ja antaa näin lukijalle paremmat mahdollisuudet ymmärtää luonnon systeemejä ja monimuotoisuuden ideaa. Kauppisen mukaan suuri lajimäärä, ekosysteemien rikkaus ja moninaisuus kulkevat vakauden kanssa käsikkäin. Ja vakaushan tarkoittaa esimerkiksi puskurointikykyä äkillisiä muutoksia vastaan. Kirjassa selvitetään myös, miten valtavasti eläin- ja kasvipopulaatioita on joutunut väistymään ihmisen tieltä ja etsiytymään uusille seuduille – mikäli sellaisia on ollut edes tarjolla. Kultasirkku, kuukkeli, ruusuruohomaamehiläinen, isonuijasammal, taimen, jääleinikki ja sinisiipi toimivat kirjassa konkreettisina havainnollistajina. Ja vilisee kirjan sivuilla myös paljon muita lajeja.

Mitä sitten voi tehdä, jotta emme menetä monimuotoista luontoa tyystin? Kauppinen muistuttaa, että pelkästään jo yksittäisiä lajeja suojelemalla suojellaan laajempiakin ekosysteemejä. Ja me ihmisethän olemme myös osa ekosysteemiä, joten eikö luonnonsuojelu löydykin arvoasteikkomme huipulta?

Totuus ilmastonmuutoksesta, BBC (2019)

Dokumentti on katsottavissa YLE Areenassa heinäkuun loppuun asti:
https://areena.yle.fi/1-50125474

Luonto-ohjelmistaan tunnetun luonnontieteilijän David Attenborough´n uusi dokumentti Totuus ilmastonmuutoksesta (Climate Change: The Facts.) käsittelee ilmastonmuutosta, tuota maailmanlaajuista, ihmisen aiheuttamaa katastrofia ja sen vaikutuksia maapallolla.

Dokumentissa selvitetään, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa ja tutustutaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin maapallollamme. Samalla käsitellään sitä, miksi ihmiskunnan tulisi torjua ilmastonmuutosta mahdollisimman nopeasti. Dokumentissa haastateltavien tutkijoiden mukaan tulevaisuudennäkymät ovat tuhoisat, mikäli ilmaston annetaan lämmetä nykyisessä, kiivaassa tahdissa. Dokumentissa pohditaan, mitä voitaisiin tehdä, jotta ilmaston lämpenemisen seurauksena syntyvät kuivuus, tulvat, maastopalot ja lämpöaallot saataisiin hallintaan. Ratkaisua haetaan sille, miten voimme estää tuhon ja pelastaa sivilisaation sekä luonnon. Nyt ja lähivuosina ratkaistaan tulevaisuutemme, eli se, millaisiksi tulevat vuosituhannet muodostuvat.

Dokumentti herättää tunteita katsojassa, ja antaa sykäyksen myös oman elämäntavan kestävyyden pohdiskelulle. Ehkä esimerkiksi seuraavan kerran ostoksille lähtiessämme muistamme dokumentin lauseen: ”Kaikella mitä ostamme, on näkymätön hiilijalanjälki.”

System Error (2018)

Dokumentti on katsottavissa YLE Areenassa kesän 2019 ajan:
https://areena.yle.fi/1-4530253

Florian Opitzin käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti System Error (suomeksi Talouskasvun takaraja) tutkii kapitalismin olemusta. Se osoittaa Karl Marxin olleen oikeilla jäljillä todetessaan, että kapitalismin tuhon siemen piilee jatkuvassa kasvussa – vaikka kasvu on myös kapitalismin edellytys.

Dokumentissa käännetään katse menneeseen ja kerrataan, mitä eri vuosikymmeninä tapahtui ja miten talouskasvusta kehittyi eräänlainen maailmanuskonto. Nyt rahamarkkinat hallitsevat maailmaamme ja pyrkimys jatkuvaan talouskasvuun on ykkösasia. Maapallon luonnonvarat ja kestokyky ovat kuitenkin rajallisia, joten ne eivät kestä jatkuvan talouskasvun vaatimuksia. Tämän seurauksena kärsimme nyt esimerkiksi ilmastonmuutoksesta.

Dokumentissa ekonomistit ja taloustoimittajat puhuvat sekä talouskasvun puolesta että sitä vastaan. Äänessä eniten on jatkuvaan talouskasvuun kriittisesti suhtautuva ekonomisti Tim Jackson. Dokumentissa uumoillaan, että rahoitusmarkkinoiden hallitsemattomuus ja teknologian kehittymisen myötä lisääntyvä työttömyys tyrehdyttävät jatkuvan kasvun – ja miten yhteiskunnallemme sitten käy?