liikenne – Maa, ilma ja me

Päästöjen pienennystä pyöräillen

12.6.2022Kategoriassa YleinenAvainsanat Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma, liikenne, liikenteen päästövähennykset, pyöräily, ympäristöystävällinen liikkuminenKommentoi

Monilla paikkakunnilla on pohdinnassa, miten pyöräilystä saataisiin mahdollisimman monelle luonteva tapa liikkua. Tiedetään, että kun ympäristö on pyöräily-ystävällinen, pyöräilyn suosio kasvaa. Pyöräily-ystävällinen ympäristö on myös ympäristöystävällinen ympäristö, sillä polkupyörä on saasteeton kulkuväline. Polkupyörän renkaatkaan eivät tuota katupölyä.

Ympäristö hyötyy, kun autoilun sijasta pyöräillään. Pyöräilijäkin hyötyy liikunnasta.

Pyöräilyn määrän merkittävää kasvua tavoitellaan osana ilmastotyötä. Ilmastotyötä on mm. Liikenne- ja viestintäministeriön Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma, jonka avulla pyritään parantamaan kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä suomalaisissa kunnissa. Kun henkilöautoliikenteen sijasta kuljetaan pyörällä tai kävellen, liikenteen kasvihuonepäästöt vähenevät sekä ilmanlaatu paranee. Myös melusaaste vähenee ja ympäristön viihtyisyys sekä liikenteen turvallisuus paranevat. Edistämisohjelmassa kävelyn ja pyöräilyn vuoden 2030 tavoitteeksi asetetaan 30 % matkamäärien kasvu. Yksi tärkeä edistämisohjelman toimenpiteistä on valtion ja kuntien yhteinen investointiohjelma, jolla pyöräilyn ja kävelyn edistämistä tuetaan. Kunnille voidaan myöntää valtionavustusta esimerkiksi kulkuväylien, niiden varusteiden, pyöräpysäköinnin yms. rakentamiseen tai parantamiseen. Myös pyörämatkailua edistetään. Edistämistoimenpiteitä ovat mm. Suomea halkovan EuroVelo 10 -pyöräilyreitin määrittäminen ja merkitseminen yhteysväleille Vaalimaa–Helsinki–Turku–Vaasa.

Turun katukuvaan on ilmestynyt pyöränhuoltotolppia, joissa on ilmapumppu ja monitoimityökalu.

Usealla kunnalla on oma suunnitelmansa kevyenliikenteen kehittämiseksi. Esimerkiksi Turulla on oma pyöräilyn kehittämisohjelmansa. Sen keskeisenä tavoitteena on saada Turkuun saumaton pyöräliikenteen verkosto. Turvallisuus, suoruus, yhdistävyys, miellyttävyys ja vaivattomuus ovat seikkoja, joita verkoston muodostamisessa tavoitellaan. Parhaillaan ohjelma konkretisoituu kulkijalle mm. pyöräliikenteen viitoituksen uudistamisena sekä upouusina pyöränhuoltopisteinä eri puolilla keskusta-aluetta. Myös pyöräpysäköintiin liittyvät asiat ovat uudistumassa.

Kestävää ja terveellistä liikkumista

17.9.2021Kategoriassa YleinenAvainsanat Eurooppalainen liikkujan viikko, kestävä liikenne, liikenne, liikkuminen, terveys, ympäristöystävällinen liikenneKommentoi

Liikkuminen kuuluu olennaisena osana normaaliin arkeemme. Liikkumisellamme on monenlaisia hyviä ja huonoja vaikutuksia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Esimerkiksi kävely on hyödyllistä liikuntaa, joka edistää terveyttämme. Se parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, lisää kehon endorfiinitasoa, virkistää mieltä ja rauhoittaa stressijärjestelmää. Se on myös saasteeton liikkumismuoto. Sen sijaan moottoriliikenteestä koituu monenlaista haittaa niin ympäristölle kuin ihmisten terveydellekin: se edistää ilmastonmuutosta, heikentää ilmanlaatua ja aiheuttaa melusaastetta. Toisaalta moottoriliikenteen avulla pääsemme taittamaan helpommin ja nopeammin pidempiäkin matkoja.

Tiet ja pysäköintialueet vaativat tilaa. Teiden, katujen ja parkkialueiden sekä myös kulkuvälineiden rakentaminen ja valmistaminen kuluttavat materiaaleja ja aiheuttavat jätteitä. Monimuotoinen luonto vähenee, kun liikenne valtaa alaa.

Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa liikenteen negatiivisiin puoliin kuten päästöihin ja ilmanlaatuun. Isoissa kaupungeissa on suositeltavaa liikkua auton sijasta joukkoliikenteellä, pyörällä tai jalan. Pienemmillä paikkakunnilla liikkuminen ilman henkilöautoa voi olla mahdotonta. Mahdollisia ovat kuitenkin kimppakyytien järjestäminen, matkojen yhdistely, taloudelliseen ajotapaan pyrkiminen ja mahdollisimman vähäpäästöisen auton valinta. Entä mahtaisiko auton yhteiskäyttö onnistua?

Eurooppalaista liikkujan viikkoa vietetään 16.–22.9.2021. Tänä vuonna viikkoa vietetään jo 20. kerran. Kampanjaviikon aikana ihmisiä kannustetaan pohtimaan omia arkisia liikkumisvalintoja ja niiden vaikutuksia ympäristöön sekä yhteiskuntaan. Tänä vuonna halutaan nostaa esille erityisesti terveellinen ja turvallinen liikkuminen.

Lyijypitoisen bensiinin aikakausi päättyi!

9.9.2021Kategoriassa YleinenAvainsanat ajoneuvojen päästöt, kasvihuonepäästöt, liikenne, lyijypitoinen bensiini, polttoaineYksi kommentti

Liikenteen saralla ykköspuheenaihe on hiilidioksidipäästöistä eroon pääseminen. Niinpä autokantaamme pyritään sähköistämään kiihtyvällä tahdilla – ainakin rikkaimmissa länsimaissa. Se ei ole kuitenkaan koko maailman todellisuus: polttomoottorit, bensiini ja diesel kuuluvat vielä vahvasti autoiluun eri puolilla maailmaa. Saasteettomampaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa: haitallisesta lyijypitoisesta bensiinistä on nyt vihdoin päästy eroon, kun Algeria – maailman viimeisenä maana – lopetti lyijypitoisen polttoaineen myynnin. (Katso UNEP:n tiedote asiasta.)

1920-luvulla ryhdyttiin lisäämään tetraetyylilyijyä polttoaineen joukkoon, sillä sen todettiin parantavan moottorin suorituskykyä. Lyijyn aiheuttamista terveyshaitoista oltiin tietoisia, mutta ne haluttiin sivuuttaa. 1970-luvulla jo lähes kaikki ympäri maailmaa tuotettu bensiini sisälsi lyijyä. Lyijy on vuosikymmenten ajan saastuttanut niin ilmaa, maaperää kuin vesistöjäkin. Sillä on ollut vaikutusta mm. ravintoon ja juomaveteen.

Käänne parempaan alkoi 1980-luvulla, kun joissakin vauraammissa maissa lyijypitoinen bensiini kiellettiin. Lyijy korvattiin muilla voiteluominaisuuksia sisältävillä lisäaineilla. Suomessa lyijyllisen bensiinin myynti lopetettiin vuonna 1994. Kaikissa EU-maissa lyijyllisen bensiinin myynti kiellettiin polttoainedirektiivillä vuoden 2000 alusta. Kuitenkin vielä vuosituhannen alussa lyijypitoinen polttoaine oli yksi vakavimmista ympäristö- ja terveysuhkista, joten myös YK:n ympäristöohjelma (UNEP) aloitti vuonna 2002 kampanjan lyijypitoisen bensiinin poistamiseksi: vähävaraisissa maissa polttoaine, joka sisälsi lyijyä, oli siis edelleen yleisesti käytössä. Lopulta tänä vuonna päästiin siihen tilanteeseen, ettei enää missään päin maailmaa ole saatavilla lyijypitoista bensiiniä!

Lyijystä eroon pääseminen on iso asia, ja siitä on syytä olla tyytyväinen. Mutta kuten alussa mainittiin, nyt on tarpeen keskittyä tavoittelemaan liikenteen nollapäästöjä. Siinä on omat haasteensa, sillä maailman ajoneuvokanta kasvaa koko ajan, ja liikenne muodostaa merkittävän osan maailman kasvihuonepäästöistä. Jokainen pienikin päästövähennys on merkityksellinen ja vie kohti tavoitetta.

Biokaasulla liikenteen päästöt pieneksi

9.2.20209.2.2020Kategoriassa YleinenAvainsanat biojäte, biokaasu, hallituksen ilmastotavoite, hiilineutraali Suomi, kaasuauto, kaasukonversioauto, liikenne, liikenteen päästöt, maakaasuYksi kommentti

Suomen hallituksen tavoitteena on saada maamme hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteen toteutuminen tarkoittaa sitä, että päästöjen ja hiilinielujen on oltava tuolloin yhtä suuret. Liikenteen osalta tavoitteena on päästöjen puolittaminen 2030 mennessä ja vuonna 2045 jo täysin hiilivapaa liikenne. Vähäpäästöisempiin tai päästöttömiin ajoneuvoihin siirtyminen on toimenpide, joka vie kohti tavoitetta. Kaasuautoiluun siirtyminen ja biokaasun tankkaaminen on tehokas ja ehkä yksi helpoimmin toteutettavista tavoista vähentää liikenteen päästöjä. Tällä hetkellä Suomeen on rekisteröity vähän yli 10 000 kaasuautoa. Määrä lisääntyy koko ajan.

Kaasuautot vastaavat käyttöominaisuuksiltaan ja suorituskyvyltään bensiiniautoja, mutta polttoaineenaan ne käyttävät bio- tai maakaasua. Biokaasu on kaasuista parempi valinta, sillä se on sekä edullista että kotimaista, mutta ennen kaikkea vähäpäästöistä – tai pitäisikö sanoa päästötöntä: kotimainen biokaasu lasketaan kasvihuonekaasuvaikutuksiltaan nollapäästöiseksi. On maakaasukin kasvihuonekaasuvaikutuksiltaan bensiiniä parempi valinta, sillä se on noin viidenneksen bensiiniä pienipäästöisempää. Myös kaasuautojen hiukkaspäästöt ovat bensiiniautoa pienemmät.

Kotimaista biokaasua valmistetaan maatalouden, jätevesilaitosten, kotitalouksien ja teollisuuden biojätteistä. Biomassaa riittää niin paljon, että biokaasua olisi mahdollista tuottaa Suomessa ainakin miljoonalle autolle. Biokaasun käyttäminen parantaisi Suomen polttoaineomavaraisuutta, mikä sekin on huomionarvoinen seikka. (Voisihan biokaasu olla myös yksi kelpo keino turpeen energiakäytön korvaamiseksi, mutta tässä yhteydessä ei asiasta sen enempää.)

Useilla autonvalmistajilla on valikoimissaan kaasuautoja, ja määrä tulee varmasti lisääntymään. Kaasuautoon siirtyminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita auton vaihtamista, sillä minkä tahansa bensiinikäyttöisen auton saa muutettua toimimaan myös kaasulla. Tällaista autoa kutsutaan kaasukonversioautoksi. Auton muuntaminen kaasukäyttöiseksi maksaa 2 000 eurosta noin 4 000 euroon.

Suomessa kaasuautoilua rajoittaa tällä hetkellä eniten tankkausasemien lukumäärä ja sijainti. Tankkauspisteet ovat keskittyneet eteläiseen Suomeen. Pohjoisin tankkauspiste sijaitsee nyt Oulussa. Kaasuautoissa on kaksoispolttojärjestelmä, eli niissä on mahdollisuus kuitenkin myös bensiinin käyttöön, joten kaasun ja bensiinin yhdistelmällä on mahdollisuus matkata yli 1 000 kilometriä – matka ei siis keskeytyne kaasun puutteeseen. Kaasuautojen lisääntyessä myös kaasutankkauspaikkoja alkaa varmasti löytyä paremmin kaikkialta Suomesta, ja autoilu biokaasun voimin yleistyy.