Voimajohtojen alapuolella oleva maa on usein hyödyntämätöntä joutomaata. Voimajohtoalueiden kasvillisuuden tulee olla matalaa, mutta muita alueiden hyödyntämistä rajoittavia seikkoja ei ole. Niinpä voimajohtojen alla voisi kasvaa esimerkiksi kukkivia ketoja ja niittyjä, arvokkaita suomalaisia perinneympäristöjä, jotka ovat huolestuttavasti vähentyneet ja uhanalaistuneet.
Suomen sähkönsiirron kantaverkkoa ylläpitävä yhtiö, Fingrid, on luonut kolmivuotisen kokeilun, jonka tarkoitus on kehittää voimajohtoalueiden maisema- ja luontoarvoja. Käytännössä Fingrid tarjoaa siis taloudellista tukea, jotta voimajohtoalueille voitaisiin kehittää arvokkaita niittykasvien elinympäristöjä ja hoitaa niitä. Tuki sisältää perinneympäristökohteen hoitajalle maksettavan tuen sekä hoitosuunnitelman, jonka on laatinut asiantuntija. Hoidettavan alueen tulee olla vähintään 0,3 hehtaaria.
Mutta miksi niityt ja kedot sitten ovat niin arvokkaita elinympäristöjä? Erityisesti sen vuoksi, että ne ovat lajistoltaan monimuotoisia. Näiden perinneympäristöjen suurimpana uhkana on umpeenkasvu, sillä maanviljelys- ja karjankasvatusmenetelmät eivät ole enää entisaikojen kaltaisia. Koska maamme perinneympäristöt ovat vähentyneet, myös satojen uhanalaisten lajien ahdinko on kasvanut. 25 % Suomessa elävistä uhanalaisista lajeista elää perinneympäristössä.
Tuoreet niityt ovat lajirikkaimpia niittytyyppejämme, ja niitä esiintyy kaikkialla Suomessa. Arvion mukaan tuoreita niittyjä on jäljellä enää noin 3000 hehtaaria. Kedot ovat puolestaan kuivia niittyjä, ja niitä esiintyy pääasiassa eteläisessä Suomessa. Ketoja arvioidaan olevan jäljellä noin 800 hehtaaria. Tuoreet niityt ja kedot vaativat hoitamista. Esimerkiksi niittämällä ja / tai laiduntamalla umpeenkasvulta vältytään ja lajirikkautta pystytään ylläpitämään.
Maa, ilma ja me 