Jotta uhanalaisia lajeja ei metsästettäisi

Iso osa Suomessa metsästettävistä lajeista on uhanalaisia. Lajin luokitteleminen uhanalaiseksi tarkoittaa, että lajin kannan säilyminen on vaarassa ja sen takia lajin suojelua pitää lisätä. Uhanalaisuus ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että laji olisi rauhoitettu, joten uhanalaisten lajien metsästys on mahdollista, ja valitettavasti sitä myös tapahtuu. Vaikka laki sallisikin uhanalaisten lajien metsästämisen, luonnon ja elonkirjon kannalta tilanne on kestämätön.

Enimmäkseen uhanalaiset metsästettävät lajit ovat lintuja. Laki ei suojele uhanalaisia lintuja, mikäli ne on määritelty kuuluvaksi riistalintuihin. Suomen Metsästäjäliitto ja BirdLife Suomi kehottavat tämän vuoksi linnustajia vastuullisuuteen. Niiden mukaan taantuvien lajien metsästystä on vältettävä, sillä vähenevän kannan metsästyksen takia aiheutunut lisäkuolleisuus on lajien säilymisen kannalta hyvin kohtalokasta. Linnustajien avuksi on laadittu Taantuvien vesilintujen tunnistamisopas, jotta taantuneet lajit osattaisiin jättää paremmin rauhaan.

Uhanalaisten nisäkkäiden osalta esimerkiksi ahman tilanne on huolestuttava. Ahmoja tapetaan erityisesti niiden porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen takia Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla sekä luvatta. Ahmoja elää poronhoitoalueella kuitenkin vain noin 120 yksilöä. Kokonaisuudessaankin Suomen ahmakanta on hyvin pieni. Suurpetona ahmalla on erittäin tärkeä osansa ekosysteemien huipulla, ja se kuuluu luontaisena lajina pohjoiseen luontoon.

Vielä noin kuukauden ajan on mahdollisuus kannattaa vastuullista metsästämistä koskevaa kansalaisaloitetta, jolla pyritään uhanalaisten lajien parempaan suojeluun. Kansalaisaloitteessa esitetään, että metsästyslakiin lisättäisiin velvoite rauhoittaa sellainen laji, jonka kanta on Suomessa tai kansainvälisesti luokiteltu uhanalaiseksi. Kansalaisaloitteen tarkoituksena ei ole syyllistää metsästäjiä, vaan sen tarkoitus on kohdistaa metsästys uhanalaisten lajien sijaan elinvoimaisiin lajeihin. Tällä hetkellä kansalaisaloitteella on kannattajia yli 33 000, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Kansalaisaloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi vähintään 50 000 kannatusilmoituksella.

Hyvinvoivat ja monimuotoiset luonnonympäristöt ovat edellytys kaikelle elämälle. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä tapahtuu hälyttävällä tahdilla koko maapallolla. Elonkirjon köyhtyminen voi aiheuttaa arvaamattomia seurauksia maailmallemme – siis mukaan lukien me ihmiset. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on vielä mahdollista pysäyttää, ja uhanalaisten lajien metsästämisen välttäminen on yksi konkreettinen teko luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Voimajohtoalueet monimuotoiseksi luonnoksi

Voimajohtojen alapuolella oleva maa on usein hyödyntämätöntä joutomaata. Voimajohtoalueiden kasvillisuuden tulee olla matalaa, mutta muita alueiden hyödyntämistä rajoittavia seikkoja ei ole. Niinpä voimajohtojen alla voisi kasvaa esimerkiksi kukkivia ketoja ja niittyjä, arvokkaita suomalaisia perinneympäristöjä, jotka ovat huolestuttavasti vähentyneet ja uhanalaistuneet.

Suomen sähkönsiirron kantaverkkoa ylläpitävä yhtiö, Fingrid, on luonut kolmivuotisen kokeilun, jonka tarkoitus on kehittää voimajohtoalueiden maisema- ja luontoarvoja. Käytännössä Fingrid tarjoaa siis taloudellista tukea, jotta voimajohtoalueille voitaisiin kehittää arvokkaita niittykasvien elinympäristöjä ja hoitaa niitä. Tuki sisältää perinneympäristökohteen hoitajalle maksettavan tuen sekä hoitosuunnitelman, jonka on laatinut asiantuntija. Hoidettavan alueen tulee olla vähintään 0,3 hehtaaria.

voimajohto
Fingridin perinneympäristötuki voimajohtoalueille on yksi konkreettinen teko luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen kääntämiseksi parempaan suuntaan.

Mutta miksi niityt ja kedot sitten ovat niin arvokkaita elinympäristöjä? Erityisesti sen vuoksi, että ne ovat lajistoltaan monimuotoisia. Näiden perinneympäristöjen suurimpana uhkana on umpeenkasvu, sillä maanviljelys- ja karjankasvatusmenetelmät eivät ole enää entisaikojen kaltaisia. Koska maamme perinneympäristöt ovat vähentyneet, myös satojen uhanalaisten lajien ahdinko on kasvanut. 25 %  Suomessa elävistä uhanalaisista lajeista elää perinneympäristössä.

Tuoreet niityt ovat lajirikkaimpia niittytyyppejämme, ja niitä esiintyy kaikkialla Suomessa. Arvion mukaan tuoreita niittyjä on jäljellä enää noin 3000 hehtaaria. Kedot ovat puolestaan kuivia niittyjä, ja niitä esiintyy pääasiassa eteläisessä Suomessa. Ketoja arvioidaan olevan jäljellä noin 800 hehtaaria. Tuoreet niityt ja kedot vaativat hoitamista. Esimerkiksi niittämällä ja / tai laiduntamalla umpeenkasvulta vältytään ja lajirikkautta pystytään ylläpitämään.