ympäristöministeriö – Maa, ilma ja me

Luonnon monimuotoisuutta, siis elinympäristöjen, lajien ja perimän kirjoa, kannattaa suojella esimerkiksi sen tähden, että monimuotoisuuden turvin luonto sopeutuu paremmin olosuhteiden muutoksiin. Dramaattisemmin ilmaistuna: mitä köyhtyneempi monimuotoisuus, sitä lähempänä tuho.

Vapaaehtoinen metsänsuojeluohjelma, METSO, on metsänomistajien mahdollisuus turvata metsiensä monimuotoisuutta. Valtio maksaa suojelusta korvauksen, joka määräytyy puuston arvon perusteella. Metsät, joita METSO-ohjelman avulla voidaan suojella, ovat luonnonarvoiltaan monipuolisia ja eliölajien elinympäristöinä erityisen arvokkaita. Tällaisia metsäisiä elinympäristötyyppejä on luokiteltu olevan noin kymmenen: lehdot, runsaslahopuustoiset kangasmetsät, pienvesien lähimetsät, puustoiset suot, metsäluhdat ja tulvametsät, harjujen paahdeympäristöt, maankohoamisrannikon metsät, puustoiset perinneympäristöt, kalkkikallioiden metsät, metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot. Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien esiintyminen metsäisessä elinympäristössä lisää metsän sopivuutta METSO-ohjelmaan. Luonnonarvoiltaan arvokas metsä poikkeaa siis huomattavasti tavallisesta hoidetusta talousmetsästä.

Mistä metsänomistaja voi tarkalleen tietää, onko oma metsä suojelun arvoinen? No, jokainen metsä on, vaikka se ei METSO-ohjelmaan soveltuisikaan. Mitä häiriöttömämmässä tilassa (ts. hoitamattomampi) metsä on, sitä monimuotoisempi elinympäristö on kyseessä. Metsänomistaja voi tarjota metsäänsä METSO-ohjelman piiriin, ja päätöksen kohteen soveltuvuudesta METSO-metsäksi tekee ELY-keskus tai Metsäkeskus. Metsäalue voidaan liittää METSO-ohjelman piiriin joko määräajaksi tai pysyvästi.

METSO on ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteishanke, joka käynnistyi vuonna 2008 ja jatkuu vuoteen 2025 saakka. Ensimmäisen vuosikymmenen aikana ohjeman puitteissa on kyetty tuottamaan ekologisesti kohtuullisen laadukas suojelualueverkosto. Tavoitteena on yhä lisätä metsäisten suojelualueiden määrää. METSO-ohjelman toteuttamisen painopistealueeksi on määritelty eteläinen Suomi. Eteläistä painotusta on kritisoitu, sillä Pohjois-Suomessakin on halukkuutta ja tarvetta metsien suojeluun. Ohjelmaa voidaan kuitenkin soveltaa ja on myös sovellettu pohjoisempiinkin metsiin – toki resurssien puitteissa.

Ympäristöministeriö on käynnistänyt Helmi-elinympäristöohjelman, jonka tarkoituksena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvata luonnon elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Pääpaino on Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä. Tavoitteet tähtäävät vuoteen 2030, johon mennessä luonnon monimuotoisuuden heikentyminen on tarkoitus saada pysähtymään.

Helmi-ohjelma pitää sisällään konkreettisia tekoja. Pohjana teoille ovat lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusselvitykset ja perusteellisesti tehty suunnittelu. Ohjelmassa ennallistetaan ja suojellaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa.

Eduskunta on myöntänyt luonnonsuojeluun 100 miljoonan euron lisämäärärahan vuodelle 2020. Tästä summasta Helmi-ohjelma saa 42 miljoonan euron osuuden. Kuluvan hallituskauden aikana on Helmi-ohjelman puitteissa tarkoitus suojella 20 000 hehtaaria ja ennallistaa 12 000 hehtaaria soita, sekä kunnostaa 80 arvokasta ja kiireellisen avun tarpeessa olevaa lintuvettä. Lisäksi tavoitteena on kunnostaa 15 000 hehtaaria perinnebiotooppeja, eli perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä, metsälaitumia ja muita perinneympäristöjä, sekä hoitaa metsäisiä elinympäristöjä ja kunnostaa ranta- ja vesiluontoa.

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy ympäri maailmaa ennennäkemättömän nopeasti. Suomessa luonnon köyhtyminen johtuu erityisesti metsäelinympäristöjen muuttumisesta. Muuttumisen syitä ovat esimerkiksi metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä se, että vanhat metsät, kookkaat puut ja lahopuut ovat vähentyneet huomattavasti. Lajien uhanalaistumiseen vaikuttaa myös avoimien elinympäristöjen umpeen kasvaminen ja rehevöityminen.

Viimeisin Suomen lajien uhanalaisuusarviointi julkaistiin viime vuonna (Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019). Arviointi toteutettiin noin 180 asiantuntijan voimin. Suomessa on noin 48 000 lajia, joista 22 418 lajia tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuuden arvioiminen on ollut mahdollista. Uhanalaisiksi arvioitiin joka yhdeksäs laji, eli 2 667 lajia.

Suomen luontotyyppien punainen kirja (osa 1 ja osa 2) valmistui 120 tutkijan ja asiantuntijan yhteistyönä vuonna 2018. Sen mukaan noin 400 luontotyypistä 48 % arvioitiin uhanalaisiksi koko maassa. Etelä-Suomessa uhanalaisia luontotyyppejä on Pohjois-Suomea runsaammin.

Avainsana: ympäristöministeriö

Metsien monimuotoisuus turvaan

Helmi pyrkii pysäyttämään luonnon köyhtymisen