luonnonmukainen piha – Maa, ilma ja me

Lounaisessa Suomessa kasvukausi on jo alkanut. Lumet ovat sulaneet ja maa on alkanut vihertää. Viimeistään nyt alkaa pihan kasvimaat tai parvekeviljelyt pyöriä mielessä. Pitäisikö puutarhahommat aloittaa lannoittamalla ja hommaamalla säkillinen tai useampi turvemultaa? Ehei!

Matokompostorimme on lähes täynnä tummaa matomultaa ja tunkiolierot taitavat odottaa jo malttamattomina, milloin se poistetaan (eli milloin elinolosuhteet paranevat). Matokompostorista saatava matomulta on hyvin ravinteikasta, ja se on erinomaista lannoitetta ja maanparannusainetta. Niinpä lisään sitä niin kasvimaalle, kukkamaalle kuin pensaidenkin juureen.

Kompostilierot jatkavat matomullan valmistamista matokompostorissa, eli niitä ei ole tarkoitus siirtää matomullan mukana pihan multiin. Pihan mullissa saisi asustaa kuitenkin peltolieroja, kastematoja sekä muita tarpeellisia pieneliöitä (kuten änkyrimatoja, sukkulamatoja, bakteereja jne.), jotta maa-aines olisi koko kasvukauden ajan hyvä kasvualusta kasveille. Jo pelkästään lierot ovat valtavan hyödyllisiä: niiden käytävät toimivat maan ilmanvaihtokanavina ja toisaalta valmiina kasvureitteinä kasvien juurille. Lierot muokkaavat maata ja kuljettavat ravinteita liikkuessaan, syödessään ja ulostaessaan. Maaperään sitoutuneet ravinteet vapautuvat lieron ruuansulatuksessa ja ovat kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Lieronlanta eli matomulta on lisäksi sopivan emäksistä. Lierojen erinoimaisuutta lisää myös se, että ne ehkäisevät kasvimaalla leviäviä tauteja syömällä tautisia kasvinosia ja taudinaiheuttajia.

Säkillinen ostettua multaa ei suo kasvimaalle tätä kaikkea kaivattua elämää. Miten siis maata tulisi hoitaa, jotta se itse pystyisi pitämään itsensä elämää kuhisevana ekosysteeminä? Ensinnäkin ihmisen suorittamaa maan kääntämistä ei tarvita, sillä se estää pieneliöstön tarpeellisen toiminnan. Sen sijaan kate on elintärkeää! Maa pysyy kuohkean elinvoimaisena ja rikkaruohottomana, kun sen pinta peitetään eloperäisellä katteella kuten ruohosilpulla. Kate on rakennusainetta, josta pieneliöstö tuottaa uutta multaa. (Toki multaa voi ja kannattaa lisätä myös kompostista.) Kate ehkäisee myös kuivuutta, sillä sen alla maa pysyy kosteampana. Kosteassa maassa pieneliöt viihtyvät paremmin.

Lopuksi vielä tärkeä muistutus: Kannattaa muistaa välttää kemiallisia torjunta-aineita! Ne nimittäin tuhoavat maaperän elintärkeän pieneliöstön.

Kevät tekee tuloaan, ja ajatukset suuntautuvat yhä enemmän puutarhahommiin ja pihanlaittoon. Mutta mitäpä jos pihaansa suunnittelisikin pitkäjänteisemmin, ja miettisi vaihtoehtoja laatoitetulle ja nurmea kasvavalle pihalleen, johon joka kesä hankitaan vain yksivuotiset kesäkukat. Sillä kun satsaa pihan monilajisuuteen, monivuotisuuteen ja luonnonmukaisuuteen, tulee lisänneeksi omalta osaltaan myös tärkeää luonnon monimuotoisuutta.

Erityisesti kaupunki- ja taajama-alueilla kotipihoista muodostuu laajoja ja yhtenäisiäkin alueita, joilla on vaikutusta ympäristöön laajemminkin. Laajat nurmikko- ja laatoitusalueet sekä asvaltoidut aukiot ja kadut tekevät esimerkiksi hyönteisten ja pieneläinten elinolonsuhteet ehkä jopa täysin kelvottomiksi.

Kun kotipihansa kasvillisuutta monipuolistaa kestävästi, tarjoaa se suojaa ja ruokaa esimerkiksi linnuille ja pölyttäjille. Huomionarvoista on, että maatiaislajikkeet ja jalostamattomat luonnonkasvit sisältävät huomattavasti enemmän mettä kuin jalostettujen kasvien kukinnot. Hyönteiset suosivat lisäksi tiheitä kukkakasvustoja, sillä läheisestä kukasta toiseen siirtyminen ei kuluta turhaan energiaa. Mutta miksi pihalle pitäisi sitten saada muitakin eliöitä ihmisten lisäksi? No, vaikkapa sen takia, että hyönteiset, linnut ja muut eläimet parantavat pihan ja koko laajemman alueen omavaraista ja tasapainoista elämää. Yksittäiset lajit, kuten kasvituholaiset, eivät pääse lisääntymään liiaksi, jos ympäröivä kasvillisuus tarjoaa kodin myös niiden luontaisille vihollisille.

Mikä mukavinta, luontoystävällistä pihaa on helppo hoitaa. Ja onhan iloa siitäkin, että monimuotoisella pihalla aina joku laji kukoistaa, tuottaa hedelmää tai muuten on parhaimmillaan, vaikka vuosi ja kesä olisi keliltään millainen tahansa. Ekologisen pihan kasvit ovat kestäviä ja kasvupaikan mukaan valittuja (maan laatu, kosteus- ja valo-olosuhteet, tuulisuus) luonnonlajeja, perinnekasveja ja hyötykasveja. Ne pärjäävät eksoottisempia tuontikasveja paremmin ilman suurempaa kastelua ja lannoitusta. Orgaanisten katteiden ja maanpeitekasvien avulla pihasta saa niin ikään tehtyä helppohoitoisemman. Kun kastelua tarvitaan, kannattaa se hoitaa talteen otetulla sadevedellä. Syksyisin ei ole tarvetta rehkiä pihamaalla, sillä perennat talvehtivat paremmin, kun niitä ei leikata syksyllä. Turhaa on myös pudonneiden lehtien ja muiden kuihtuneiden kasvinosien haravointi, sillä nehän vain parantavat ja lannoittavat maata kompostoituessaan.

Torjunta-aineita on ekologisessa pihassa syytä välttää, sillä ne haittaavat luonnon omaa kokonaisuutta. Jos torjunta-aineilla saadaan pois kirvat tai muut epätoivotut ötökät, samalla tuhotaan myös niitä syövät pedot, esimerkiksi leppäkertut. Myrkyt eivät poistu, vaan etenevät ravintoketjussa.

Avainsana: luonnonmukainen piha

Matomultaa ja pieneliöitä luonnonmukaisessa kasvimaassa

Monimuotoinen kotipiha