Hiekoitussepeli kiertoon

Kuluneena talvena on ollut tarvetta torjua liukkautta yli miljoonalla tonnilla sepeliä. Teiden hiekoittaminen on Suomessa tavanomaista aina talvisin, mutta ilmastonmuutoksen myötä nollan asteen molemmin puolin sahaava talvisää on yleistynyt ja se tarkoittaa myös liukkaampia kelejä.

Nyt on käsillä se aika, kun hiekoitussepeliä harjataan pois kaduilta. Moniko on tullut ajatelleeksi, mihin harjatut hiekoitussepelit joutuvat? Ainakin itse olen asiaa miettinyt ja luullut, että samat sepelit käytetään kaduillamme yhä uudelleen ja uudelleen. Näin ei ole kuitenkaan ollut (eikä ole kokonaisuudessaan vielä nytkään). Suurin osa hiekoitussepelistä on nimittäin mennyt jätteeksi ja talvi toisensa jälkeen kaduille on levitetty neitseellisestä materiaalista, siis kalliosta, louhittua sepeliä.

Onneksi tämä asia on muuttumassa. Hiekoitussepelin puhdistus ja kierrättäminen alkaa olla aiempaa yleisempi käytäntö. Taloudellisesti kierrättämisellä ei ole juurikaan merkitystä: sepelin puhdistus ja kierrättäminen maksavat saman verran kuin uuden sepelin ostaminen. Silti ympäristön kannalta kierrättäminen todellakin kannattaa. Ensinnäkin sepelikuljetuksia tarvitaan kierrätyksen myötä vähemmän, eli ilmansaasteitakin syntyy vähemmän, ja toiseksi kalliota säästyy.

Puhdistus on hiekoitussepelille olennainen toimenpide, sillä puhdistamatonta hiekoitussepeliä on ongelmallista käyttää noin vain uudelleen. Esimerkiksi maarakentamisessa puhdistamaton, ts. haitta-aineita sisältävä sepeli edellyttää ympäristölupaa, mikä tietysti hankaloittaa uusiokäyttöä. Puhdistamisen myötä hiekoitussepelistä poistuu haitalliset aineet kuten suola, bitumi ja pakokaasujen saasteet. Puhdistuksen myötä hiekoitussepeli on laadultaan erinomaista – jopa parempaa kuin suoraan kalliosta louhittu sepeli.

Myös sepelin puhdistus voi kuormittaa ympäristöä: se voi kuluttaa turhan paljon energiaa, tai negatiivisia ympäristövaikutuksia voi syntyä vaikkapa pesuvesien käsittelystä tai kuljetuksista. Niinpä on tärkeää kiinnittää huomiota sepelin puhdistustapaan, jotta kierrätyksen kokonaisuus pysyisi ympäristöystävällisenä. Ainakin paineilman ja seulan käyttö ovat hyväksi todettuja keinoja.

Ratkaisuja mustan pakkausmuovin kierrätysongelmaan

Mustaa muovia käytetään pakkauksissa paljon. Siihen on useita syitä. Ensinnäkin mustat muovit ovat yleensä helposti työstettävää akryylibutadieenistyreeniä, helpommin ilmaistuna ABS-muovia, joka kemiallisen kestävyytensä ja iskulujuutensa takia soveltuu erinomaisesti moniin pakkauksiin. Musta muovi mm. ehkäisee uv-säteilyn vaikutusta pakkauksessa olevaan tuotteeseen, ja esimerkiksi liha säilyy tämän vuoksi mustassa pakkauksessa pidempään. Jotkin elintarvikeyhtiöt ovat valinneet mustan muovin visuaalisista syistä.

Musta muovi on yksi taloudellisesti arvokkaimmista muovilajeista, mutta – harmillista kyllä – mustan pakkausmuovin kierrätettävyydessä on ollut suuria ongelmia. Kuluttajien keräykseen laittama musta pakkausmuovi päätyy useimmiten poltettavaksi energiajätteenä, sillä muovijalostamon käsittelylinjaston optiset lukijat eivät toistaiseksi ole kyenneet tunnistamaan mustaa muovia.

Mustan muovin kierrätysongelmaan on kuitenkin löytymässä useita ratkaisuja.

Muovin mekaanisen kierrättämisen lisäksi aletaan Suomessa kierrättämään muovia jonkin ajan kuluttua myös kemiallisesti, jolloin musta väri ei ole enää ongelma. Kemiallisessa kierrätyksessä muovi hajotetaan kemiallisesti takaisin ainesosiksi, joista tuotetaan joko uudelleen muovia tai vaihtoehtoisesti polttoainetta.

Mustan muovin mekaaninenkin kierrättäminen olisi jo nyt mahdollista, jos muovijalostamon optiset lukijat vain vaihdettaisiin toisenlaisiksi. Suomalainen konenäköön ja spektrikuvaukseen erikoistunut Specim on nimittäin kehittänyt MWIR-tekniikkaan (mid-wavelength infrared) perustuvan tunnistamismenetelmän. Kyse on teknologiasta, joka toimii sähkömagneettisen säteilyn keskipitkällä infrapuna-alueella: musta muovi ei ole mustaa, vaan erilaiset muovit näkyvät erivärisinä, minkä ansiosta ne kaikki voidaan tunnistaa ja lajitella.

Myös pakkausten tuottajat, kuten jotkin elintarvikeyhtiöt, ovat reagoineet mustan muovin kierrättämisen hankaluuteen: osa on luopunut tai luopumassa mustista pakkauksista kokonaan. Päätös luopua mustasta muovista on yrityksille  sekä askel kohti ympäristövaikutusten pienentämistä ja materiaalien uusiokäytön mahdollistamista kuin varmasti myös keino vastuullisuusimagonsa kohentamiseen.

EU:n kierrätystavoitteen mukaan muovipakkauksista 50 prosenttia pitäisi kierrättää vuoteen 2025 mennessä. Mustan muovin kierrätettävyyden parantuminen on yksi keino päästä lähemmäksi tuota tavoitetta.