piha ja puutarha – Maa, ilma ja me

Pihalla ja puutarhassa surisee ja pörisee, lentelee, juoksentelee ja matelee jos jonkinlaista ötökkää. Pihaansa vaalivan ihmisen näkökulmasta osa hyönteisistä on hyödyllisiä, osa tuholaisia – ja jotkut ovat muuten vain inhottavia. Kasvien kannalta tärkeitä hyönteisiä ovat pölyttäjät kuten esimerkiksi kimalaiset, perhoset ja muurahaiset. Esimerkiksi kirvat ja monet toukat puolestaan tuhoavat kasveja. Herättävät hyönteiset sitten minkälaisia tunteita tahansa, on hyvä ymmärtää, että jokaisella hyönteisellä on oma tärkeä roolinsa luonnossa! Elinympäristö voi hyvin, kun siellä vallitsee luonnollinen tasapaino mm. hyöty- ja tuhohyönteisten kesken.

Markettien hyllyiltä löytyy luonnon monimuotoisuutta tukevia hyönteishotelleja, mutta samalla kuitenkin kaupataan kasapäin myös erilaisia hyönteistorjuntaan tarkoitettuja myrkkyjä. Tilanne on muuttumassa ekologisempaan suuntaan, sillä suurelle osalle ulkokäyttöön tarkoitetuista hyönteismyrkyistä tulee rajoituksia kuluttajakäyttöön vuoteen 2022 mennessä. Ulkokäyttöön tullaan hyväksymään vain joitakin haitallisiksi luokiteltujen lajien torjuntaan tarkoitettuja aineita.

Myrkkyjen sijaan pihan ja puutarhan kasveja voi suojella tuholaisilta ennaltaehkäisevästi parantamalla maata ja tekemällä taimille hyvän istutusalustan. Kasvien kasvupaikkavaatimukset tulisi huomioida jo istutuksia suunnitellessa. Taimien tulisi olla terveitä ja kestävää alkuperää. Liiallista typpilannoitusta kannattaa välttää. Pihan monimuotoisuutta on hyödyllistä vaalia ja tehdä pihasta houkutteleva monenlaisille eläimille kuten linnuille, sammakoille ja siilille.

Jos ja kun pihalle sitten ilmaantuu epätoivottuja tuholaisia, voi niitä torjua luonnonmukaisesti. Kasvimaan taimien suojaksi voi levittää harson. Kirvoja voi torjua vesisuihkulla (ja tarjoamalla leppäkertuille juhla-aterian). Kasveja kannattaa pitää silmällä pitkin kesää ja havaitut tuholaistoukat, liljakukot ym. tuholaiset voi poimia kasvista käsin ja tuhota. Hedelmäpuihin voi ripustaa tuholaispyydyksiä. Haitalliset kotilot ja etanat voi hukuttaa veteen. On kuitenkin järkevää selvittää, mitkä ötökät ovat todella tuholaisia ja mitkä eivät! Esimerkiksi etanoiden kohdalla espanjansiruetana on syytä tuhota, mutta samankokoisesta ukkoetanasta ei ole minkäänlaista haittaa.

etanat — Ylempänä kuvassa on espanjansiruetana, joka on haitallinen vieraslaji. Alapuolella on haitaton ukkoetana.

Tällä hetkellä myydyimpiä tuholaisten torjuntaan tarkoitettuja myrkkyjä ovat muurahaismyrkyt, vaikka tosiasiassa vain pari muurahaislajia luokitellaan haitallisiksi: ulkomailta kulkeutunut faaraomuurahainen sekä hevosmuurahainen, jos se on pesiytynyt rakennuksiin. Toisin kuin moni tulee ajatelleeksi, muurahaiset ovat hyvin hyödyllisiä pihamaan asukkeja. Ekosysteemin toimivuuden kannalta niiden rooli on merkittävä: ne muokkaavat maaperää, kierrättävät ravinteita, levittävät siemeniä, toimivat sekä pölyttäjinä että hajottajina, vähentävät tuhohyönteisten määrää, estävät vieraslajeja levittäytymästä jne. Muurahaismyrkyt ovat voimakkaita myrkkyjä, jotka ymmärrettävästi tappavat muurahaisten lisäksi muitakin hyönteisiä. Myrkyt eivät myöskään häviä ympäristöstä mihinkään, vaan leviävät sateiden mukana ympäristöön.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, eli Tukes, on vaatinut, että muurahaismyrkyistä tulisi löytyä vaarallista mehiläisille -merkintä, jotta kuluttajat ymmärtäisivät käyttää myrkkyjä harkiten. Tukes painottaa, että usein myrkkyjen käyttö on turhaa, ja että muurahaismyrkkyjen käyttö vahingoittaa elintärkeitä pölyttäjiä.

Aiheesta voi lukea lisää vaikkapa tästä Helsingin Sanomien artikkelista.

Kevät tekee tuloaan, ja ajatukset suuntautuvat yhä enemmän puutarhahommiin ja pihanlaittoon. Mutta mitäpä jos pihaansa suunnittelisikin pitkäjänteisemmin, ja miettisi vaihtoehtoja laatoitetulle ja nurmea kasvavalle pihalleen, johon joka kesä hankitaan vain yksivuotiset kesäkukat. Sillä kun satsaa pihan monilajisuuteen, monivuotisuuteen ja luonnonmukaisuuteen, tulee lisänneeksi omalta osaltaan myös tärkeää luonnon monimuotoisuutta.

Erityisesti kaupunki- ja taajama-alueilla kotipihoista muodostuu laajoja ja yhtenäisiäkin alueita, joilla on vaikutusta ympäristöön laajemminkin. Laajat nurmikko- ja laatoitusalueet sekä asvaltoidut aukiot ja kadut tekevät esimerkiksi hyönteisten ja pieneläinten elinolonsuhteet ehkä jopa täysin kelvottomiksi.

Kun kotipihansa kasvillisuutta monipuolistaa kestävästi, tarjoaa se suojaa ja ruokaa esimerkiksi linnuille ja pölyttäjille. Huomionarvoista on, että maatiaislajikkeet ja jalostamattomat luonnonkasvit sisältävät huomattavasti enemmän mettä kuin jalostettujen kasvien kukinnot. Hyönteiset suosivat lisäksi tiheitä kukkakasvustoja, sillä läheisestä kukasta toiseen siirtyminen ei kuluta turhaan energiaa. Mutta miksi pihalle pitäisi sitten saada muitakin eliöitä ihmisten lisäksi? No, vaikkapa sen takia, että hyönteiset, linnut ja muut eläimet parantavat pihan ja koko laajemman alueen omavaraista ja tasapainoista elämää. Yksittäiset lajit, kuten kasvituholaiset, eivät pääse lisääntymään liiaksi, jos ympäröivä kasvillisuus tarjoaa kodin myös niiden luontaisille vihollisille.

Mikä mukavinta, luontoystävällistä pihaa on helppo hoitaa. Ja onhan iloa siitäkin, että monimuotoisella pihalla aina joku laji kukoistaa, tuottaa hedelmää tai muuten on parhaimmillaan, vaikka vuosi ja kesä olisi keliltään millainen tahansa. Ekologisen pihan kasvit ovat kestäviä ja kasvupaikan mukaan valittuja (maan laatu, kosteus- ja valo-olosuhteet, tuulisuus) luonnonlajeja, perinnekasveja ja hyötykasveja. Ne pärjäävät eksoottisempia tuontikasveja paremmin ilman suurempaa kastelua ja lannoitusta. Orgaanisten katteiden ja maanpeitekasvien avulla pihasta saa niin ikään tehtyä helppohoitoisemman. Kun kastelua tarvitaan, kannattaa se hoitaa talteen otetulla sadevedellä. Syksyisin ei ole tarvetta rehkiä pihamaalla, sillä perennat talvehtivat paremmin, kun niitä ei leikata syksyllä. Turhaa on myös pudonneiden lehtien ja muiden kuihtuneiden kasvinosien haravointi, sillä nehän vain parantavat ja lannoittavat maata kompostoituessaan.

Torjunta-aineita on ekologisessa pihassa syytä välttää, sillä ne haittaavat luonnon omaa kokonaisuutta. Jos torjunta-aineilla saadaan pois kirvat tai muut epätoivotut ötökät, samalla tuhotaan myös niitä syövät pedot, esimerkiksi leppäkertut. Myrkyt eivät poistu, vaan etenevät ravintoketjussa.

Avainsana: piha ja puutarha

Pihan epätoivottujen ötököiden ekologinen torjunta

Monimuotoinen kotipiha