Tuore ilmastoahdistusraportti antaa myös käytännön vinkkejä

Ensimmäinen suomenkielinen ilmastoahdistusraportti Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen julkaistiin tällä viikolla MIELI ry:n (ent. Suomen Mielenterveysseura ry.) toimesta. Raportti on reilu 20-sivuinen, ja sen on kirjoittanut Panu Pihkala, ympäristöahdistuksen monitieteelliseen tutkimukseen erikoistunut teologian tohtori. Pihkalalta on aiemmin ilmestynyt myös ympäristöahdistusta ilmiönä käsittelevä teos Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo (Kirjapaja, 2017).

Ilmastoahdistusraportin voi ladata ja lukea MIELI ry:n sivustolta: https://mieli.fi/fi/raportit/raportti-ilmastoahdistus-ja-sen-kanssa-el%C3%A4minen

Pihkalan kirjoittama ilmastoahdistusraportti käsittelee yleisellä tasolla ilmastoahdistusta, sen oireita ja sen kanssa elämistä. Raportilla on myös käytännöllinen tarkoitusperä: raportissa annetaan toimintamalleja helpottamaan ilmastoahdistuksen käsittelyä esimerkiksi kolmannen sektorin toiminnassa. Lähtökohtana on ajatus siitä, että ilmastoahdistus ei ole sairaus, josta pitäisi päästä eroon, vaan luonnollinen reaktio, jonka voimavaraluonnetta voidaan kasvattaa. Niistä ilmastoahdistuksen muodoista, jotka lamauttavat liikaa ja muodostuvat mielenterveyden ongelmaksi, on olennaista päästä eteenpäin.

yhdessä.jpg

Mitä ilmastoahdistus on?

Ilmastoahdistuksella tarkoitetaan reaktiota maailman ympäristöongelmiin. Kyse on vaikeista tuntemuksista kuten surusta, pelosta ja avuttomuudesta, jotka juontavat juurensa ympäristöongelmista ja niiden uhasta.  Oireet voivat olla lieviä, vaikeita tai jotakin niiden väliltä. Ilmastoahdistusta voi potea kuka tahansa, mutta on olemassa altistavia tekijöitä, minkä vuoksi tietyt ihmisryhmät ja tietynlaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset ovat ahdistukselle alttiimpia. (Näistä voi lukea em. raportista lisää.)

Kuunnelmia ilmastonmuutoksesta: Sulamisvesissä ja Olipa kerran Pasila

Kukaan ei tiedä varmaksi, mitä maailmalle ja ihmiskunnalle tapahtuu ja milloin. Helposti ilmastonmuutoksen ja maailman tulevaisuuden käsittely ajautuu dystooppiseksi, siis synkäksi tulevaisuudenkuvaukseksi. Mutta ei aina. Esimerkkinä siitä ovat vaikkapa seuraavaksi esiteltävät kuunnelmat. Ahdistusta ei näissäkään kuunnelmissa voida täysin sivuuttaa, mutta painotus on kuitenkin toisenlaisissa asioissa kuten rakkaudessa, yhteistyössä ja tutkitussa tiedossa.

Sulamisvesissä

jäätikkö sulaa

Kuvataiteilija ja väitöskirjatutkija Henna Lainisen Sulamisvesissä on henkilökohtaisiin äänikirjeisiin perustuva esseekuunnelma ilmaston lämpenemisen ja jään sulamisen kokemisesta. Essee on osa Lainisen tohtorin opinnäytetyötä. Teos on 49 minuutin kestoinen ja kuunneltavissa Yle Areenassa. Klikkaa ja kuuntele.

Sulamisvesissä-esseen äänikirjeet on toteutettu vuorovaikutuksessa Suomen eteläisimmän asutun saaren, Utön, sääolosuhteiden kanssa. Teoksessa kuullaan Lainisen kirjeiden lisäksi myös ilmastotutkijaa, jäälajiharrastajaa ja Utön syntyperäistä asukasta sekä Islannin ja Norjan jäätiköiden sulamisääniä.

Olipa kerran Pasila

Pasila

Elina Järvisen ja Vappu Kaarenojan kirjoittama Olipa kerran Pasila käsittelee ilmastonmuutosta mielenkiintoisesta näkökulmasta, sillä sen keskiössä ovat Pasila, paleontologi Mikael Fortelius ja maailmanloput. Juttu on julkaistu Suomen Kuvalehdessä, ja se on kuunneltavissa myös podcast-versiona. Kuunnelma  on kestoltaan tunnin mittainen. Klikkaa ja kuuntele (tai lue).

Olipa kerran Pasila -kuunnelmassa vuorottelevat Helsingin kaupunginosan, Pasilan, historia 1,9 miljardin vuoden takaisesta synnystä tähän päivään, ja paleontologi Mikael Forteliuksen urakertomus. Jutussa kerrotaan mm. miten Fortelius kokousti Berkeleyn yliopistossa vuonna 2010 parinkymmenen tieteilijän kanssa. Kokouksen annista he kirjoittivat artikkelin, Maapallon biosfääri lähestyy keikahduspistettä, ja siinä enteiltiin maailmanlopun uhkaavan vuonna 2040. Kuunnelmassa tarjotaan yllin kyllin aikaperspektiiviä ilmastonmuutoskysymyksen tarkasteluun.

***

Ilmastonmuutosahdistus on aikamme ilmiö. On epätoivoa, pelkoa ja surua tulevasta. On hyvä muistaa, että tunteet ovat normaaleja reaktioita ja auttavat meitä toimimaan. Kuunnelmat voivat toimia hyvänä vertaistukena. Niissä on myös toivon pilkahdusta.