Vanhempien kokema ilmastoahdistus päivänvalossa

Monilla vanhemmilla on huoli lastensa tulevaisuudesta edessä siintävän ekokatastrofin keskellä. Miten huolen kanssa pystyy elämään tasapainoista elämää? Pitäisikö lapsille puhua ympäristömme alati huonontuvasta tilasta, ja jos niin miten? Onko vanhempien kannattavaa tarjota lapsilleen materialistisesti yltäkylläinen lapsuus, jos se (vielä) on mahdollista, vai tulisiko lapset kasvattaa tiedostaviksi, edeltävää sukupolvea ekologisemmiksi kuluttajiksi? Mikä oikein on oikea tapa toimia?

Koulukuntia ja mielipiteitä on useita: konservatiivisia, liberaaleja, niiden väliltä ja ääristä. Esimerkiksi yhdysvaltalainen ympäristöasiantuntija Bill McKibben on todennut, ettei ilmastonmuutoksesta ole syytä kertoa lapsille, sen sijaan voidaan panostaa luontosuhteen rakentamiseen. Pohjoismaissa, erityisesti Ruotsissa, lapsille tarjotaan paljon tietoa ilmastonmuutoksesta esimerkiksi lastenkirjallisuudessa. Selvää lienee se, että lapsen ikä ja kehitystaso on hyvä ottaa huomioon, kun ympäristön tilasta kerrotaan. Siis samalla tavalla kuin vaikkapa seksin tai muiden hankalaksi koettujen aiheiden kohdalla. Eikä tietenkään ole hyväksi, että vanhemmat kaatavat oman tuskansa lastensa niskaan.

On tärkeää, ettei vanhempien kokema ympäristöahdistus ole tabu. Uhkaava ekokatastrofi ja omien jälkeläisten mahdollinen kärsimys ovat ahdistavia asioita, mutta kuitenkin tosiasioita, jotka ansaitsevat tulla käsitellyiksi. Tuskan päivänvaloon tuominen vaikenemisen sijaan luo toiveikkuutta. Niinpä tärkeitä ympäristötekoja ovat aihetta käsittelevät puheenvuorot niin mediassa kuin taiteessa.

Esimerkiksi Emma Puikkosen romaani Lupaus (2019) käsittelee aihetta. Romaanin päähenkilö on ilmastoahdistukseen sairastuva yksinhuoltajaäiti Rinna. Romaanin muita keskeisiä henkilöitä ovat Rinnan tytär Seela ja Grönlannissa sulavaa jäätikköä kuvaava Robert. Romaanissa ekologinen kriisi horjuttaa perusturvallisuutta, ja tunne elämän hallitsemattomuudesta tekee niin vanhemmuudesta kuin koko elämästä haasteellisempaa. Romaanissa pohditaan, miten lapselle tulisi puhua ekologisesta kriisistä, sekä käsitellään siihen liittyviä pelkoja. Ratkaisuja romaani ei ehkä anna, mutta samastuttavaa tunnetta ja ajattelemisen aihetta sivuilta voi löytää.

Vanhemmuutta ekokriisin aikaan käsittelee myös Äiti, kuolevatko jääkarhut? joka on kuunneltavissa Yle Areenassa. Kyseessä on kahdeksan jakson verran Nina Mäkeläisen esseemäisiä pohdintoja siitä, miten hän voi kertoa viisivuotiaalle lapselleen ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta. Sarjassa pääsee ääneen muutamilla kommenteillaan myös mm. tutkija Panu Pihkala, toimittaja Mikko Pelttari ja tietokirjailija Hanna Nikkanen (joka kertoo tässä blogipostauksessakin mainituista näkemyseroista: onko lapsille tarpeellista kertoa ilmastonmuutoksesta vai ei.)

Tuore ilmastoahdistusraportti antaa myös käytännön vinkkejä

Ensimmäinen suomenkielinen ilmastoahdistusraportti Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen julkaistiin tällä viikolla MIELI ry:n (ent. Suomen Mielenterveysseura ry.) toimesta. Raportti on reilu 20-sivuinen, ja sen on kirjoittanut Panu Pihkala, ympäristöahdistuksen monitieteelliseen tutkimukseen erikoistunut teologian tohtori. Pihkalalta on aiemmin ilmestynyt myös ympäristöahdistusta ilmiönä käsittelevä teos Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo (Kirjapaja, 2017).

Ilmastoahdistusraportin voi ladata ja lukea MIELI ry:n sivustolta: https://mieli.fi/fi/raportit/raportti-ilmastoahdistus-ja-sen-kanssa-el%C3%A4minen

Pihkalan kirjoittama ilmastoahdistusraportti käsittelee yleisellä tasolla ilmastoahdistusta, sen oireita ja sen kanssa elämistä. Raportilla on myös käytännöllinen tarkoitusperä: raportissa annetaan toimintamalleja helpottamaan ilmastoahdistuksen käsittelyä esimerkiksi kolmannen sektorin toiminnassa. Lähtökohtana on ajatus siitä, että ilmastoahdistus ei ole sairaus, josta pitäisi päästä eroon, vaan luonnollinen reaktio, jonka voimavaraluonnetta voidaan kasvattaa. Niistä ilmastoahdistuksen muodoista, jotka lamauttavat liikaa ja muodostuvat mielenterveyden ongelmaksi, on olennaista päästä eteenpäin.

yhdessä.jpg

Mitä ilmastoahdistus on?

Ilmastoahdistuksella tarkoitetaan reaktiota maailman ympäristöongelmiin. Kyse on vaikeista tuntemuksista kuten surusta, pelosta ja avuttomuudesta, jotka juontavat juurensa ympäristöongelmista ja niiden uhasta.  Oireet voivat olla lieviä, vaikeita tai jotakin niiden väliltä. Ilmastoahdistusta voi potea kuka tahansa, mutta on olemassa altistavia tekijöitä, minkä vuoksi tietyt ihmisryhmät ja tietynlaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset ovat ahdistukselle alttiimpia. (Näistä voi lukea em. raportista lisää.)

Kuunnelmia ilmastonmuutoksesta: Sulamisvesissä ja Olipa kerran Pasila

Kukaan ei tiedä varmaksi, mitä maailmalle ja ihmiskunnalle tapahtuu ja milloin. Helposti ilmastonmuutoksen ja maailman tulevaisuuden käsittely ajautuu dystooppiseksi, siis synkäksi tulevaisuudenkuvaukseksi. Mutta ei aina. Esimerkkinä siitä ovat vaikkapa seuraavaksi esiteltävät kuunnelmat. Ahdistusta ei näissäkään kuunnelmissa voida täysin sivuuttaa, mutta painotus on kuitenkin toisenlaisissa asioissa kuten rakkaudessa, yhteistyössä ja tutkitussa tiedossa.

Sulamisvesissä

jäätikkö sulaa

Kuvataiteilija ja väitöskirjatutkija Henna Lainisen Sulamisvesissä on henkilökohtaisiin äänikirjeisiin perustuva esseekuunnelma ilmaston lämpenemisen ja jään sulamisen kokemisesta. Essee on osa Lainisen tohtorin opinnäytetyötä. Teos on 49 minuutin kestoinen ja kuunneltavissa Yle Areenassa. Klikkaa ja kuuntele.

Sulamisvesissä-esseen äänikirjeet on toteutettu vuorovaikutuksessa Suomen eteläisimmän asutun saaren, Utön, sääolosuhteiden kanssa. Teoksessa kuullaan Lainisen kirjeiden lisäksi myös ilmastotutkijaa, jäälajiharrastajaa ja Utön syntyperäistä asukasta sekä Islannin ja Norjan jäätiköiden sulamisääniä.

Olipa kerran Pasila

Pasila

Elina Järvisen ja Vappu Kaarenojan kirjoittama Olipa kerran Pasila käsittelee ilmastonmuutosta mielenkiintoisesta näkökulmasta, sillä sen keskiössä ovat Pasila, paleontologi Mikael Fortelius ja maailmanloput. Juttu on julkaistu Suomen Kuvalehdessä, ja se on kuunneltavissa myös podcast-versiona. Kuunnelma  on kestoltaan tunnin mittainen. Klikkaa ja kuuntele (tai lue).

Olipa kerran Pasila -kuunnelmassa vuorottelevat Helsingin kaupunginosan, Pasilan, historia 1,9 miljardin vuoden takaisesta synnystä tähän päivään, ja paleontologi Mikael Forteliuksen urakertomus. Jutussa kerrotaan mm. miten Fortelius kokousti Berkeleyn yliopistossa vuonna 2010 parinkymmenen tieteilijän kanssa. Kokouksen annista he kirjoittivat artikkelin, Maapallon biosfääri lähestyy keikahduspistettä, ja siinä enteiltiin maailmanlopun uhkaavan vuonna 2040. Kuunnelmassa tarjotaan yllin kyllin aikaperspektiiviä ilmastonmuutoskysymyksen tarkasteluun.

***

Ilmastonmuutosahdistus on aikamme ilmiö. On epätoivoa, pelkoa ja surua tulevasta. On hyvä muistaa, että tunteet ovat normaaleja reaktioita ja auttavat meitä toimimaan. Kuunnelmat voivat toimia hyvänä vertaistukena. Niissä on myös toivon pilkahdusta.