Vanhempien kokema ilmastoahdistus päivänvalossa

Monilla vanhemmilla on huoli lastensa tulevaisuudesta edessä siintävän ekokatastrofin keskellä. Miten huolen kanssa pystyy elämään tasapainoista elämää? Pitäisikö lapsille puhua ympäristömme alati huonontuvasta tilasta, ja jos niin miten? Onko vanhempien kannattavaa tarjota lapsilleen materialistisesti yltäkylläinen lapsuus, jos se (vielä) on mahdollista, vai tulisiko lapset kasvattaa tiedostaviksi, edeltävää sukupolvea ekologisemmiksi kuluttajiksi? Mikä oikein on oikea tapa toimia?

Koulukuntia ja mielipiteitä on useita: konservatiivisia, liberaaleja, niiden väliltä ja ääristä. Esimerkiksi yhdysvaltalainen ympäristöasiantuntija Bill McKibben on todennut, ettei ilmastonmuutoksesta ole syytä kertoa lapsille, sen sijaan voidaan panostaa luontosuhteen rakentamiseen. Pohjoismaissa, erityisesti Ruotsissa, lapsille tarjotaan paljon tietoa ilmastonmuutoksesta esimerkiksi lastenkirjallisuudessa. Selvää lienee se, että lapsen ikä ja kehitystaso on hyvä ottaa huomioon, kun ympäristön tilasta kerrotaan. Siis samalla tavalla kuin vaikkapa seksin tai muiden hankalaksi koettujen aiheiden kohdalla. Eikä tietenkään ole hyväksi, että vanhemmat kaatavat oman tuskansa lastensa niskaan.

On tärkeää, ettei vanhempien kokema ympäristöahdistus ole tabu. Uhkaava ekokatastrofi ja omien jälkeläisten mahdollinen kärsimys ovat ahdistavia asioita, mutta kuitenkin tosiasioita, jotka ansaitsevat tulla käsitellyiksi. Tuskan päivänvaloon tuominen vaikenemisen sijaan luo toiveikkuutta. Niinpä tärkeitä ympäristötekoja ovat aihetta käsittelevät puheenvuorot niin mediassa kuin taiteessa.

Esimerkiksi Emma Puikkosen romaani Lupaus (2019) käsittelee aihetta. Romaanin päähenkilö on ilmastoahdistukseen sairastuva yksinhuoltajaäiti Rinna. Romaanin muita keskeisiä henkilöitä ovat Rinnan tytär Seela ja Grönlannissa sulavaa jäätikköä kuvaava Robert. Romaanissa ekologinen kriisi horjuttaa perusturvallisuutta, ja tunne elämän hallitsemattomuudesta tekee niin vanhemmuudesta kuin koko elämästä haasteellisempaa. Romaanissa pohditaan, miten lapselle tulisi puhua ekologisesta kriisistä, sekä käsitellään siihen liittyviä pelkoja. Ratkaisuja romaani ei ehkä anna, mutta samastuttavaa tunnetta ja ajattelemisen aihetta sivuilta voi löytää.

Vanhemmuutta ekokriisin aikaan käsittelee myös Äiti, kuolevatko jääkarhut? joka on kuunneltavissa Yle Areenassa. Kyseessä on kahdeksan jakson verran Nina Mäkeläisen esseemäisiä pohdintoja siitä, miten hän voi kertoa viisivuotiaalle lapselleen ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta. Sarjassa pääsee ääneen muutamilla kommenteillaan myös mm. tutkija Panu Pihkala, toimittaja Mikko Pelttari ja tietokirjailija Hanna Nikkanen (joka kertoo tässä blogipostauksessakin mainituista näkemyseroista: onko lapsille tarpeellista kertoa ilmastonmuutoksesta vai ei.)