SUP-direktiivi vaikuttaa merten muoviroskamäärään

SUP-direktiivi ei liity SUP-lautailuun, vaikka nyt heinäkuussa kumpikin on ajankohtainen asia. SUP-direktiivillä tarkoitetaan kertakäyttömuovidirektiiviä (SUP = Single Use Plastics), joka astui voimaan 3.7.2021.  Direktiivin tarkoituksena on vähentää muoviroskaa erityisesti merenrannoilla, edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää EU:n sisämarkkinoiden tuotesäätelyä.

Mitä SUP-direktiivi käytännössä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa tiettyjen tuotteiden kieltoa: Direktiivin voimaantulon myötä kaikkien ns. oxo-hajoavien muovien tuominen markkinoille on kiellettyä tästä heinäkuusta lähtien. Oxo-hajoavat muovit ovat muoveja, jotka hajoavat luonnossa pieniksi palasiksi ja muuttuvat näin haitalliseksi mikromuoviksi. Lisäksi markkinoille ei saa enää tuoda kertakäyttöisiä muovituotteita kuten vanupuikkoja, aterimia, pillejä tai ilmapallojen varsia. Kiellettyjä ovat myöskin vaahdotetusta polystyreenistä valmistetut elintarvikepakkaukset (kyse on lähinnä pikaruokapakkauksista), mukit, korkit ja kannet.  Kertakäyttömuoviset tuotteet, jotka ovat olleet kauppojen hyllyllä ennen direktiivin astumista voimaan, saavat kuitenkin olla myynnissä edelleen.

Direktiivin myötä tiettyihin kertakäyttöisiin tuotteisiin on tästä lähtien laitettava merkintä, että ne sisältävät muovia ja ovat roskana ympäristölle haitallisia. Tällaisia tuotteita ovat terveyssiteet, tamponit asettimineen, kosteuspyyhkeet, suodattimelliset tupakkatuotteet ja suodattimet sekä juomamukit.

Kertakäyttötuotteet sinällään eivät ole häviämässä markkinoilta. Muoville on vain kehitetty korvaavia materiaaleja esimerkiksi puukuidusta ja biopohjaisesta muovista, eli ne eivät ole nyt yhtä haitallisia ympäristölle. Ympäristön kannalta olisi kuitenkin vielä parempi muutos se, että kertakäyttötuotteiden sijasta siirryttäisiin kestävämpiin tuotteisiin. Kannattavaa on miettiä esimerkiksi kertakäyttöastioiden kohdalla, onko niille oikeasti todellista tarvetta. Miksi piknikille pakataan mukaan kertakäyttöiset pahvimukit, kun retkeilyyn soveltuvat kestomukitkin on olemassa?

Jotta meri olisi roskattomampi

Kukapa ei olisi nähnyt uutiskuvia roskaantuneista meristä ja muoviroskan vahingoittamista vesilinnuista tai -eläimistä? Roskaantuneet vesistöt ja mikromuovit maailman merissä ovat ongelma. Tekoja vesistöjen roskaantumisen hillitsemiseksi siis tarvitaan. Roskaantumisen estäminen on meidän jokaisen asia, sillä roskiamme kulkeutuu esimerkiksi kaupungeista ja rannoilta vesistöihin ihan täällä koto-Suomessakin, ellemme kiinnitä asiaan paremmin huomiota.

Tekoja roskattomampien vesistöjen eteen tehdään koko ajan enemmän ja enemmän. Esimerkiksi Turussa vesistöjen roskaamisen hillitseminen on viime aikoina näkynyt arkisessa katu- ja jokikuvassa. Joidenkin Turun katujen sadevesikaivojen kansien ympärille on ilmestynyt suu ammollaan olevien kalojen kuvia. Hauskojen kuvien tarkoituksena on herättää ihmiset huomaamaan, että sadevesikaivojen kautta kulkeutuu roskia suoraan mereen – ja kalojenkin ”ravinnoksi”. Esimerkiksi tupakantumpeille sadevesikaivo ei ole sopiva loppusijoituskohde, sillä sieltä ne kulkeutuvat hulevesien mukana lähimpään vesistöön. Tupakantumpit ovat maatumatonta selluloosa-asetaattia, ja vesistöihin tai maastoon jouduttuaan ne muuttuvat ongelmalliseksi mikromuoviksi. Roskat on siis syytä lajitella oikeisiin roskiksiin!

Kalankuvat kuuluvat Pidä saaristo siistinä ry:n Mahanpuruja muovista -kampanjaan, jota toteutetaan parhaillaan usealla paikkakunnalla. Kampanjan tarkoitus on lisätä ihmisten tietoisuutta vesistöjen roskaantumisesta ja sen vähentämisestä. Sama kampanja on koristanut näkyvästi myös julkisia tuhkakuppeja ja muita roskiksia. Roskisten teippauksissa kerrotaan roskien kulkeutumisesta mereen ja annetaan tietoa siitä, miten roskaantumisen voi kukin omalta osaltaan estää.  

Turun Aurajoessa on testailtu lähipäivinä myös Cleansweep-alusta, joka on kehitetty siivoamaan roskia pois merestä. Testauksen tarkoituksena on ollut tehostaa pienten roskien keräämistä vesistöstä. Aurajokea puhdistanut Cleansweep on suomalaisen Clewat Oy:n alus. Kyseinen ympäristöteknologian yritys on rakentanut tähän mennessä kolme roskiensiivousalusta, ja niitä on kuljetettu siivousprojekteihin ympäri maailmaa. Roskien lisäksi alukset pystyvät puhdistamaan vesistöstä myös muita epätoivottuja asioita kuten öljyä, levää ja muita haittakasveja.

Vähemmän muovipusseja!

Vuonna 2016 Kaupan liitto teki ympäristöministeriön kanssa Green deal -sopimuksen, jonka tarkoituksena on vähentää muovikassien kulutusta. Tavoitteena on, että muovikasseja kulutetaan vuodessa enintään 40 kappaletta henkilöä kohden vuoden 2025 loppuun mennessä. Vähentämistavoitteen ulkopuolella ovat ns. hedelmäpussit eli ohuesta muovista valmistetut muovipussit, jotka ovat käytössä mm. elintarvikkeiden irtomyynnissä.

Muovikassisopimuksen taustalla on pakkausjätettä koskeva EU-direktiivi, jonka mukaan EU-maissa tulisi itsenäisesti päättää muovikassien kulutuksen vähentämiskeinoista. Koska Suomessa muovikassien kulutus on ollut jo aiemmin kohtuullisen järkevällä pohjalla, on Suomessa päädytty vähentämään pusseja lainsäädännön keinojen sijaan vapaaehtoisin toimin.

Maailmassa tuotetaan lähes 400 miljoonaa tonnia muovia vuodessa, ja puolet siitä on kertakäyttöistä. (Ks. WWF:n Solving Plastic Pollution Through Accountability -raportti) Vaikka pääosa muoviroskasta muodostuu maalla, esimerkiksi hulevesien mukana muovihiukkasia kulkeutuu vesistöihinkin. Merissä olevan muovin määrä tulee tuplaantumaan kymmenen vuoden kuluessa, mikäli muovin tuotantoon, sen käyttöön ja hävittämiseen liittyviä järjestelmiä ei muuteta.

Ajattelutapamme tulisi muuttua siten, että muovi miellettäisiin uudelleenkäytettäväksi raaka-aineeksi ja sen tuotanto, käyttö ja kierrätys hoidettaisiin entistä vastuullisemmin. Jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa ainakin muovin kulutukseen ja muoviroskien syntymiseen. Muovipussien vastuullinen käyttö ja niiden mahdollinen korvaaminen ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla on kaikille mahdollinen tapa vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia. Hankkimalla tai ompelemalla lukuisia käyttökertoja kestävän kestokassin ja siirtymällä käyttämään sitä onnistuu muovikassien käytön vähentäminen helposti.

kestohedelmäpussi
Vaikka hedelmäpussit jätettiin Green deal -sopimuksen ulkopuolelle, voi kuluttaja itse vähentää niiden käyttöä siirtymällä kestopussien käyttöön.

 

Vaatteiden mikromuovipäästöt ja niiden vähentäminen

Oletko tullut ajatelleeksi, että tekniset urheiluvaatteesi, softshell-housusi, polyesterineuleesi tai fleece-takkisi ovat ympäristöriskejä? Riskit voi kuitenkin minimoida. Nyt puhutaan polyesteritekstiileistä irtoavista mikromuoveista, eli synteettisistä ja hajoamattomista alle viiden millimetrin kokoisista muovipartikkeleista, jotka ovat riski niin vesistöillemme kuin ympäristölle yleisestikin. Pienen koon vuoksi vesistöihin ja maaperään joutunutta mikromuovia on vaikea poistaa.

Mikromuovien osuus vesistöihin joutuneen muoviroskan kokonaismäärästä on kymmenisen prosenttia. Suurimmat mikromuovipäästöt aiheutuvat autonrenkaista ja tiemerkintämassoista irtoavista hiukkasista, mutta myös tekstiilituotteiden osuus on merkittävä.  Esimerkiksi Suomessa keinokuituvaatteiden pesussa irtoaa 154 000 kiloa mikromuovia vuodessa. Tosin tästä määrästä suurin osa saadaan puhdistettua jätevedenpuhdistamoilla niin, etteivät ne päädy vesistöihin. Mutta vaikka vesistöihin päätyy vain prosentin verran tekstiilimikromuovia, sekin tarkoittaa biljoonaa mikromuovihiukkasta, joiden ympäristövaikutuksia ei tarkoin tunneta. Ja toisaalta: valtaosa puhdistamoille jäävästä mikromuovista kulkeutuu puhdistamolietteen mukana joko pelloille tai viherrakennuskohteisiin!

Paras keino vähentää tekstiilien mikromuovipäästöjä on välttää vaatteiden turhaa pesemistä. Kun peseminen on aiheellista, voi synteettisten tekokuituvaatteiden pesussa käyttää mikromuovien keräämiseen kehitettyä pesupussia. Pesun jälkeen pesupussi tulee puhdistaa oikein, eli se pitää harjata ja laittaa irronnut jäte sekajätteeseen. (Jos sen huuhtelee, mikromuovit joutuvat kuitenkin veteen.) Pesukerrat vähentävät päästöjen määrää, sillä yleensä mikromuovien irtoaminen tasoittuu 5–10 pesukerran jälkeen.

Tekokuituja on valmistettu ja käytetty viitisenkymmentä vuotta. Suosio on suuri, sillä niihin saadaan muokattua ominaisuuksia, jotka koetaan käteviksi: vedenhylkivyyttä, hengittävyyttä ja lämmöneristävyyttä. Ympäristön kannalta kestävämpiä materiaalivaihtoehtoja on kehitteillä koko ajan. Tällä hetkellä tarjolla on mm. vaatteita, jotka on valmistettu merten muoviroskasta kierrätetystä polyesteristä. Ekologisinta kuitenkin olisi, jos vaatteikseen voisi valita biohajoavista materiaaleista valmistettuja, käytännöllisiä ja kestäviä pukineita.