Pihan epätoivottujen ötököiden ekologinen torjunta

Pihalla ja puutarhassa surisee ja pörisee, lentelee, juoksentelee ja matelee jos jonkinlaista ötökkää. Pihaansa vaalivan ihmisen näkökulmasta osa hyönteisistä on hyödyllisiä, osa tuholaisia – ja jotkut ovat muuten vain inhottavia. Kasvien kannalta tärkeitä hyönteisiä ovat pölyttäjät kuten esimerkiksi kimalaiset, perhoset ja muurahaiset. Esimerkiksi kirvat ja monet toukat puolestaan tuhoavat kasveja. Herättävät hyönteiset sitten minkälaisia tunteita tahansa, on hyvä ymmärtää, että jokaisella hyönteisellä on oma tärkeä roolinsa luonnossa! Elinympäristö voi hyvin, kun siellä vallitsee luonnollinen tasapaino mm. hyöty- ja tuhohyönteisten kesken.

hyönteinen

Markettien hyllyiltä löytyy luonnon monimuotoisuutta tukevia hyönteishotelleja, mutta samalla kuitenkin kaupataan kasapäin myös erilaisia hyönteistorjuntaan tarkoitettuja myrkkyjä. Tilanne on muuttumassa ekologisempaan suuntaan, sillä suurelle osalle ulkokäyttöön tarkoitetuista hyönteismyrkyistä tulee rajoituksia kuluttajakäyttöön vuoteen 2022 mennessä. Ulkokäyttöön tullaan hyväksymään vain joitakin haitallisiksi luokiteltujen lajien torjuntaan tarkoitettuja aineita.

Myrkkyjen sijaan pihan ja puutarhan kasveja voi suojella tuholaisilta ennaltaehkäisevästi parantamalla maata ja tekemällä taimille hyvän istutusalustan. Kasvien kasvupaikkavaatimukset tulisi huomioida jo istutuksia suunnitellessa.  Taimien tulisi olla terveitä ja kestävää alkuperää. Liiallista typpilannoitusta kannattaa välttää. Pihan monimuotoisuutta on hyödyllistä vaalia ja tehdä pihasta houkutteleva monenlaisille eläimille kuten linnuille, sammakoille ja siilille.

Jos ja kun pihalle sitten ilmaantuu epätoivottuja tuholaisia, voi niitä torjua luonnonmukaisesti. Kasvimaan taimien suojaksi voi levittää harson. Kirvoja voi torjua vesisuihkulla (ja tarjoamalla leppäkertuille juhla-aterian). Kasveja kannattaa pitää silmällä pitkin kesää ja havaitut tuholaistoukat, liljakukot ym. tuholaiset voi poimia kasvista käsin ja tuhota. Hedelmäpuihin voi ripustaa tuholaispyydyksiä. Haitalliset kotilot ja etanat voi hukuttaa veteen. On kuitenkin järkevää selvittää, mitkä ötökät ovat todella tuholaisia ja mitkä eivät! Esimerkiksi etanoiden kohdalla espanjansiruetana on syytä tuhota, mutta samankokoisesta ukkoetanasta ei ole minkäänlaista haittaa.

etanat
Ylempänä kuvassa on espanjansiruetana, joka on haitallinen vieraslaji. Alapuolella on haitaton ukkoetana.

Tällä hetkellä myydyimpiä tuholaisten torjuntaan tarkoitettuja myrkkyjä ovat muurahaismyrkyt, vaikka tosiasiassa vain pari muurahaislajia luokitellaan haitallisiksi: ulkomailta kulkeutunut faaraomuurahainen sekä hevosmuurahainen, jos se on pesiytynyt rakennuksiin. Toisin kuin moni tulee ajatelleeksi, muurahaiset ovat hyvin hyödyllisiä pihamaan asukkeja. Ekosysteemin toimivuuden kannalta niiden rooli on merkittävä: ne muokkaavat maaperää, kierrättävät ravinteita, levittävät siemeniä, toimivat sekä pölyttäjinä että hajottajina, vähentävät tuhohyönteisten määrää, estävät vieraslajeja levittäytymästä jne. Muurahaismyrkyt ovat voimakkaita myrkkyjä, jotka ymmärrettävästi tappavat muurahaisten lisäksi muitakin hyönteisiä. Myrkyt eivät myöskään häviä ympäristöstä mihinkään, vaan leviävät sateiden mukana ympäristöön.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, eli Tukes, on vaatinut, että muurahaismyrkyistä tulisi löytyä vaarallista mehiläisille -merkintä, jotta kuluttajat ymmärtäisivät käyttää myrkkyjä harkiten. Tukes painottaa, että usein myrkkyjen käyttö on turhaa, ja että muurahaismyrkkyjen käyttö vahingoittaa elintärkeitä pölyttäjiä.

Aiheesta voi lukea lisää vaikkapa tästä Helsingin Sanomien artikkelista.

mauriainen

Voimajohtoalueet monimuotoiseksi luonnoksi

Voimajohtojen alapuolella oleva maa on usein hyödyntämätöntä joutomaata. Voimajohtoalueiden kasvillisuuden tulee olla matalaa, mutta muita alueiden hyödyntämistä rajoittavia seikkoja ei ole. Niinpä voimajohtojen alla voisi kasvaa esimerkiksi kukkivia ketoja ja niittyjä, arvokkaita suomalaisia perinneympäristöjä, jotka ovat huolestuttavasti vähentyneet ja uhanalaistuneet.

Suomen sähkönsiirron kantaverkkoa ylläpitävä yhtiö, Fingrid, on luonut kolmivuotisen kokeilun, jonka tarkoitus on kehittää voimajohtoalueiden maisema- ja luontoarvoja. Käytännössä Fingrid tarjoaa siis taloudellista tukea, jotta voimajohtoalueille voitaisiin kehittää arvokkaita niittykasvien elinympäristöjä ja hoitaa niitä. Tuki sisältää perinneympäristökohteen hoitajalle maksettavan tuen sekä hoitosuunnitelman, jonka on laatinut asiantuntija. Hoidettavan alueen tulee olla vähintään 0,3 hehtaaria.

voimajohto
Fingridin perinneympäristötuki voimajohtoalueille on yksi konkreettinen teko luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen kääntämiseksi parempaan suuntaan.

Mutta miksi niityt ja kedot sitten ovat niin arvokkaita elinympäristöjä? Erityisesti sen vuoksi, että ne ovat lajistoltaan monimuotoisia. Näiden perinneympäristöjen suurimpana uhkana on umpeenkasvu, sillä maanviljelys- ja karjankasvatusmenetelmät eivät ole enää entisaikojen kaltaisia. Koska maamme perinneympäristöt ovat vähentyneet, myös satojen uhanalaisten lajien ahdinko on kasvanut. 25 %  Suomessa elävistä uhanalaisista lajeista elää perinneympäristössä.

Tuoreet niityt ovat lajirikkaimpia niittytyyppejämme, ja niitä esiintyy kaikkialla Suomessa. Arvion mukaan tuoreita niittyjä on jäljellä enää noin 3000 hehtaaria. Kedot ovat puolestaan kuivia niittyjä, ja niitä esiintyy pääasiassa eteläisessä Suomessa. Ketoja arvioidaan olevan jäljellä noin 800 hehtaaria. Tuoreet niityt ja kedot vaativat hoitamista. Esimerkiksi niittämällä ja / tai laiduntamalla umpeenkasvulta vältytään ja lajirikkautta pystytään ylläpitämään.

Juhlitaan luontoa luonnossa!

Elokuun viimeisenä lauantaina vietetään Suomen luonnon päivää. Tätä suomalaisen luonnon omaa juhlapäivää on vietetty vuodesta 2013 saakka. Edellisvuotena Sisäministeriö antoi virallisen suosituksen Suomen luonnon päivän liputukselle. Tämän johdosta Suomesta tuli maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputtaa luontonsa kunniaksi. Yliopiston almanakkatoimisto on päättänyt lisätä Suomen luonnon päivän uutena merkkipäivänä suomalaisiin kalentereihin vuodesta 2020 lähtien.

SLP-COLOR-fiSuomen luonnon päivänä on tarkoitus juhlistaa suomalaista luontoa ja nauttia siitä kaikin aistein. Kyse on myös aktiivisen tekemisen ja osallistumisen päivästä. Sen on tarkoitus olla iloinen, rento ja ns. matalan kynnyksen juhlapäivä, jonka viettäminen on kaikille mahdollista tavalla tai toisella. Juhlan ytimessä on siis Suomen luonnon arvostus, mutta juhlintatapa on vapaa.

Suomen luonnon päivänä, ja oikeastaan koko kuluvan viikon ajan, järjestetään luontopäivään liittyviä tapahtumia ympäri Suomen.  Suomen luonnon päivän tapahtumia voi hakea päivän omilta verkkosivuilta. Verkkosivuja ylläpitää ja koko luonnon merkkipäivää koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut.

Luonnon päivän yhteydessä Suomen Latu haastaa koko Suomen nukkumaan yönsä ulkona. Nukkumapaikka on jokaisen itse valittavissa: teltta, riippumatto, laavu, Nuku yö ulkona -haasteen metsähotelli – mikä tahansa ulkona sijaitseva paikka käy! Tarkoitus on nauttia luonnosta sekä jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta ulkona yöpymiseen. Tämän neljättä kertaa järjestetyn haasteen verkkosivut tapahtumatietoineen löytyvät täältä.

 

Neljättä kertaa järjestetään myös valtakunnallinen puunhalausviikko, joka sekin kytkeytyy Suomen luonnon päivän yhteyteen. Tämän vuoden teemana on puiden monimuotoisuus. Puunhalausviikolla ihmisiä kehotetaan halaamaan puuta ja huomioimaan lähiluonnon arvo. Oman halauksensa voi jakaa somessa hastagilla #puunhalausviikko. Viikon järjestävät Viherympäristöliitto, Maa- ja kotitalousnaiset ja Luonnonvarakeskus, ja yhteistyökumppaneina toimivat Suomen luonnon päivä ja Suomen ympäristökeskus. Puunhalausviikon verkkosivustolle pääsee tästä.

Pesiä lähiluonnon asukeille

Luonnon monimuotoisuus on uhattuna, ja esimerkiksi Suomen eläin- ja kasvilajeista noin 12 % on jo uhanalaisia. Yksi iso syyllinen luontomme köyhtymiselle on tehometsänhoito. Lisäksi liian tehokas puistojen ja pihojen hoito vie eläimiltä, linnuilta ja hyönteisiltä pesimäpaikat: laho- ja kolopuut häviävät metsistä, ja ryteiköt ja lehtikasat poistetaan pihoilta.  Luonnollisia pesäpaikkoja voidaan onneksi korvata tekemällä valmiita pönttöjä ja pesiä, mikä auttaa säilyttämään luonnon monimuotoisuutta.

Hyönteishotelli

Hyönteishotelli on nimenä harhaanjohtava, sillä kyse on hetkellisen nukkumapaikan sijasta pölyttäjille ja petohyönteisille suunnatusta pesimis- ja talvehtimispaikasta. Hyönteishotellien nikkarointi on suosittua monissa kesätapahtumissa ja leireillä. Niitä voi myös valmistaa omatoimisesti kotona tai ostaa valmiina.  Yksinkertaisimmillaan hyönteishotellin voi valmistaa tyhjästä maitotölkistä ja korsista. Hyönteishotelli voi olla myös koivupölkyn pala, johon on porattu esimerkiksi neljän, kuuden ja kymmenen millimetrin paksuisia reikiä. Erilaisia ohjeita ja ideoita löytyy googlaamalla hakusanoina esim. hyönteishotelliohje tai hyönteisten keinopesä. Valmis hyönteishotelli sijoitetaan lämpimään ja suojaiseen paikkaan reilun metrin korkeuteen mieluiten aamuaurinkoa tai etelää kohti. Näin mahdollisesti kastuneet kolot kuivuvat nopeasti sateen jälkeen.

Linnunpönttö

Linnunpönttö on kohtuullisen helppo tehdä itse, mutta sellaisen voi myös hankkia valmiina. Useimmiten linnunpöntöt tehdään höyläämättömästä laudasta. Laudan karheus auttaa poikasia kiipeämään pöntön suuaukolle. Pöntön on tärkeää olla sen verran vesitiivis, ettei vesi pääse pöntön sisään haittaamaan poikasia. Eri lintulajeille soveltuvat erilaiset pöntöt. (Lisää tietoa ja ohjeita saa Birdlifen Pöntöt ja linnut -oppaasta.) Linnunpöntöt voi ripustaa puihin mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta pesintä pöntöissä tapahtuu kuitenkin keväisin ja kesäisin. Pönttö olisi hyvä puhdistaa syksyisin, jotta se pysyisi paremmassa kunnossa ja loistartunnoilta vältyttäisiin. Kaikki linnut eivät myöskään halua tehdä pesäänsä vanhan pesän päälle.

Lepakonpönttö

Lepakot ovat aktiivisia hämärään ja pimeään yöaikaan, ja päivät ne nukkuvat. Niinpä päiväunipaikaksi soveltuville lepakonpöntöille on tarvetta. Pöntön voi ostaa,  tai sen voi rakentaa itse vanerista, joka on maalattu myrkyttömällä maalilla tummaksi. (Luonnontieteellisen keskusmuseon sivustolta löydät tarkempaa tietoa pöntön rakentamisesta.) Pönttö kannattaa sijoittaa lähelle metsää tai vesistöä esimerkiksi rakennuksen seinään. Sopiva ripustuskorkeus on kolmisen metriä. Paikan olisi hyvä olla aurinkoinen.

Siilinpesä

Siilin talvehtimispesäksi voi rakentaa laudasta laatikon, jossa ei ole pohjaa. Pesälaatikon leveyden, pituuden ja korkeuden olisi hyvä olla noin 40 cm ja oviaukon riittävän pieni eli noin 10×15 cm. Myös tuuletusaukko tarvitaan. Pesä tulisi sijoittaa loppukesällä suojaiseen ja rauhalliseen paikkaan. Lisäksi tulisi varmistua siitä, että pesäpaikka pysyy riitävän kuivana keliolosuhteista riippumatta. Pesän pohjalle asetetaan soraa ja multaa, ja laatikko täytetään kuivilla puunlehdillä ja heinällä. Pesä tulisi puhdistaa huhtikuun tienoilla siilien heräämisen jälkeen, jotta pesä olisi käytettävissä mahdollisesti myös poikimisaikana. Siivous on tarpeen uusia loppukesällä ennen talvehtimista. Siili kiikarissa -sivustolta löytyy lisää tietoa talvipesästä ja sen rakentamisesta.

 

Ps. Jos pesän tai pöntön aikoo sijoittaa muualle kuin omalle pihalle tai omaan metsään, tarvitaan maanomistajan lupa. Pesien laittaminen maastoon ei nimittäin kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin.