luonnon monimuotoisuus – Maa, ilma ja me

Luonnon sietäminen

22.6.2022Kategoriassa YleinenAvainsanat asennemuutos, luonnon monimuotoisuus, luonnon sietäminen, luontokadon ehkäisyKommentoi

Inhottavatko hyönteiset kuten hyttyset, ampiaiset, hämähäkit tai muurahaiset? Ärsyttävätkö voikukat, jotka änkeävät kasvamaan nurmikollesi? Raivostuttaako ryteikköinen lähimetsä, joka ei miellytä silmääsi, kun ajelet siitä ohi? Sapettaako siitepöly, joka värjää keltaiseksi terassin kesäkalustuksen? Häiritsevätkö marjaviljelmilläsi herkuttelevat räkättirastaat, rantalaiturillasi uimareita kohti syöksyvä tiira ja veneesi kannelle kakkaava lokki? Haittaavatko autotielle yllättäen ilmestyvät metsäneläimet autoiluasi? Niinpä, luonto häiritsee meitä eri tavoin, toisia enemmän, toisia vähemmän.

Erityisesti näin kesäaikaan taistelu luontoa vastaan on kovimmillaan. Saatamme sanoa, että luonto on meille tärkeä, mutta käytännössä pidämme luonnosta vain siinä tapauksessa, jos se taipuu tahtomme alaiseksi tai pysyttelee riittävän etäällä. Olemme etääntyneet luonnosta, ja ajattelutapamme on nyrjähtänyt niin, että koemme luonnon olevan alaisemme ja yritämme nujertaa sen omaan hallintaamme. Haluaisimme luonnon olevan vain kaunis näkymä ikkunasta, emmekä aina ymmärrä, että se on kokonaisuus, monimutkaisten vuorovaikutusten verkosto, jonka osa itsekin olemme.

Luonnon monimuotoisuus on heikentynyt huolestuttavan nopeasti, ja syynä on suurimmaksi osaksi ihmisen toimet ja niiden seuraukset. Sen lisäksi, että kulutustottumuksemme on muututtava tilanteen korjaamiseksi tai lieventämiseksi, myös asennemuutos on tärkeää: meidän on ymmärrettävä paikkamme luonnossa ja opittava sietämään luontoa kokonaisuutena.

Seuraavaksi pari pientä käytännön esimerkkiä, miten yksittäinen ihminen voi luontoa sietämällä suojella tärkeää luonnon monimuotoisuutta ja taistella luontokatoa vastaan.

ESIMERKKI 1
Erilaisten hyönteismyrkkyjen kuten tänäkin kesänä kovasti mainostetun ja jo viime vuonna kohun kohteena olleen Thermacell-hyönteiskarkottimen ostamatta ja käyttämättä jättäminen. Thermacellissa käytettävä tehoaine pralletriini on todella vaarallinen kaikille hyönteisille, matelijoille ja vesieliöille. Laiteen käyttö metsässä, vesistön äärellä tai pölytettävien kasvien läheisyydessä on kielletty. Jos laitteen käyttöohje jää lukematta, ajattelematon käyttäjä saattaa ottaa laitteen vaikkapa marjametsälle mukaan – ja tulee myrkyttäneeksi metsän pölyttäjät samalla, kun poimii niiden ansiosta syntynyttä marjasatoa ämpäriinsä. Suojaavasti pukeutuminen on ympäristön kannalta parempi keino torjua hyttysten ateriointi omalla iholla.

ESIMERKKI 2
Iisisti ottaminen koti- ja mökkipihan siistimisen ja hoitamisen kanssa. Iso osa ihmisen tekemistä ns. hoitotoimista on luonnolle vahingollisia. Siispä ainakin osan ”rikkaruohoista” kannattaa antaa kasvaa ja kukkia. Voikukat, peltosauniot, pihatähtimöt, pelto-orvokit, nokkoset, vuohenputket jne. ovat tärkeitä ravintokasveja monille hyönteisille. Hyönteiset ovat puolestaan mm. lintujen, siilien ja lepakoiden ruokaa. Myöskään pihan kasvillisuutta ei kannata ”siistiä” liikaa, sillä jo osittainen pihan hoitamattomuus tarjoaa eliöille tärkeitä ruokailu- ja piilopaikkoja ja ylipäätään paremmat elinolosuhteet.

Alla olevan videon avulla voi muistuttaa mieleen, miksi luonnon monimuotoisuus on niin tärkeää, että luontoa kannattaisi oppia sietämään.

Pelastetaan pölyttäjät (ja itsemme)!

17.5.2021Kategoriassa YleinenAvainsanat elinympäristöjen suojelu, hyönteiset, kedot, kemialliset torjunta-aineet, luonnon monimuotoisuus, metsät, METSO-ohjelma, Niittykummi, niityt, Pölymetsä, pölyttäjät, Pelasta pörriäinen, tarhamehiläiset, TekopölyKommentoi

Onko vielä joku, joka ei tiedä, että pölyttäjähyönteisten määrä on vähentynyt uhkaavasti? Jos on, kerrottakoon, että pölyttäjien tilanne on huolestuttava koko maailmassa. Suomessa sukupuutto uhkaa yli 40 % pölyttäjähyönteisistä. Tilanteeseen syyllisiä olemme me ihmiset toimillamme: hyönteismyrkyt, hyönteisille sopivien elinympäristöjen väheneminen, ilmastonmuutos ja vieraslajit ovat pölyttäjäkadon taustalla.

Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mehiläiset ja kimalaiset, mutta myös kukkakärpäset, perhoset ja jotkin kovakuoriaiset pölyttävät. Pölyttäminen on tärkeä osa luonnon kokonaistoimintaa. Useille ilmaa puhdistaville ja eroosiota ehkäiseville kasveille pölytys on välttämätöntä. Pölytyksellä on myös yhteys ruokaamme: esimerkiksi 75 % viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä. Jotkut pölyttäjistä, mm. inhotut ampiaiset, ovat merkittäviä tuholaisten syöjiä, eli pölyttäjien puuttuminen voi aiheuttaa myös tuholaismäärien massiivista kasvua.

Väkisinkin mieleen hiipii kysymys, miten elämämme ilman pölyttäjiä voisi olla mahdollista. Tekoja pölyttäjien pelastamiseksi siis tarvitaan.

Mitä pölyttäjien dramaattiselle vähenemiselle voidaan tehdä (ja jo tehdäänkin)?

Voisiko ratkaisu löytyä tarhamehiläisistä? Tarhamehiläiset pystyvät korvaamaan kadonneet pölyttäjät luonnonvaraisten viljelykasvien pölyttäjänä vain osittain. Niistä voi siis olla apua, mutta varsinaista ongelmaa ne eivät ratkaise. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi lajikatojen estäminen on todella tärkeää.

Ylen viimevuotinen Pelasta pörriäinen -kampanja sai monet hankkimaan tai rakentamaan hyönteishotelleja siinä määrin, että niistä tuli suorastaan joka pihan muoti-ilmiö. Ei ole haitallista, että tästä muoti-ilmiöstä jaksettaisiin innostua edelleen.

Kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä tulisi välttää. Siis siitäkin huolimatta, että ne kätevästi ”tappavat talossa ja puutarhassa”, kuten eräässä mainossloganissa todetaan. Luontoon ei tulisi päästää aineita, jotka eivät ole sieltä peräisin.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on nokkosperhonen.jpg

Entä hyönteisten elinympäristöjen pelastaminen, perustaminen ja vaaliminen? Tämä on erittäin tärkeää! Esimerkiksi pölyttäjien tarvitsemat niityt ja kedot ovat kaikkein uhanalaisimpia luontotyyppejä Suomessa. Kotipihalla kannattaa vaalia niittykasveja korvaamalla vaikkapa osan nurmikosta niityllä, ja voikukkienkin voisi antaa kasvaa, sillä ne ovat oikeita pölyttäjien unelmakasveja! Ylipäätään luonnonkukkia kannattaisi suosia aiempaa enemmän. Joutomaillekin voi ripotella niittykukkien siemeniä. Eikä siinä vielä kaikki: Miksei ryhtyisi myös Niittykummiksi? Parhaillaan on menossa joukkorahoituskampanja, jotta Niittykummitoiminta saataisiin käyntiin. 50 euron lahjoittaminen tarkoittaa aarin kokoisen niityn perustamista. Jos ja kun rahoituskampanjan päätyttyä 12.6.2021 tavoitesumma on saatu kokoon, työ niittyalueen pohjamaan hankkimiseksi luvataan aloittaa välittömästi ja siemenetkin kylvetään vielä tänä vuonna. Lisätietoa Niittykummiudesta löytyy täältä.

Metsissäkin elävät pölyttäjät tulisi huomioida. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman METSO-ohjelman kylkiäisenä onkin tänä vuonna käynnistetty Pölymetsä-hanke. Hankkeen tavoitteena on liittää metsäpölyttäjiä koskeva tieto osaksi metsien monimuotoisuuden edistämistä ja talousmetsien luonnonhoidon toteutusta koskevaa päätöksentekoa. Hankkeessa pyritään parantamaan metsäpölyttäjiin liittyvää tietopohjaa, ja lisäksi tuotetaan ohje- ja neuvontamateriaalia, jotta metsätalouden toimijat ja metsän omistajat osaisivat parantaa metsäpölyttäjien elinvoimaisuutta metsissään.

Pölymetsä-hankkeen kanssa yhteistyötä tekee Tekopöly-projekti, METSO-ohjelmaan kuuluva hanke sekin. Projektin tavoite on selvittää, minkälaiset tekopökkelöt ovat kelvollisimpia lahopuuta tarvitseville pölyttäjille, linnuille ja sienille. Tekopökkelöiden avulla pyritään korjaamaan talousmetsissä vallitsevaa lahopuiden puutetta.

Uudenlainen taloudellinen ymmärrys

16.2.202116.2.2021Kategoriassa YleinenAvainsanat Dasguptan raportti, luonnon monimuotoisuus, luontokato, luontovarallisuus, talousjärjestelmä, talouskasvuKommentoi

Helmikuun alussa julkaistiin Cambridgen yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Sir Partha Dasguptan kokoama suurta huomiota saanut raportti, joka käsittelee luontokadon ja talouskasvun yhteyttä. Raportissa käydään läpi talouskasvun luonnolle aiheuttamia vahinkoja, ja tehdään konkreettisia ehdotuksia kehityksen kääntämiseksi. Tämä maailmanlaajuisesti riippumaton raportti,The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review, yhdistää luontovarallisuuden talousmittareihin. Tällä pyritään siihen, että vihdoinkin me kaikki – poliitikot ja yritykset mukaan lukien – ymmärtäisimme luonnon monimuotoisuuden nopean hupenemisen vakavuuden paremmin.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on ollut tiedossa jo pitkään, ja siitä ovat niin tutkijat kuin ympäristöaktivistitkin koko ajan varoitelleet. Siitä huolimatta, että tiedämme elävämme sukupuuttoaaltojen kiihtymisen ja paikallisten ekosysteemien tuhoutumisen keskellä, toimet politiikassa, yritysten investointipäätöksissä ja kulutustottumuksissamme ovat olleet olemattomia. Raportista käy ilmi, kuinka taloudellinen kasvu on saavutettu luonnon kustannuksella.

Ihmiskunta ja sen talousjärjestelmä tulisi ymmärtää osana luontoa, eikä sen ulkopuolisena järjestelmänä. Toisin sanoen luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen on taloudellisesti järkevää ja kannattavaa. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on tapahduttava nyt, sillä on vaikeaa ja mahdotontakin yrittää lähteä korjaamaan ekosysteemiä jälkikäteen. Raportissa varoitetaan tuudittautumasta ajatukseen, että teknologinen kehitys ratkaisisi lopulta ongelmat, jotka ovat syntyneet luonnonvarojen ylikäytöstä ja ympäristön tilan heikkenemisestä.

Dasguptan raportin pääsanoma on, että luonnollakin on rahallinen arvonsa. Kulutuksen hillitsemiseksi luonnolle aiheutettu haitta tulisi näkyä tuotteiden hinnassa. Sen sijaan, että metsiä, maita ja meriä hyödynnetään ilman maksua, niiden käytöstä tulisi maksaa. Tuhlaaminen (mm. ruokahävikki) tulisi lopettaa, sillä se vahingoittaa luontoa ja kostautuu tuleville sukupolville. Raportin mukaan on myös tärkeää, että luonnonsuojelualueita laajennetaan. Monien ekologien tekemän laskelman mukaan noin kolmannes maapallon maa- ja meripinta-alasta olisi tarpeen suojella.

Pihan epätoivottujen ötököiden ekologinen torjunta

7.7.2020Kategoriassa YleinenAvainsanat ekologinen tuholaistorjunta, hyönteismyrkyt, hyönteistorjunta, luonnon monimuotoisuus, muurahaismyrkyt, piha ja puutarhaKommentoi

Pihalla ja puutarhassa surisee ja pörisee, lentelee, juoksentelee ja matelee jos jonkinlaista ötökkää. Pihaansa vaalivan ihmisen näkökulmasta osa hyönteisistä on hyödyllisiä, osa tuholaisia – ja jotkut ovat muuten vain inhottavia. Kasvien kannalta tärkeitä hyönteisiä ovat pölyttäjät kuten esimerkiksi kimalaiset, perhoset ja muurahaiset. Esimerkiksi kirvat ja monet toukat puolestaan tuhoavat kasveja. Herättävät hyönteiset sitten minkälaisia tunteita tahansa, on hyvä ymmärtää, että jokaisella hyönteisellä on oma tärkeä roolinsa luonnossa! Elinympäristö voi hyvin, kun siellä vallitsee luonnollinen tasapaino mm. hyöty- ja tuhohyönteisten kesken.

Markettien hyllyiltä löytyy luonnon monimuotoisuutta tukevia hyönteishotelleja, mutta samalla kuitenkin kaupataan kasapäin myös erilaisia hyönteistorjuntaan tarkoitettuja myrkkyjä. Tilanne on muuttumassa ekologisempaan suuntaan, sillä suurelle osalle ulkokäyttöön tarkoitetuista hyönteismyrkyistä tulee rajoituksia kuluttajakäyttöön vuoteen 2022 mennessä. Ulkokäyttöön tullaan hyväksymään vain joitakin haitallisiksi luokiteltujen lajien torjuntaan tarkoitettuja aineita.

Myrkkyjen sijaan pihan ja puutarhan kasveja voi suojella tuholaisilta ennaltaehkäisevästi parantamalla maata ja tekemällä taimille hyvän istutusalustan. Kasvien kasvupaikkavaatimukset tulisi huomioida jo istutuksia suunnitellessa. Taimien tulisi olla terveitä ja kestävää alkuperää. Liiallista typpilannoitusta kannattaa välttää. Pihan monimuotoisuutta on hyödyllistä vaalia ja tehdä pihasta houkutteleva monenlaisille eläimille kuten linnuille, sammakoille ja siilille.

Jos ja kun pihalle sitten ilmaantuu epätoivottuja tuholaisia, voi niitä torjua luonnonmukaisesti. Kasvimaan taimien suojaksi voi levittää harson. Kirvoja voi torjua vesisuihkulla (ja tarjoamalla leppäkertuille juhla-aterian). Kasveja kannattaa pitää silmällä pitkin kesää ja havaitut tuholaistoukat, liljakukot ym. tuholaiset voi poimia kasvista käsin ja tuhota. Hedelmäpuihin voi ripustaa tuholaispyydyksiä. Haitalliset kotilot ja etanat voi hukuttaa veteen. On kuitenkin järkevää selvittää, mitkä ötökät ovat todella tuholaisia ja mitkä eivät! Esimerkiksi etanoiden kohdalla espanjansiruetana on syytä tuhota, mutta samankokoisesta ukkoetanasta ei ole minkäänlaista haittaa.

etanat — Ylempänä kuvassa on espanjansiruetana, joka on haitallinen vieraslaji. Alapuolella on haitaton ukkoetana.

Tällä hetkellä myydyimpiä tuholaisten torjuntaan tarkoitettuja myrkkyjä ovat muurahaismyrkyt, vaikka tosiasiassa vain pari muurahaislajia luokitellaan haitallisiksi: ulkomailta kulkeutunut faaraomuurahainen sekä hevosmuurahainen, jos se on pesiytynyt rakennuksiin. Toisin kuin moni tulee ajatelleeksi, muurahaiset ovat hyvin hyödyllisiä pihamaan asukkeja. Ekosysteemin toimivuuden kannalta niiden rooli on merkittävä: ne muokkaavat maaperää, kierrättävät ravinteita, levittävät siemeniä, toimivat sekä pölyttäjinä että hajottajina, vähentävät tuhohyönteisten määrää, estävät vieraslajeja levittäytymästä jne. Muurahaismyrkyt ovat voimakkaita myrkkyjä, jotka ymmärrettävästi tappavat muurahaisten lisäksi muitakin hyönteisiä. Myrkyt eivät myöskään häviä ympäristöstä mihinkään, vaan leviävät sateiden mukana ympäristöön.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, eli Tukes, on vaatinut, että muurahaismyrkyistä tulisi löytyä vaarallista mehiläisille -merkintä, jotta kuluttajat ymmärtäisivät käyttää myrkkyjä harkiten. Tukes painottaa, että usein myrkkyjen käyttö on turhaa, ja että muurahaismyrkkyjen käyttö vahingoittaa elintärkeitä pölyttäjiä.

Aiheesta voi lukea lisää vaikkapa tästä Helsingin Sanomien artikkelista.

Voimajohtoalueet monimuotoiseksi luonnoksi

29.6.2020Kategoriassa YleinenAvainsanat Fingrid, kedot, luonnon monimuotoisuus, niityt, perinnebiotoopit, perinneympäristö, uhanalaiset lajit, voimajohtoalueet2 kommenttia

Voimajohtojen alapuolella oleva maa on usein hyödyntämätöntä joutomaata. Voimajohtoalueiden kasvillisuuden tulee olla matalaa, mutta muita alueiden hyödyntämistä rajoittavia seikkoja ei ole. Niinpä voimajohtojen alla voisi kasvaa esimerkiksi kukkivia ketoja ja niittyjä, arvokkaita suomalaisia perinneympäristöjä, jotka ovat huolestuttavasti vähentyneet ja uhanalaistuneet.

Suomen sähkönsiirron kantaverkkoa ylläpitävä yhtiö, Fingrid, on luonut kolmivuotisen kokeilun, jonka tarkoitus on kehittää voimajohtoalueiden maisema- ja luontoarvoja. Käytännössä Fingrid tarjoaa siis taloudellista tukea, jotta voimajohtoalueille voitaisiin kehittää arvokkaita niittykasvien elinympäristöjä ja hoitaa niitä. Tuki sisältää perinneympäristökohteen hoitajalle maksettavan tuen sekä hoitosuunnitelman, jonka on laatinut asiantuntija. Hoidettavan alueen tulee olla vähintään 0,3 hehtaaria.

Mutta miksi niityt ja kedot sitten ovat niin arvokkaita elinympäristöjä? Erityisesti sen vuoksi, että ne ovat lajistoltaan monimuotoisia. Näiden perinneympäristöjen suurimpana uhkana on umpeenkasvu, sillä maanviljelys- ja karjankasvatusmenetelmät eivät ole enää entisaikojen kaltaisia. Koska maamme perinneympäristöt ovat vähentyneet, myös satojen uhanalaisten lajien ahdinko on kasvanut. 25 % Suomessa elävistä uhanalaisista lajeista elää perinneympäristössä.

Tuoreet niityt ovat lajirikkaimpia niittytyyppejämme, ja niitä esiintyy kaikkialla Suomessa. Arvion mukaan tuoreita niittyjä on jäljellä enää noin 3000 hehtaaria. Kedot ovat puolestaan kuivia niittyjä, ja niitä esiintyy pääasiassa eteläisessä Suomessa. Ketoja arvioidaan olevan jäljellä noin 800 hehtaaria. Tuoreet niityt ja kedot vaativat hoitamista. Esimerkiksi niittämällä ja / tai laiduntamalla umpeenkasvulta vältytään ja lajirikkautta pystytään ylläpitämään.

Juhlitaan luontoa luonnossa!

29.8.201929.8.2019Kategoriassa YleinenAvainsanat juhlapäivä, liputuspäivä, luonnon arvostaminen, luonnon monimuotoisuus, luonnosta nauttiminen, luontohaaste, Nuku yö ulkona, Puunhalausviikko, Suomen luonnon päivä, Suomen luonto, teemapäiväKommentoi

Elokuun viimeisenä lauantaina vietetään Suomen luonnon päivää. Tätä suomalaisen luonnon omaa juhlapäivää on vietetty vuodesta 2013 saakka. Edellisvuotena Sisäministeriö antoi virallisen suosituksen Suomen luonnon päivän liputukselle. Tämän johdosta Suomesta tuli maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputtaa luontonsa kunniaksi. Yliopiston almanakkatoimisto on päättänyt lisätä Suomen luonnon päivän uutena merkkipäivänä suomalaisiin kalentereihin vuodesta 2020 lähtien.

Suomen luonnon päivänä on tarkoitus juhlistaa suomalaista luontoa ja nauttia siitä kaikin aistein. Kyse on myös aktiivisen tekemisen ja osallistumisen päivästä. Sen on tarkoitus olla iloinen, rento ja ns. matalan kynnyksen juhlapäivä, jonka viettäminen on kaikille mahdollista tavalla tai toisella. Juhlan ytimessä on siis Suomen luonnon arvostus, mutta juhlintatapa on vapaa.

Suomen luonnon päivänä, ja oikeastaan koko kuluvan viikon ajan, järjestetään luontopäivään liittyviä tapahtumia ympäri Suomen. Suomen luonnon päivän tapahtumia voi hakea päivän omilta verkkosivuilta. Verkkosivuja ylläpitää ja koko luonnon merkkipäivää koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut.

Luonnon päivän yhteydessä Suomen Latu haastaa koko Suomen nukkumaan yönsä ulkona. Nukkumapaikka on jokaisen itse valittavissa: teltta, riippumatto, laavu, Nuku yö ulkona -haasteen metsähotelli – mikä tahansa ulkona sijaitseva paikka käy! Tarkoitus on nauttia luonnosta sekä jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta ulkona yöpymiseen. Tämän neljättä kertaa järjestetyn haasteen verkkosivut tapahtumatietoineen löytyvät täältä.

Neljättä kertaa järjestetään myös valtakunnallinen puunhalausviikko, joka sekin kytkeytyy Suomen luonnon päivän yhteyteen. Tämän vuoden teemana on puiden monimuotoisuus. Puunhalausviikolla ihmisiä kehotetaan halaamaan puuta ja huomioimaan lähiluonnon arvo. Oman halauksensa voi jakaa somessa hastagilla #puunhalausviikko. Viikon järjestävät Viherympäristöliitto, Maa- ja kotitalousnaiset ja Luonnonvarakeskus, ja yhteistyökumppaneina toimivat Suomen luonnon päivä ja Suomen ympäristökeskus. Puunhalausviikon verkkosivustolle pääsee tästä.

Pesiä lähiluonnon asukeille

10.6.201910.6.2019Kategoriassa YleinenAvainsanat eläimet, hyönteiset, hyönteishotelli, keinopesä, lepakonpönttö, linnunpönttö, linnut, luonnon köyhtymisen ehkäisy, luonnon monimuotoisuus, pesimäpaikka, siilinpesä, tehometsänhoito, uhanalaisuusKommentoi

Luonnon monimuotoisuus on uhattuna, ja esimerkiksi Suomen eläin- ja kasvilajeista noin 12 % on jo uhanalaisia. Yksi iso syyllinen luontomme köyhtymiselle on tehometsänhoito. Lisäksi liian tehokas puistojen ja pihojen hoito vie eläimiltä, linnuilta ja hyönteisiltä pesimäpaikat: laho- ja kolopuut häviävät metsistä, ja ryteiköt ja lehtikasat poistetaan pihoilta. Luonnollisia pesäpaikkoja voidaan onneksi korvata tekemällä valmiita pönttöjä ja pesiä, mikä auttaa säilyttämään luonnon monimuotoisuutta.

Hyönteishotelli

Hyönteishotelli on nimenä harhaanjohtava, sillä kyse on hetkellisen nukkumapaikan sijasta pölyttäjille ja petohyönteisille suunnatusta pesimis- ja talvehtimispaikasta. Hyönteishotellien nikkarointi on suosittua monissa kesätapahtumissa ja leireillä. Niitä voi myös valmistaa omatoimisesti kotona tai ostaa valmiina. Yksinkertaisimmillaan hyönteishotellin voi valmistaa tyhjästä maitotölkistä ja korsista. Hyönteishotelli voi olla myös koivupölkyn pala, johon on porattu esimerkiksi neljän, kuuden ja kymmenen millimetrin paksuisia reikiä. Erilaisia ohjeita ja ideoita löytyy googlaamalla hakusanoina esim. hyönteishotelliohje tai hyönteisten keinopesä. Valmis hyönteishotelli sijoitetaan lämpimään ja suojaiseen paikkaan reilun metrin korkeuteen mieluiten aamuaurinkoa tai etelää kohti. Näin mahdollisesti kastuneet kolot kuivuvat nopeasti sateen jälkeen.

Linnunpönttö

Linnunpönttö on kohtuullisen helppo tehdä itse, mutta sellaisen voi myös hankkia valmiina. Useimmiten linnunpöntöt tehdään höyläämättömästä laudasta. Laudan karheus auttaa poikasia kiipeämään pöntön suuaukolle. Pöntön on tärkeää olla sen verran vesitiivis, ettei vesi pääse pöntön sisään haittaamaan poikasia. Eri lintulajeille soveltuvat erilaiset pöntöt. (Lisää tietoa ja ohjeita saa Birdlifen Pöntöt ja linnut -oppaasta.) Linnunpöntöt voi ripustaa puihin mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta pesintä pöntöissä tapahtuu kuitenkin keväisin ja kesäisin. Pönttö olisi hyvä puhdistaa syksyisin, jotta se pysyisi paremmassa kunnossa ja loistartunnoilta vältyttäisiin. Kaikki linnut eivät myöskään halua tehdä pesäänsä vanhan pesän päälle.

Lepakonpönttö

Lepakot ovat aktiivisia hämärään ja pimeään yöaikaan, ja päivät ne nukkuvat. Niinpä päiväunipaikaksi soveltuville lepakonpöntöille on tarvetta. Pöntön voi ostaa, tai sen voi rakentaa itse vanerista, joka on maalattu myrkyttömällä maalilla tummaksi. (Luonnontieteellisen keskusmuseon sivustolta löydät tarkempaa tietoa pöntön rakentamisesta.) Pönttö kannattaa sijoittaa lähelle metsää tai vesistöä esimerkiksi rakennuksen seinään. Sopiva ripustuskorkeus on kolmisen metriä. Paikan olisi hyvä olla aurinkoinen.

Siilinpesä

Siilin talvehtimispesäksi voi rakentaa laudasta laatikon, jossa ei ole pohjaa. Pesälaatikon leveyden, pituuden ja korkeuden olisi hyvä olla noin 40 cm ja oviaukon riittävän pieni eli noin 10×15 cm. Myös tuuletusaukko tarvitaan. Pesä tulisi sijoittaa loppukesällä suojaiseen ja rauhalliseen paikkaan. Lisäksi tulisi varmistua siitä, että pesäpaikka pysyy riitävän kuivana keliolosuhteista riippumatta. Pesän pohjalle asetetaan soraa ja multaa, ja laatikko täytetään kuivilla puunlehdillä ja heinällä. Pesä tulisi puhdistaa huhtikuun tienoilla siilien heräämisen jälkeen, jotta pesä olisi käytettävissä mahdollisesti myös poikimisaikana. Siivous on tarpeen uusia loppukesällä ennen talvehtimista. Siili kiikarissa -sivustolta löytyy lisää tietoa talvipesästä ja sen rakentamisesta.

Ps. Jos pesän tai pöntön aikoo sijoittaa muualle kuin omalle pihalle tai omaan metsään, tarvitaan maanomistajan lupa. Pesien laittaminen maastoon ei nimittäin kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin.