MATOKOMPOSTORISPESIAALI: Katsaus lierojen joulunviettoon

Joulu saapuu jokaiselle, lauletaan eräässä joululaulussa. Niinpä myös matokompostorin lierot ovat käyneet joulunviettoon. Tai rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei lierot taida joulusta muuten välittää, mutta vuodenajan hämäryys varmasti viehättää niitä sekä ne biojätelahjoitukset, joita joulunpyhinä tarjoillaan.

Joulun kunniaksi lierot ovat saaneet kompostinsa seosaineeksi kuusesta höylättyjä hentoja lastuja. Varmasti myös niistä lierot ovat hyvillään. Lierot nimittäin hengittävät ihonsa kautta, ja hengittämistä helpottaa kompostin hapekas möyheys, jota hento puulastu edesauttaa. Möyheyden lisäksi kompostin tulee olla sopivan kostea.

Joulu on yhdessäolon aikaa. Tunkiolieroja on kompostorissa iso yhteisö, lisääntymistä tapahtuu jonkin verran koko ajan. Kompostorissa asustaa myös muita asukkaita, hajottajaeliöitä, vaikka kaikki eivät ihmissilmin ole nähtävissäkään. Sukkulamadot ovat 0,2 – 2 mm:n pituisia valkeita matoja, joita matokompostorista aika todennäköisesti löytyy. Myös punkkeja (ei kuitenkaan niitä ihmisverta nauttivia puutiaisia) asustaa matokompostorissa. Kompostori on lisäksi täynnä mikroskooppisia hajottajaeliöitä: alkueläimiä, bakteereita ja sienirihmastoa.

Tunkioliero joulutunnelmissa.
(Onhohan tonttulakki oikeassa päässä?)

Voiko ekologisuuden ja joulun yhdistää?

Joulu on kulutuksen juhlaa. Syödään yli tarpeen ja hankitaan lahjoja – tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia. Sitten vielä suunnilleen joulunpyhinä starttaavat alennusmyynnit, jotka edelleen houkuttelevat tekemään monenlaisia hankintoja lisää. Ihmisestä ja arvomaailmasta riippuen omatunnon kolkutus on joulun tienoilla suurta tai pientä. Joka tapauksessa kulutusjoulu ei ole ympäristölle eikä ehtyville luonnonvaroille juhlaa. Miten joulua voi viettää ilman suurta kulutusta ja pitääkö joulusta luopua, jos haluaa elää ekologisemmin?

Kohtuus on avainsana ekologisuuteen. Juhlantuntu ei vaadi ylitsepursuavaa yltäkylläisyyttä ruokapöydässä, lahjoissa kuin koristelussakaan. Tunnelma tulee lopulta sisältä päin, ei ulkoisista puitteista.

Perinteinen suomalainen jouluruoka perustuu pitkälti juureksiin, ja ruokavalion kasvispainotteisuushan on ekologista. Jos liharuuista kuten kinkusta ei halua kokonaan luopua, voi liharuokien osuutta joulupöydässä kuitenkin vähentää. Ruuan määrä kannattaa myös suunnitella etukäteen, sillä hävikkiruuan synnyn ehkäisy on suositeltavaa.

Entä ne lahjat? Pitääkö aineellisia lahjoja hankkia kaikille sukulaisille, ystäville, naapureille ja lasten opettajille sekä muille yhteistyökumppaneille? Milloin on kyse rasittavasta tavasta, milloin antamisen ilosta? Millainen lahja ilahduttaa oikeasti tai tulee tarpeeseen? Voiko tavaran korvata ostetulla palvelulla? Voisiko lahjarahat lahjoittaa vaikkapa hyväntekeväisyyteen? Kysymyksiin vastaaminen ei välttämättä ole kovin yksinkertaista. Ympäristön kannalta paras lahja on kuitenkin sellainen, jonka valmistamiseen ei ole kulunut paljon luonnonvaroja, eivätkä valmistumisprosessi ja kuljetukset ole aiheuttaneet paljon päästöjä. Ekologinen lahja ei myöskään jätä jälkeensä jätettä. Aineeton lahja on siis ympäristön kannaltakin ilahduttava.

Joulukoristeita voi säilyttää vuodesta toiseen. Uusia koristeita hankkiessa kannattaa muistaa kierrätyskeskukset ja poistomyynnit. Askartelu luonnon- ja kierrätysmateriaaleista on myös suositeltavaa. Ympäristön kannalta ei ole järkevää hankkia kokonaista kertakäyttöistä joulusisustusarsenaalia vuosittain ja seurata orjallisesti sisustuslehtien ”Tänä jouluna teemaväri on hopea” -tyylisiä julistuksia. Sympaattisimpia koristeitahan ovat lopulta ne lasten askartelemat vessapaperirullatontut ja käpykoristeet, joiden näkeminen saa hymyn huulille.

Jätettä syntyy myös jouluna, aivan kuin tavallisena arkenakin, vaikka ekologisesti toimisimmekin.  Ympäristöystävällistä on lajitella jätteet oikein, jotta materiaalit saataisiin uudelleen kiertoon. Eri paikkakunnilla lajitteluohjeissa saattaa olla pieniä eroavaisuuksia, mutta pääpiirteittäin ne ovat kuitenkin samat. Netistä löytyy ohjeita joulun ajan jätteiden lajitteluun, ja myös tähän on koottu linkit Helsingin, Turun seudun, Rovaniemen ja ylä-Savon jäteyhtiöiden sekä Suomen pakkauskierrätys Ringin ohjeistuksia joulunajan lajitteluun.

Tunnelmallista, ekologista ja vähäjätteistä joulua!

Joulun kiertotaloustempaus: Kinkkutemppu

Jouluisin Suomessa syödään yli seitsemän miljoonaa kiloa kinkkua! Kinkun paistinrasvaa syntyy siis yllin kyllin, joten se on päätetty hyödyntää. Kemianteollisuuden aloitteesta on alettu joulun aikaan järjestää Kinkkutemppu-nimistä tempausta, jossa kuluttajia kehotetaan tuomaan paistinrasvat niille tarkoitettuun keräyspisteeseen, josta ne kierrätetään uusiutuvaksi dieseliksi Nesteen jalostamolla Porvoossa.

Tämän vuoden Kinkkutempun keräysaika on jo käynnistynyt ja se kestää 7.1.2020 saakka. Keräyspisteitä on yli 200 ympäri Suomea: K-Citymarkettien sekä joidenkin muiden K-ketjuun kuuluvien myymälöiden yhteydestä löytyy keräysastia. Ja tarkennuksena vielä, että itse asiassa kaikki lihan ja kalan valmistuksesta aiheutunut rasvajäte kelpaa keräykseen – ei siis pelkästään joulukinkun paistinrasva!

kartonkitölkki
Paistinrasvat viedään keräysastiaan kartonkitölkkiin pakattuna.

Kinkkutempun sivuston (sinne pääset tästä)  mukaan jätteistä tuotetulla uusiutuvalla dieselillä on jopa 90 % pienempi CO2-kuormitus kuin fossiilisella dieselillä. Paistinrasvasta valmistettava diesel on lisäksi moottorin suorituskyvyn kannalta parempaa kuin perinteinen biodiesel tai fossiilinen diesel. Yhden joulukinkun rasvasta valmistettavalla dieselillä ajaa kolmisen kilometriä.

Paistinrasvaa ei saa kaataa viemäriin tukkeutumisvaaran vuoksi. Kinkkutemppu on siis sen(kin) vuoksi järkevä sijoituspaikka rasvalle. Toki jäähtyneen ja kiinteän rasvan voi helposti laittaa myös biojätteen joukkoon.