biokaasu – Maa, ilma ja me

Noin puolet globaalista turpeen energiakäytöstä tapahtuu Suomessa. Turpeella tuotetaan sähköä ja lämpöä, ja varsinkin kaukolämmön tuotannossa turpeen rooli on merkittävä. Huipussaan energiaturpeen käyttö on ollut Suomessa 2000-luvulla, jolloin sen osuus Suomen kokonaisenergian kulutuksesta on ollut seitsemän prosenttia. Maailmanlaajuisesti energiaturpeen käyttö on laskussa, ja luonnonsuojelullisista syistä myös Suomessa sen käyttöä pitää vähentää – ja lopettaa kokonaan.

**Turpeen käyttö ei ole ekologisesti kestävää: se aiheuttaa ilmastopäästöjä, kuormittaa vesistöjä ja uhkaa uhanalaisia suoluontotyyppejä eli köyhdyttää luonnon monimuotoisuutta.**

Turpeen poltto aiheuttaa noin 10 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Soiden turpeessa on varastoituna hiiltä tuhansien vuosien ajalta, ja kun turve nostetaan ja vielä poltetaan, hiilivarasto muuttuukin päästölähteeksi. Turvetuotannon kuormitus vaikuttaa merkittävästi myös vesistöjen veden laatuun sekä vesiluonnon erilaisiin luontotyyppeihin ja niiden kasvi- ja eläinlajeihin. Käytännössä energiakäyttöön kuivatun turvesuon luonto on tuhottu kokonaan.

Turve ei ole uusiutuva energialähde, vaikka niin toisinaan sanotaan. EU:n virallisissa energialuokituksissa turvetta ei lasketa uusiutuvien energialähteiden joukkoon, sillä turve uusiutuu erittäin hitaasti: turvetta muodostuu soilla vain noin 1 mm:n kerros vuodessa! Tämän vuoksi turve siis rinnastetaan fossiilisiin polttoaineisiin.

Turpeen energiankäyttö tulee korvata kestävämmillä vaihtoehdoilla. Ja vaihtoehtoja on kyllä olemassa: biomassa, tuulivoima, geoterminen lämpö jne. Itse näkisin erityisesti biokaasussa potentiaalia turpeen korvaajaksi. Nyt elantonsa turpeesta saavat voisivat siirtyä biokaasun tuotantoon, ja päästötöntä biokaasua voitaisiin tuottaa koko maan kattavaan kaasuverkostoon jaettavaksi. Biokaasu on kestävä vaihtoehto myös tulevaisuuden nykyistä vahvemmassa kiertotaloudessa, sillä se on orgaanisten jätteiden käsittelystä syntyvää uusiutuvaa polttoainetta, jota voidaan hyödyntää erilaisissa käyttökohteissa.

Nykyisen hallituksen asettama turvetyöryhmä on tutkimassa turpeen alasajon toteuttamista ja sen mahdollisia vaikutuksia. Myös Sitra on julkaissut raportin turpeen roolista ja sen käytön vähentämisen vaikutuksista. Sitran kanta on, että turpeesta tulisi luopua yhtä nopeasti kuin kivihiilestä eli vuoteen 2029 mennessä.

Aktiivisia turpeen energiakäytön alasajon edistämisessä ollaan myös luonnonsuojelupiireissä ja ympäristöarvoja vaalivien kansalaisten keskuudessa: esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto kerää kannatusilmoituksia kansalaisaloitteeseensa, jonka pyrkimyksenä on saada aikaan lakimuutos, jolla lopetetaan turpeen energiakäyttö vuoteen 2025 mennessä. Jotta aloite siirtyisi eduskunnan käsittelyyn keväällä 2021, pitäisi helmikuuhun mennessä saada kasaan 50 000 kannatusilmoitusta.

Irti turpeesta! on Suomen luonnonsuojeluliiton kansalaisaloite turpeen energiakäytön lopettamiseksi.

Suomen hallituksen tavoitteena on saada maamme hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteen toteutuminen tarkoittaa sitä, että päästöjen ja hiilinielujen on oltava tuolloin yhtä suuret. Liikenteen osalta tavoitteena on päästöjen puolittaminen 2030 mennessä ja vuonna 2045 jo täysin hiilivapaa liikenne. Vähäpäästöisempiin tai päästöttömiin ajoneuvoihin siirtyminen on toimenpide, joka vie kohti tavoitetta. Kaasuautoiluun siirtyminen ja biokaasun tankkaaminen on tehokas ja ehkä yksi helpoimmin toteutettavista tavoista vähentää liikenteen päästöjä. Tällä hetkellä Suomeen on rekisteröity vähän yli 10 000 kaasuautoa. Määrä lisääntyy koko ajan.

Kaasuautot vastaavat käyttöominaisuuksiltaan ja suorituskyvyltään bensiiniautoja, mutta polttoaineenaan ne käyttävät bio- tai maakaasua. Biokaasu on kaasuista parempi valinta, sillä se on sekä edullista että kotimaista, mutta ennen kaikkea vähäpäästöistä – tai pitäisikö sanoa päästötöntä: kotimainen biokaasu lasketaan kasvihuonekaasuvaikutuksiltaan nollapäästöiseksi. On maakaasukin kasvihuonekaasuvaikutuksiltaan bensiiniä parempi valinta, sillä se on noin viidenneksen bensiiniä pienipäästöisempää. Myös kaasuautojen hiukkaspäästöt ovat bensiiniautoa pienemmät.

Kotimaista biokaasua valmistetaan maatalouden, jätevesilaitosten, kotitalouksien ja teollisuuden biojätteistä. Biomassaa riittää niin paljon, että biokaasua olisi mahdollista tuottaa Suomessa ainakin miljoonalle autolle. Biokaasun käyttäminen parantaisi Suomen polttoaineomavaraisuutta, mikä sekin on huomionarvoinen seikka. (Voisihan biokaasu olla myös yksi kelpo keino turpeen energiakäytön korvaamiseksi, mutta tässä yhteydessä ei asiasta sen enempää.)

Useilla autonvalmistajilla on valikoimissaan kaasuautoja, ja määrä tulee varmasti lisääntymään. Kaasuautoon siirtyminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita auton vaihtamista, sillä minkä tahansa bensiinikäyttöisen auton saa muutettua toimimaan myös kaasulla. Tällaista autoa kutsutaan kaasukonversioautoksi. Auton muuntaminen kaasukäyttöiseksi maksaa 2 000 eurosta noin 4 000 euroon.

Suomessa kaasuautoilua rajoittaa tällä hetkellä eniten tankkausasemien lukumäärä ja sijainti. Tankkauspisteet ovat keskittyneet eteläiseen Suomeen. Pohjoisin tankkauspiste sijaitsee nyt Oulussa. Kaasuautoissa on kaksoispolttojärjestelmä, eli niissä on mahdollisuus kuitenkin myös bensiinin käyttöön, joten kaasun ja bensiinin yhdistelmällä on mahdollisuus matkata yli 1 000 kilometriä – matka ei siis keskeytyne kaasun puutteeseen. Kaasuautojen lisääntyessä myös kaasutankkauspaikkoja alkaa varmasti löytyä paremmin kaikkialta Suomesta, ja autoilu biokaasun voimin yleistyy.

Avainsana: biokaasu

Kohti turpeen energiakäytön jäähyväisiä

Biokaasulla liikenteen päästöt pieneksi