Vaatehuolto on vihreää viisautta

Tekstiilit kuuluvat olennaisesti jokapäiväiseen elämäämme. Sen vuoksi niiden ympäristöystävällisyyteen satsaaminen on järkevää. Ympäristöystävällisyys ei tarkoita uusien vaatteiden jatkuvaa shoppailua ja kodin tekstiilien tiheää päivittämistahtia sillä verukkeella, että aiemmat tekstiilit sysätään keräyslaatikoihin tai kirppiksille. Ympäristöystävällistä sen sijaan on se, että tekstiilejä hankkii vain harkiten ja tarpeeseen, ja kun niitä hankkii, kiinnittää huomiota laatuun ja käytettävyyteen. Hyvälaatuinen tekstiili kestää paremmin kulutusta. Eikä tässä vielä kaikki: Kun huollamme vaatteitamme ja kodin tekstiilejä oikein, niiden elinkaari pitenee entisestään. Pitkä elinkaari lisää ekologisuutta.

Miten tekstiilejä pitää huoltaa, jotta ne säilyisivät hyvänä pitkään?

Turhaa pesua kannattaa välttää, sillä peseminen kuluttaa tekstiiliä. Pelkkä tuulettaminen voi riittää. Toki esimerkiksi alusvaatteiden, sukkien ja pyyhkeiden peseminen usein on perusteltua, mutta miksi laittaa esimerkiksi kaksi kertaa päällä ollutta paitaa pyykkiin, jos sitä ei ole hikoiltu märäksi tai tahrittu vaikkapa ruualla?  

Tuuletus pihalla tai parvekkeella raikastaa tekstiilin. Ilmavirta kulkee tekstiilin läpi, kuivattaa sitä ja tuhoaa lämpimässä ja kosteassa viihtyviä bakteereja. Myös auringonvalolla on antimikrobinen vaikutus. Pakkasella tekstiili raikastuu erityisesti, sillä pakkanen tuhoaa bakteereja, pölypunkkeja ja mahdollisia pieniä tuholaisia kuten vaatekoita.  

Jos tekstiilissä on yksittäinen tahra, voi sen pestä paikallisesti. Esimerkiksi farkkujen lahkeessa olevan kuratahran tai paidan kauluksen mehutahran pystyy usein putsaamaan ilman, että koko vaatteen joutuu laittamaan pyykkikoriin odottamaan pesukoneeseen pääsyä. Tekstiilissä olevat karvat voi puolestaan poistaa teippiharjan avulla.

Kun tekstiilit ovat likaisia ja ne päätyvät konepesuun, kannattaa ne pestä samanväristen kanssa ja sopivalla pesuohjelmalla. Ekologiset, esimerkiksi joutsenmerkillä varustetut pesuaineet ovat hellävaraisimpia sekä luonnolle että myös pyykille. Tekstiilien kuiduille tekee hyvää, kun pesun yhteydessä käyttää pyykkietikkaa – myös väkiviinaetikka sellaisenaan sopii pyykkietikaksi. Pesupussin käyttäminen saattaa vähentää tekstiilien nukkaantumista. Täysien pesukoneellisten peseminen on ekoteko. Jos konetta on vaikea saada täyteen, yksittäisiä vaatekappaleita tai pieniä tekstiilimääriä voi hyvin pestä käsinkin.

Silittäminen kuluttaa energiaa, mutta toisaalta se sulkee tekstiilien kuidut, millä on likaahylkivä vaikutus eli pesuntarve hidastuu. Silittämällä saadaan tekstiili palautettua paremmin muotoonsa pesun jälkeen. Silityksen seurauksena tekstiili pysyy myös paremmin ryhdissään. Jotta liian kuuma silitysrauta ei pilaisi tekstiiliä, on tärkeää varmistaa tekstiilin hoito-ohjemerkistä, kuinka kuumalla raudalla sen voi silittää.

Rikki menneen tekstiilin parsiminen ja korjaaminen lisää tekstiilin käyttöikää. Siispä ennen kuin hylkää hajonneen tekstiilin ja suuntaa kaupoille ostamaan uutta, kannattaa selvittää korjaamisen mahdollisuus. Irronneet napit voi neuloa takaisin, syntyneet rei’ät paikata tai parsia umpeen.  Korjausompelu ei välttämättä ole kovin vaikeaa, ja sen voi tehdä itse, mutta ompelijan tai osaavamman tuttavankin palveluihin kannattaa tarpeen vaatiessa turvautua.

Vaatteiden mikromuovipäästöt ja niiden vähentäminen

Oletko tullut ajatelleeksi, että tekniset urheiluvaatteesi, softshell-housusi, polyesterineuleesi tai fleece-takkisi ovat ympäristöriskejä? Riskit voi kuitenkin minimoida. Nyt puhutaan polyesteritekstiileistä irtoavista mikromuoveista, eli synteettisistä ja hajoamattomista alle viiden millimetrin kokoisista muovipartikkeleista, jotka ovat riski niin vesistöillemme kuin ympäristölle yleisestikin. Pienen koon vuoksi vesistöihin ja maaperään joutunutta mikromuovia on vaikea poistaa.

Mikromuovien osuus vesistöihin joutuneen muoviroskan kokonaismäärästä on kymmenisen prosenttia. Suurimmat mikromuovipäästöt aiheutuvat autonrenkaista ja tiemerkintämassoista irtoavista hiukkasista, mutta myös tekstiilituotteiden osuus on merkittävä.  Esimerkiksi Suomessa keinokuituvaatteiden pesussa irtoaa 154 000 kiloa mikromuovia vuodessa. Tosin tästä määrästä suurin osa saadaan puhdistettua jätevedenpuhdistamoilla niin, etteivät ne päädy vesistöihin. Mutta vaikka vesistöihin päätyy vain prosentin verran tekstiilimikromuovia, sekin tarkoittaa biljoonaa mikromuovihiukkasta, joiden ympäristövaikutuksia ei tarkoin tunneta. Ja toisaalta: valtaosa puhdistamoille jäävästä mikromuovista kulkeutuu puhdistamolietteen mukana joko pelloille tai viherrakennuskohteisiin!

Paras keino vähentää tekstiilien mikromuovipäästöjä on välttää vaatteiden turhaa pesemistä. Kun peseminen on aiheellista, voi synteettisten tekokuituvaatteiden pesussa käyttää mikromuovien keräämiseen kehitettyä pesupussia. Pesun jälkeen pesupussi tulee puhdistaa oikein, eli se pitää harjata ja laittaa irronnut jäte sekajätteeseen. (Jos sen huuhtelee, mikromuovit joutuvat kuitenkin veteen.) Pesukerrat vähentävät päästöjen määrää, sillä yleensä mikromuovien irtoaminen tasoittuu 5–10 pesukerran jälkeen.

Tekokuituja on valmistettu ja käytetty viitisenkymmentä vuotta. Suosio on suuri, sillä niihin saadaan muokattua ominaisuuksia, jotka koetaan käteviksi: vedenhylkivyyttä, hengittävyyttä ja lämmöneristävyyttä. Ympäristön kannalta kestävämpiä materiaalivaihtoehtoja on kehitteillä koko ajan. Tällä hetkellä tarjolla on mm. vaatteita, jotka on valmistettu merten muoviroskasta kierrätetystä polyesteristä. Ekologisinta kuitenkin olisi, jos vaatteikseen voisi valita biohajoavista materiaaleista valmistettuja, käytännöllisiä ja kestäviä pukineita.