MATOKOMPOSTISPESIAALI: Matojen murkinat

Maa, ilma ja me -blogin erikoisteeman aiheena on tällä kertaa biojätteen käsittely matokompostorissa. Postauksessa keskitytään siis matokompostorin tärkeimpään hajottajaeliöön eli tunkiolieroon ja sen ruokavalioon.

Matokompostorin lierot syövät eloperäistä jätettä kuten vihannesten ja hedelmien jäänteistä koostuvaa biojätettä, paperia ja pahvisilppua. Madot suosivat vegaanista ruokavaliota, joten lihaa, kalaa ja maitotuotteita sisältävää jätettä ei matokompostoriin kannata laittaa. Hajuhaittojakin voi edellä mainituista eläinperäisistä jätteistä olla. Myös suolaiset ja öljyiset ruokajämät, sitrushedelmien kuoret ja happamuutta lisäävät kahvinporot kannattaa jättää laittamatta matokompostiin: ne eivät sovellu tunkiolierojen ravinnoksi.

Tunkiolierot ovat hampaattomia. Sen vuoksi ravinnon on hyvä olla pehmeää ja / tai pilkottua. Esimerkiksi nahistunut porkkana kannattaa paloitella pieniksi paloiksi, ennen kuin sen antaa lierojen lounaaksi. Biojätteen soseuttamiseen ei sentään tarvitse ryhtyä, sillä lierot käyttävät eräänlaisia tekohampaita ruuan hienontamiseen – kunhan vain kompostorin hoitaja on osannut huolehtia niiden saatavuudesta! Kompostorin seosaineesta pitää nimittäin löytyä vähäsen hienojakoista hiekkaa tai savea, jota tunkiolierot voivat käyttää apuna ruokansa hienontamisessa.

Miten paljon ja miten usein tunkiolierot tarvitsevat ruokaa? Tähän ei ole selvää vastausta. Esimerkiksi biojätteen laatu ja matojen määrä vaikuttavat ruuan menekkiin. Omassa matokompostorissamme matoja on noin sata, ja olen ruokkinut niitä muutaman kerran viikossa esimerkiksi keitettyjen perunoiden kuorilla ja satunnaisilla nuupahtaneilla salaatinlehdillä. Muutama käytetty talouspaperiarkkikin on mennyt mukana. Seosaineessa on mukana silputtua sanomalehteä, joten siinäkin on lieroille syömistä. Luulen, että lierot ovat tällaisella ruokinnalla riittävän kylläisiä, ja matokompostorikin on pysynyt hajuttomana. (Jos kompostorissa on liikaa jätettä, alkaa mädäntyminen ja hajuakin muodostuu.)  

Tunkiolierojen uloste, siis multa, jota matokompostorissa syntyy, ei luonnollisestikaan kuulu lierojen ruokalistalle, sillä se on niille myrkkyä. Kompostorin hoitajan tuleekin huolehtia siitä, ettei kompostorin sisältö koostu liiaksi ulosteesta.  

Pelkästään matokompostorin varaan ei voi jättää taloudessa syntyvän biojätteen kierrätystä. Varsinkin jos talous koostuu useammasta henkilöstä, syntyy biojätettä väistämättä niin paljon, että matokompostorin tulisi olla todella iso ja tunkiolierojen lukumäärä erittäin suuri. Matokompostori toimii siis ”vain” hyvänä tukena lämpökompostorin tai biojätekeräyksen ohessa.

MATOKOMPOSTISPESIAALI: Kotiimme muutti lieroja!

Maa ilma ja me -blogissa alkaa uusi erikoisteema, jossa perehdytään mainioihin ympäristösankarimatoihin. Tarkastelun kohteena on siis kotimme matokompostori ja sen asukit, ympäristöystävälliset biojätteenkäsittelijät eli tunkiolierot. Näitä matokompostipostauksia ilmestyy blogissa aina silloin tällöin perusjuttujen lisäksi. Tämän postauksen aihe on matokompostorin perustaminen.

lierojen saapuminen

Tässä he ovat: pussillinen uusia perheenjäseniä. Eisenia fetida -madot eivät ole ihan mitä tahansa kastematoja, vaan tunkiolieroja, jotka viihtyvät yli viiden ja alle kolmenkymmenen asteen lämmössä ja hajottavat ravinnokseen eloperäistä ainesta muuttaen sen humukseksi.  Matoja voi itse yrittää löytää lantakasojen alta tai viileistä komposteista, mutta niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa: tunkiolierot ovat ulkonäöltään raidallisia, pienehköjä ja tummanpunertavia. Meidän tunkiolierot tilattiin nettikaupasta, ja ne saapuivat postissa.

kasvualustan ainekset

Tunkiolierot pääsivät asumaan matokompostoriin, joka on tehty reilun kymmenen litran kokoiseen muovilaatikkoon. Kasvualustaksi tunkiolieroille laitettiin silputtuja oksia ja hieman maatuneita puiden lehtiä, sanomalehtisilppua, vähän hiekkaa ja vanhaa multaa. Kasvualustan on oltava riittävän kostea, jotta lierot voivat hyvin.

ilmareikien poraus

Matokompostori vaatii katon, joka estää kosteutta haihtumasta liikaa. Katto ei saa kuitenkaan olla liian tiivis. Porasin matokompostorina toimivan laatikon kanteen reikiä, jotta lierot saisivat happea.

kompostorin paikka

Matokompostori sijoitettiin vessaamme. Oikein hoidettuna matokompostorin pitäisi olla hajuton, joten sen puolesta sen voisi sijoittaa myös vaikkapa olohuoneeseen tai keittiöön. Tunkiolierot eivät nauti valosta, joten paikan hämäryys on plussaa.

Tunkiolierojen ravinnon tulee olla pehmeää biojätettä, mieluiten kasvisperäistä. Ensi alkuun tunkiolieromme saivat ruuakseen kaurapuuron jämät, vähän perunankuoria ja jäämiä ruukkusalaatista. Aluksi on vaikeaa arvioida ruuan sopivaa määrää, mutta vähän vinkkiä antaa tieto siitä, että lierot syövät jätettä parhaimmillaan noin painonsa verran päivässä. Jos biojätettä laittaa matojen ruuaksi liikaa tai liian usein, on vaarana, että kompostori alkaa haista mädäntymisen seurauksena. Kokeilen parhaillaan, olisiko lierojen ruokkiminen kerran tai pari viikossa sopiva tahti.

Biokaasulla liikenteen päästöt pieneksi

Suomen hallituksen tavoitteena on saada maamme hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteen toteutuminen tarkoittaa sitä, että päästöjen ja hiilinielujen on oltava tuolloin yhtä suuret. Liikenteen osalta tavoitteena on päästöjen puolittaminen 2030 mennessä ja vuonna 2045 jo täysin hiilivapaa liikenne. Vähäpäästöisempiin tai päästöttömiin ajoneuvoihin siirtyminen on toimenpide, joka vie kohti tavoitetta. Kaasuautoiluun siirtyminen ja biokaasun tankkaaminen on tehokas ja ehkä yksi helpoimmin toteutettavista tavoista vähentää liikenteen päästöjä. Tällä hetkellä Suomeen on rekisteröity vähän yli 10 000 kaasuautoa. Määrä lisääntyy koko ajan.

Kaasuautot vastaavat käyttöominaisuuksiltaan ja suorituskyvyltään bensiiniautoja, mutta polttoaineenaan ne käyttävät bio- tai maakaasua. Biokaasu on kaasuista parempi valinta, sillä se on sekä edullista että kotimaista, mutta ennen kaikkea vähäpäästöistä – tai pitäisikö sanoa päästötöntä: kotimainen biokaasu lasketaan kasvihuonekaasuvaikutuksiltaan nollapäästöiseksi. On maakaasukin kasvihuonekaasuvaikutuksiltaan bensiiniä parempi valinta, sillä se on noin viidenneksen bensiiniä pienipäästöisempää. Myös kaasuautojen hiukkaspäästöt ovat bensiiniautoa pienemmät.

biojäte

Kotimaista biokaasua valmistetaan maatalouden, jätevesilaitosten, kotitalouksien ja teollisuuden biojätteistä. Biomassaa riittää niin paljon, että biokaasua olisi mahdollista tuottaa Suomessa ainakin miljoonalle autolle. Biokaasun käyttäminen parantaisi Suomen polttoaineomavaraisuutta, mikä sekin on huomionarvoinen seikka. (Voisihan biokaasu olla myös yksi kelpo keino turpeen energiakäytön korvaamiseksi, mutta tässä yhteydessä ei asiasta sen enempää.)

Useilla autonvalmistajilla on valikoimissaan kaasuautoja, ja määrä tulee varmasti lisääntymään. Kaasuautoon siirtyminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita auton vaihtamista, sillä minkä tahansa bensiinikäyttöisen auton saa muutettua toimimaan myös kaasulla. Tällaista autoa kutsutaan kaasukonversioautoksi.  Auton muuntaminen kaasukäyttöiseksi maksaa 2 000 eurosta noin 4 000 euroon.

liikenne

Suomessa kaasuautoilua rajoittaa tällä hetkellä eniten tankkausasemien lukumäärä ja sijainti. Tankkauspisteet ovat keskittyneet eteläiseen Suomeen. Pohjoisin tankkauspiste sijaitsee nyt Oulussa. Kaasuautoissa on kaksoispolttojärjestelmä, eli niissä on mahdollisuus kuitenkin myös bensiinin käyttöön, joten kaasun ja bensiinin yhdistelmällä on mahdollisuus matkata yli 1 000 kilometriä – matka ei siis  keskeytyne kaasun puutteeseen. Kaasuautojen lisääntyessä myös kaasutankkauspaikkoja alkaa varmasti löytyä paremmin kaikkialta Suomesta, ja autoilu biokaasun voimin yleistyy.

Toukkia kiertotalouden tarpeisiin

Maapallon väestönkasvun seurauksena myös ruuantuotanto kasvaa ja jätteiden määrät lisääntyvät. Huonosti käsitellystä jätteestä aiheutuu ravinne- ja kasvihuonepäästöjä. Jätteenkäsittely on myös kallista. Tästä syystä on käynnistetty tutkimuksia siitä, voisiko uskomattoman tehokkaan aineenvaihdunnan omaavista hyönteisistä löytyä apu jätteiden käsittelyyn.

VTT ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutti ovat alkaneet kasvattaa mustasotilaskärpäsiä ja niiden toukkia kiertotalouden tarpeisiin.  Kyseessä on Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama VinsectS-hanke, joka pyrkii selvittämään mm. kyseisten hyönteisten soveltuvuutta ongelmallisten biojätevirtojen hävittäjäksi. Mustasotilaskärpänen on saprotrofi, eli sen toukat hajottavat kuollutta orgaanista ainesta kuten biojätettä, elintarviketeollisuuden sivutuotteita ja lantaa.

Hankkeen hyönteistutkimuskontti sijaitsee Saarijärvellä, ja kontissa asuu noin 100 000 mustasotilaskärpästä:  toukkia, aikuisia kärpäsiä ja munia.  Mustasotilaskärpäsen toukille on syötetty menestyksekkäästi leipomosta ja kalankasvatuksesta saatua elintarviketeollisuusjätettä sekä tavallista biojätettä. 50–80 prosenttia jätteestä on päätynyt toukkien suihin. Tämän perusteella onkin pääteltävissä, että toukkakäsittely voisi pienentää jätteiden kuljetuskustannuksia huomattavasti.

Huomion arvoista on, että mustasotilaskärpäset ovat hyödynnettävissä muullakin tavalla. Koteloitumisvaiheessa oleva toukka sisältää nimittäin noin 45 % rasvaa, noin 45 % proteiinia ja lisäksi kalsiumia sekä aminohappoja. Koteloitumisvaiheen toukat kelpaisivatkin hyvin esimerkiksi broilerin- tai kalanrehuksi. Toki toukkien ravintona olleen jätteen laadulla (esim. jätevesiliete lääkeainejäämineen) on vaikutusta siihen, kelpaako toukka rehuksi. Mikäli toukka itse ei sovellu ravinnoksi, ainakin jätettä syöneen toukan lanta soveltuu kasviravinteeksi. Toukan rasvasta voisi myös valmistaa esimerkiksi biodieseliä ja proteiinista valkuaisrehua tuotantoeläimille.

Mustasotilaskärpäsen elinkierto on nopea: se kestää neljä viikkoa. Yksi gramma munia kasvaa yli viideksi kiloksi toukkia kahdeksassatoista päivässä. Toukat kasvattavat painonsa kolmessa viikossa jopa tuhatkertaiseksi.

YouTubessa voi seurata hyönteistutkimuskontin toukka-asukkien elämää suoratoistona. Pääset Toukka-liveen tästä.