Elämää ilman jatkuvaa kuluttamista

Länsimainen elämäntapa on lähes tulkoon kuluttamisen synonyymi. Elämme ensisijaisesti kuluttajina ja elämämme on pitkä kulutusten sarja. Ostamme ja hankimme jatkuvasti jotain. Kanssakäyminen muiden kanssa on keskusteluita hankinnoistamme ja vertailuja kulutuskokemuksistamme. Ei tunnu löytyvän yhtään asiaa tai tilannetta, johon ei liittyisi jokin hankinta: tavara, vaate, ruoka, matka… Kuluttaminen on toki välttämätöntä, kun se liittyy hengissä pysymiseen kuten syömiseen. Iso osa kuluttamisestamme on kuitenkin muuta kuin välttämätöntä: se on mm. ajanviettoa ja identiteettimme rakentamista tai muokkaamista. Ei-välttämättömän kuluttamisen kohdalla on mahdollisuus harkintaan: onko elämä mielekästä, vaikka hankinnan jättäisikin tekemättä.

On olemassa jonkinlainen yleinen käsitys siitä, mitä on ”normaali kuluttaminen”. Se käy ilmi esimerkiksi siinä yhteydessä, kun puhutaan vähävaraisista: Mihin kaikkeen pitäisi olla varaa, tai millainen materialistinen puute kertoo huono-osaisuudesta? Entä millaiseen kuluttamiseen varakkaalla ihmisellä on oikeus? Tällaisen keskustelun yhteydessä paljastuu myös arvomme. Arvoja kannattaa pysähtyä pohtimaan.

Tuorein IPCC:n ilmastoraportti kehottaa toimimaan nopeasti kaikilla tasoilla ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi. Koska kuluttaminen on niin olennainen osa elämäämme, helposti ajatellaan, että tarvittava toimi on siirtyminen vihreämpään kuluttamiseen. Yksilötasolla se siis tarkoittaisi, että siirrytään valitsemaan aiempaa useammin ekotuotteita. Se ei kuitenkaan riitä. Kestävämmät kulutusvalinnat ovat toki oikea suunta, mutta nyt tarvitaan elämäntavan (ja arvojen) muuttumista.

Miten voimme elää elämäämme muutenkin kuin kuluttajina ja koko ajan kuluttaen? Millaista sisältöä voimme löytää elämäämme ostamisen sijaan? Voimme esimerkiksi antautua kulttuurille ja taiteelle ja löytää sitä kautta henkistä sisältöä elämäämme. Voimme kokea tunteita, haastaa ajatteluamme ja käsityksiämme eri asioista. Lisäksi voimme luoda tiiviimmän yhteyden ympäröivään luontoon: voimme seurata luonnon monimuotoista elämää ja vaalia sitä. Voimme nauttia luonnon suomasta rauhasta ja kauneudesta.

Voiko ekologisuuden ja joulun yhdistää?

Joulu on kulutuksen juhlaa. Syödään yli tarpeen ja hankitaan lahjoja – tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia. Sitten vielä suunnilleen joulunpyhinä starttaavat alennusmyynnit, jotka edelleen houkuttelevat tekemään monenlaisia hankintoja lisää. Ihmisestä ja arvomaailmasta riippuen omatunnon kolkutus on joulun tienoilla suurta tai pientä. Joka tapauksessa kulutusjoulu ei ole ympäristölle eikä ehtyville luonnonvaroille juhlaa. Miten joulua voi viettää ilman suurta kulutusta ja pitääkö joulusta luopua, jos haluaa elää ekologisemmin?

Kohtuus on avainsana ekologisuuteen. Juhlantuntu ei vaadi ylitsepursuavaa yltäkylläisyyttä ruokapöydässä, lahjoissa kuin koristelussakaan. Tunnelma tulee lopulta sisältä päin, ei ulkoisista puitteista.

Perinteinen suomalainen jouluruoka perustuu pitkälti juureksiin, ja ruokavalion kasvispainotteisuushan on ekologista. Jos liharuuista kuten kinkusta ei halua kokonaan luopua, voi liharuokien osuutta joulupöydässä kuitenkin vähentää. Ruuan määrä kannattaa myös suunnitella etukäteen, sillä hävikkiruuan synnyn ehkäisy on suositeltavaa.

Entä ne lahjat? Pitääkö aineellisia lahjoja hankkia kaikille sukulaisille, ystäville, naapureille ja lasten opettajille sekä muille yhteistyökumppaneille? Milloin on kyse rasittavasta tavasta, milloin antamisen ilosta? Millainen lahja ilahduttaa oikeasti tai tulee tarpeeseen? Voiko tavaran korvata ostetulla palvelulla? Voisiko lahjarahat lahjoittaa vaikkapa hyväntekeväisyyteen? Kysymyksiin vastaaminen ei välttämättä ole kovin yksinkertaista. Ympäristön kannalta paras lahja on kuitenkin sellainen, jonka valmistamiseen ei ole kulunut paljon luonnonvaroja, eivätkä valmistumisprosessi ja kuljetukset ole aiheuttaneet paljon päästöjä. Ekologinen lahja ei myöskään jätä jälkeensä jätettä. Aineeton lahja on siis ympäristön kannaltakin ilahduttava.

Joulukoristeita voi säilyttää vuodesta toiseen. Uusia koristeita hankkiessa kannattaa muistaa kierrätyskeskukset ja poistomyynnit. Askartelu luonnon- ja kierrätysmateriaaleista on myös suositeltavaa. Ympäristön kannalta ei ole järkevää hankkia kokonaista kertakäyttöistä joulusisustusarsenaalia vuosittain ja seurata orjallisesti sisustuslehtien ”Tänä jouluna teemaväri on hopea” -tyylisiä julistuksia. Sympaattisimpia koristeitahan ovat lopulta ne lasten askartelemat vessapaperirullatontut ja käpykoristeet, joiden näkeminen saa hymyn huulille.

Jätettä syntyy myös jouluna, aivan kuin tavallisena arkenakin, vaikka ekologisesti toimisimmekin.  Ympäristöystävällistä on lajitella jätteet oikein, jotta materiaalit saataisiin uudelleen kiertoon. Eri paikkakunnilla lajitteluohjeissa saattaa olla pieniä eroavaisuuksia, mutta pääpiirteittäin ne ovat kuitenkin samat. Netistä löytyy ohjeita joulun ajan jätteiden lajitteluun, ja myös tähän on koottu linkit Helsingin, Turun seudun, Rovaniemen ja ylä-Savon jäteyhtiöiden sekä Suomen pakkauskierrätys Ringin ohjeistuksia joulunajan lajitteluun.

Tunnelmallista, ekologista ja vähäjätteistä joulua!