Ilmastonmuutosraportointia päätöksenteon avuksi

Helmikuun viimeisenä päivänä sotauutisten joukossa uutisoitiin IPCC:n tuoreesta ilmastoraportista, joka ei iloisten uutisten joukkoon kuulunut sekään. Raportin mukaan ilmastonmuutos uhkaa sekä ihmisten että planeettamme terveyttä. Peruuttamattomia muutoksia on tapahtunut, mutta jotta planetaarinen systeemi pysyisi kuitenkin vielä turvallisella tasolla, noin puolet maapallon maa-alasta ja vesistä pitäisi suojella tai ennallistaa. Mutta on toimittava nopeasti, jotta jotenkin vielä pystyisimme sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon ja sen seurauksiin.

IPCC:n raporteilla on tärkeä tehtävä ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä ja sitä vastaan taistelemisessa. Raportit ovat maailman kattavimpia ilmastoselvityksiä. IPCC eli Intergovernmental Panel on Climate Change on hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli. Sen tehtävänä on analysoida tieteellisesti tuotettua tietoa ilmastonmuutoksesta sekä kansainvälistä että kansallista päätöksentekoa varten. Ilmastonmuutosraportteja valmistellaan tutkijaryhmissä. Ryhmät keräävät ja arvioivat julkaistua tieteellistä tietoa itse ilmastonmuutoksesta sekä sen vaikutuksista, hillitsemismahdollisuuksista ja siihen sopeutumisesta. Suomen IPCC:n ryhmä on ympäristöministeriön asettama, ja se koostuu tutkijoista ja eri ministeriöiden edustajista.

Helmikuun lopussa julkaistu ilmastoraportti on toinen osa IPCC:n kuudetta arviointiraporttia, joka koostuu kolmesta osaraportista ja yhteenvetoraportista. Tämä nyt julkaistu raportti keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja muutoksiin sopeutumiseen ja haavoittuvuuteen. Ensimmäinen osa julkaistiin elokuussa, ja se keskittyi ilmastonmuutoksen fysikaaliseen taustaan. Raportin kolmas osa julkaistaan keväällä ja se käsittelee ilmastonmuutoksen hillintää. Yhteenvetoraportin julkaisu on tarkoitus julkaista tulevana syksynä.

Elämää ilman jatkuvaa kuluttamista

Länsimainen elämäntapa on lähes tulkoon kuluttamisen synonyymi. Elämme ensisijaisesti kuluttajina ja elämämme on pitkä kulutusten sarja. Ostamme ja hankimme jatkuvasti jotain. Kanssakäyminen muiden kanssa on keskusteluita hankinnoistamme ja vertailuja kulutuskokemuksistamme. Ei tunnu löytyvän yhtään asiaa tai tilannetta, johon ei liittyisi jokin hankinta: tavara, vaate, ruoka, matka… Kuluttaminen on toki välttämätöntä, kun se liittyy hengissä pysymiseen kuten syömiseen. Iso osa kuluttamisestamme on kuitenkin muuta kuin välttämätöntä: se on mm. ajanviettoa ja identiteettimme rakentamista tai muokkaamista. Ei-välttämättömän kuluttamisen kohdalla on mahdollisuus harkintaan: onko elämä mielekästä, vaikka hankinnan jättäisikin tekemättä.

On olemassa jonkinlainen yleinen käsitys siitä, mitä on ”normaali kuluttaminen”. Se käy ilmi esimerkiksi siinä yhteydessä, kun puhutaan vähävaraisista: Mihin kaikkeen pitäisi olla varaa, tai millainen materialistinen puute kertoo huono-osaisuudesta? Entä millaiseen kuluttamiseen varakkaalla ihmisellä on oikeus? Tällaisen keskustelun yhteydessä paljastuu myös arvomme. Arvoja kannattaa pysähtyä pohtimaan.

Tuorein IPCC:n ilmastoraportti kehottaa toimimaan nopeasti kaikilla tasoilla ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi. Koska kuluttaminen on niin olennainen osa elämäämme, helposti ajatellaan, että tarvittava toimi on siirtyminen vihreämpään kuluttamiseen. Yksilötasolla se siis tarkoittaisi, että siirrytään valitsemaan aiempaa useammin ekotuotteita. Se ei kuitenkaan riitä. Kestävämmät kulutusvalinnat ovat toki oikea suunta, mutta nyt tarvitaan elämäntavan (ja arvojen) muuttumista.

Miten voimme elää elämäämme muutenkin kuin kuluttajina ja koko ajan kuluttaen? Millaista sisältöä voimme löytää elämäämme ostamisen sijaan? Voimme esimerkiksi antautua kulttuurille ja taiteelle ja löytää sitä kautta henkistä sisältöä elämäämme. Voimme kokea tunteita, haastaa ajatteluamme ja käsityksiämme eri asioista. Lisäksi voimme luoda tiiviimmän yhteyden ympäröivään luontoon: voimme seurata luonnon monimuotoista elämää ja vaalia sitä. Voimme nauttia luonnon suomasta rauhasta ja kauneudesta.