Itämeri – Maa, ilma ja me

Lähikalaa lautaselle Itämeripäivän kunniaksi

25.8.202125.8.2021Kategoriassa YleinenAvainsanat Itämeri, Itämeripäivä, John Nurmisen Säätiö, kalaruoat, vesistöjen suojeluKommentoi

Elokuun viimeisenä torstaina vietetään Itämeripäivää. Kyse on John Nurmisen Säätiön lanseeraamasta teemapäivästä, jonka tavoitteena on tuoda Itämerta esille ja kannustaa tekemään konkreettisia ympäristötekoja Itämeren hyväksi. Itämeripäivänä järjestetään useassa Suomen rannikkokaupungissa erilaisia tapahtumia kuten konsertteja, työpajoja ja siivoustalkoita. Suomen lisäksi tapahtumia järjestetään myös Venäjällä, Liettuassa, Latviassa, Virossa ja Ruotsissa.

Itämeripäivää voi viettää jokainen paikkakunnasta riippumatta myös itsekseen, perheen tai ystävien kesken kala-aterian merkeissä. Itämerta voi nimittäin auttaa voimaan paremmin syömällä kestävästi kalastettua Itämeren kalaa kuten särkeä, lahnaa, ahventa tai silakkaa. Kalastuksen avulla pystytään poistamaan vesistöistä ravinteita, jotka rehevöittävät Itämerta. Kalastus poistaa vuosittain Itämerestä yli 700 tonnia fosforia.

Jos kalapuikot tai uunilohi ovat ainoat kalaruuat, jotka tulevat mieleen, kannattaa kalaruokatietämystään laajentaa. Vastuullisia kalaruokaohjeita löytyy mm. WWF:n sivustolta, ja Marttojen sivustolta löytyy mm. ympäristöystävällisen Itämeri-illallisen ohjeet.

Vastuullisten kala-aterioiden ei pitäisi liittyä pelkästään Itämeripäivään. Niitä voi ja kannattaa tehdä myös arkena. Omaan arkiruoka-arsenaaliini kuuluu tämä silakkaruoka, joka maistuu vaikkapa perunamuusin seurana:

Silakkapihvejä neljälle syöjälle

n. 500 g silakkafileitä
n. 1 dl ruisjauhoja
n. 1/2 tl valkopippuria
suolaa
tilliä
paistamiseen rasvaa

Mausta ruisjauhot valkopippurilla. Ripottele silakkafileiden lihapuolelle suolaa ja tilliä. Laita kaksi fileetä vastakkain niin, että nahkapuolet jäävät ulkopuolelle. Jauhota pihvit kääntelemällä niitä jauhoissa. Paista pihvit pannulla miedolla lämmöllä muutamia minuutteja kunnes pihvit ovat molemmilta puolilta ruskeita.

Miksi Itämerta pitää suojella?

Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Meren elinvoima hiipuu. Sitä vaivaa voimakas rehevöityminen ja sen seurauksena osittainen hapettomuus. Itämeren huono tila näyttäytyy meille mm. runsaina sinileväesiintyminä ja veden sameutena. Ihmistoiminta seurauksineen, siis esimerkiksi merenkulku, maatalous ja ilmastonmuutos, eivät tee Itämerelle hyvää, ja sen tähden on syytä suojella mertamme ja pyrkiä palauttamaan sen ekologinen tila paremmaksi.

Myrkyttömämpää veneilyä Rocco-palvelun avulla

15.5.201915.5.2019Kategoriassa YleinenAvainsanat antifouling-maali, Itämeri, maalipäästöt, merirokko, myrkkymaali, myrkytön veneily, Pidä Saaristo Siistinä ry, purjehdus, rocco-palvelu, Saaristomeri, veneen kevätkunnostus, veneenpohjan mekaaninen puhdistus, veneily, vesieliötKommentoi

Veneiden kevätkunnostusaika on meneillään. Moni merellä liikkuva veneilijä maalaa joka kevät veneensä pohjan myrkkymaalilla estääkseen merirokko- ja leväkasvuston muodostumisen veneen pohjaan. Veneen pohjaan muodostunut kasvusto nimittäin hidastaa veneen vauhtia ja lisää polttoaineenkulutusta.

Vielä 1990-luvulla veneiden myrkkymaalit sisälsivät ympäristölle erittäin haitallisia tinayhdisteitä. Reilu 20 vuotta sitten maalien tinayhdisteet korvattiin kuparilla ja sinkillä. Nämä nykyisetkin myrkkymaalit, eli oikeammin antifoulingvalmisteet, ovat kuitenkin myrkyllisiä meren herkälle eliöstölle: iso osa veneen pohjaan sivellyistä aineista liukenee vesistöön ja haittaa kalojen sekä muiden vesieliöiden lisääntymistä ja kehitystä. Huomattavaa on myös se, että maalipäästöt ovat suurimmillaan juuri keväällä – vesieliöiden parhaimpana lisääntymisaikana – kun veneet lasketaan veteen uudessa maalissa. Myös venetelakoiden maaperä pilaantuu myrkkymaalauksien seurauksena.

Tässäkin asiassa on olemassa ympäristöystävällisempi ja suositeltavampi vaihtoehto: Veneen pohjaan muodostuvan kasvuston torjuminen ilman myrkkyjä! Kyse on veneen pohjan mekaanisista puhtaanapitomenetelmistä. Moottoriveneille tällaisia keinoja on olemassa runsaammin kuin purjeveneille, mutta pohjan harjaus ja pohjan peseminen ovat mahdollisia toimenpiteitä kummallekin venetyypille. Kun sen tekee oikeaan aikaan, veneen pohjaan muodostuvan kasvuston voi minimoida.

Veneenpohjaan kiinnittynyt aikuinen merirokko on hyvin vaikeasti irrotettavissa. Sen sijaan merirokon toukat on helppo irrottaa veneen pohjasta juuri niiden kiinnittymisen jälkeen. Kiinnittymisaika on suunnilleen heinäkuun lopussa. Kiinnittymisajankohtaa ei tarvitse kuitenkaan arvailla, sillä Pidä Saaristo Siistinä ry on kehittänyt tätä varten oman palvelun. Tämä ilmainen Rocco-palvelu on tarjolla Pidä Saaristo Siistinä ry:n jäsenille. Palvelu lähettää veneilijälle tekstiviestin merirokon toukan kiinnittymisajankohdan alkaessa. Välittömästi viestin saapumispäivänä ei tarvitse ryhtyä puhdistushommiin, sillä toukkien poistaminen veneen pohjasta onnistuu helposti parin viikon ajan. Täsmällisimmän tiedon merirokon kiinnitysajankohdasta saavat Saaristomerellä veneilevät, sillä Pidä Saaristo Siisitinä ry:n seurantapaneelit sijaitsevat Saaristomeren alueella Turun Hirvensalossa ja Trunsön saarella.

KLIKKAA TÄSTÄ ja katso Pidä Saaristo Siistinä ry:n animaatiovideo merirokosta ja veneen pohjan ympäristöystävällisistä puhtaanapitomenetelmistä!

Kipsi kirkastaa Itämeren

9.4.201910.4.2019Kategoriassa YleinenAvainsanat fosfori, Itämeri, kipsi, maaperän parannus, maatalous, pellot, rehevöityminen, Saaristomeri, sameus, SAVE-hanke, SAVE2-hanke, sulfaatti, valuma-alueet, valumavedet, vesiensuojeluKommentoi

Kipsi on osoittautumassa varsin käyttökelpoiseksi ja merkittäväksi keinoksi vähentää maatalouden fosforihuuhtoumaa Itämereen. Kipsiä on tutkittu Suomessa vuodesta 2007 lähtien sekä laboratoriokokein että laajoissa valuma-aluekokeissa. Kokeiden tulokset ovat olleet samansuuntaisia: kipsin on todettu puolittavan fosforin huuhtoutumisen pelloilta vesistöön. Lisäksi kipsi puolittaa orgaaniset hiilihuuhtoutumat, millä on maaperän kasvukuntoa parantava vaikutus. Kipsikäsittely tehoaa nopeasti ja teho kestää viitisen vuotta.

Kipsin levittäminen pelloille on edullisempi kuin yksikään tähän mennessä käytetty vesiensuojelukeino. Viljelijälle kipsin levittäminen on helppo toteuttaa, sillä levittäminen onnistuu samalla kalustolla kuin kalkin levitys. Kipsin levitys on lisäksi sovitettavissa muiden peltotöiden lomaan, eikä sillä ole todettu olevan minkäänlaista satoa heikentävää vaikutusta.

Koska kipsikäsittelyn myötä fosfori pysyy pelloissa, vesistöjen rehevöityminen ja sameus vähenevät. Kipsin sisältämää sulfaattia on sitä vastoin todettu kulkeutuvan valumavesien mukana vesistöihin. Sulfaattipitoisuudet ovat kuitenkin pysyneet maltillisina, eikä sulfaatti ole kulkeutunut pohjavesiin. Sulfaatilla ei myöskään ole todettu olevan haittaa vesien eliöstölle, joka on ollut tutkinnan kohteena. Lisäksi on todettu, että mereen päätyessään sulfaatista ei ole haittaa, sillä merivedessä sitä on jo luontaisesti paljon.

Tutkimuksia vedenlaadun parantamisesta peltojen kipsikäsittelyllä on tehty Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskus SAVE-hankkeen toimesta. SAVE2-hankkeessa tutkimukset ja seuranta jatkuvat. Ympäristöministeriö tukee Saaristomeren valuma-alueen kipsikäsittelyä noin 20 miljoonalla eurolla, ja tarkoituksena onkin levittää Varsinais-Suomen jokien varsilla sijaitseville pelloille, noin 60 000 peltohehtaarin alueelle, kipsiä ja vähentää näin Saaristomeren fosforikuormaa 50 prosenttia. Tarkoituksena on lisäksi mm. edistää kipsikonseptin vientiä Itämeren rantavaltioihin.