Kipsi on osoittautumassa varsin käyttökelpoiseksi ja merkittäväksi keinoksi vähentää maatalouden fosforihuuhtoumaa Itämereen. Kipsiä on tutkittu Suomessa vuodesta 2007 lähtien sekä laboratoriokokein että laajoissa valuma-aluekokeissa. Kokeiden tulokset ovat olleet samansuuntaisia: kipsin on todettu puolittavan fosforin huuhtoutumisen pelloilta vesistöön. Lisäksi kipsi puolittaa orgaaniset hiilihuuhtoutumat, millä on maaperän kasvukuntoa parantava vaikutus. Kipsikäsittely tehoaa nopeasti ja teho kestää viitisen vuotta.

Kipsin levittäminen pelloille on edullisempi kuin yksikään tähän mennessä käytetty vesiensuojelukeino. Viljelijälle kipsin levittäminen on helppo toteuttaa, sillä levittäminen onnistuu samalla kalustolla kuin kalkin levitys. Kipsin levitys on lisäksi sovitettavissa muiden peltotöiden lomaan, eikä sillä ole todettu olevan minkäänlaista satoa heikentävää vaikutusta.

Koska kipsikäsittelyn myötä fosfori pysyy pelloissa, vesistöjen rehevöityminen ja sameus vähenevät. Kipsin sisältämää sulfaattia on sitä vastoin todettu kulkeutuvan valumavesien mukana vesistöihin. Sulfaattipitoisuudet ovat kuitenkin pysyneet maltillisina, eikä sulfaatti ole kulkeutunut pohjavesiin. Sulfaatilla ei myöskään ole todettu olevan haittaa vesien eliöstölle, joka on ollut tutkinnan kohteena. Lisäksi on todettu, että mereen päätyessään sulfaatista ei ole haittaa, sillä merivedessä sitä on jo luontaisesti paljon.

Tutkimuksia vedenlaadun parantamisesta peltojen kipsikäsittelyllä on tehty Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskus SAVE-hankkeen toimesta. SAVE2-hankkeessa tutkimukset ja seuranta jatkuvat. Ympäristöministeriö tukee Saaristomeren valuma-alueen kipsikäsittelyä noin 20 miljoonalla eurolla, ja tarkoituksena onkin levittää Varsinais-Suomen jokien varsilla sijaitseville pelloille, noin 60 000 peltohehtaarin alueelle, kipsiä ja vähentää näin Saaristomeren fosforikuormaa 50 prosenttia.  Tarkoituksena on lisäksi mm. edistää kipsikonseptin vientiä Itämeren rantavaltioihin.