Pelastetaan pölyttäjät (ja itsemme)!

Onko vielä joku, joka ei tiedä, että pölyttäjähyönteisten määrä on vähentynyt uhkaavasti? Jos on, kerrottakoon, että pölyttäjien tilanne on huolestuttava koko maailmassa. Suomessa sukupuutto uhkaa yli 40 % pölyttäjähyönteisistä. Tilanteeseen syyllisiä olemme me ihmiset toimillamme: hyönteismyrkyt, hyönteisille sopivien elinympäristöjen väheneminen, ilmastonmuutos ja vieraslajit ovat pölyttäjäkadon taustalla.

Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mehiläiset ja kimalaiset, mutta myös kukkakärpäset, perhoset ja jotkin kovakuoriaiset pölyttävät. Pölyttäminen on tärkeä osa luonnon kokonaistoimintaa. Useille ilmaa puhdistaville ja eroosiota ehkäiseville kasveille pölytys on välttämätöntä. Pölytyksellä on myös yhteys ruokaamme: esimerkiksi 75 % viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä. Jotkut pölyttäjistä, mm. inhotut ampiaiset, ovat merkittäviä tuholaisten syöjiä, eli pölyttäjien puuttuminen voi aiheuttaa myös tuholaismäärien massiivista kasvua.

Väkisinkin mieleen hiipii kysymys, miten elämämme ilman pölyttäjiä voisi olla mahdollista. Tekoja pölyttäjien pelastamiseksi siis tarvitaan.

Mitä pölyttäjien dramaattiselle vähenemiselle voidaan tehdä (ja jo tehdäänkin)?

Voisiko ratkaisu löytyä tarhamehiläisistä? Tarhamehiläiset pystyvät korvaamaan kadonneet pölyttäjät luonnonvaraisten viljelykasvien pölyttäjänä vain osittain. Niistä voi siis olla apua, mutta varsinaista ongelmaa ne eivät ratkaise. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi lajikatojen estäminen on todella tärkeää.

Ylen viimevuotinen Pelasta pörriäinen -kampanja sai monet hankkimaan tai rakentamaan hyönteishotelleja siinä määrin, että niistä tuli suorastaan joka pihan muoti-ilmiö. Ei ole haitallista, että tästä muoti-ilmiöstä jaksettaisiin innostua edelleen.

Kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä tulisi välttää. Siis siitäkin huolimatta, että ne kätevästi ”tappavat talossa ja puutarhassa”, kuten eräässä mainossloganissa todetaan. Luontoon ei tulisi päästää aineita, jotka eivät ole sieltä peräisin.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on nokkosperhonen.jpg

Entä hyönteisten elinympäristöjen pelastaminen, perustaminen ja vaaliminen? Tämä on erittäin tärkeää! Esimerkiksi pölyttäjien tarvitsemat niityt ja kedot ovat kaikkein uhanalaisimpia luontotyyppejä Suomessa. Kotipihalla kannattaa vaalia niittykasveja korvaamalla vaikkapa osan nurmikosta niityllä, ja voikukkienkin voisi antaa kasvaa, sillä ne ovat oikeita pölyttäjien unelmakasveja! Ylipäätään luonnonkukkia kannattaisi suosia aiempaa enemmän. Joutomaillekin voi ripotella niittykukkien siemeniä. Eikä siinä vielä kaikki: Miksei ryhtyisi myös Niittykummiksi? Parhaillaan on menossa joukkorahoituskampanja, jotta Niittykummitoiminta saataisiin käyntiin. 50 euron lahjoittaminen tarkoittaa aarin kokoisen niityn perustamista. Jos ja kun rahoituskampanjan päätyttyä 12.6.2021 tavoitesumma on saatu kokoon, työ niittyalueen pohjamaan hankkimiseksi luvataan aloittaa välittömästi ja siemenetkin kylvetään vielä tänä vuonna. Lisätietoa Niittykummiudesta löytyy täältä.

Metsissäkin elävät pölyttäjät tulisi huomioida. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman METSO-ohjelman kylkiäisenä onkin tänä vuonna käynnistetty Pölymetsä-hanke. Hankkeen tavoitteena on liittää metsäpölyttäjiä koskeva tieto osaksi metsien monimuotoisuuden edistämistä ja talousmetsien luonnonhoidon toteutusta koskevaa päätöksentekoa. Hankkeessa pyritään parantamaan metsäpölyttäjiin liittyvää tietopohjaa, ja lisäksi tuotetaan ohje- ja neuvontamateriaalia, jotta metsätalouden toimijat ja metsän omistajat osaisivat parantaa metsäpölyttäjien elinvoimaisuutta metsissään.  

Pölymetsä-hankkeen kanssa yhteistyötä tekee Tekopöly-projekti, METSO-ohjelmaan kuuluva hanke sekin. Projektin tavoite on selvittää, minkälaiset tekopökkelöt ovat kelvollisimpia lahopuuta tarvitseville pölyttäjille, linnuille ja sienille. Tekopökkelöiden avulla pyritään korjaamaan talousmetsissä vallitsevaa lahopuiden puutetta.

Pesiä lähiluonnon asukeille

Luonnon monimuotoisuus on uhattuna, ja esimerkiksi Suomen eläin- ja kasvilajeista noin 12 % on jo uhanalaisia. Yksi iso syyllinen luontomme köyhtymiselle on tehometsänhoito. Lisäksi liian tehokas puistojen ja pihojen hoito vie eläimiltä, linnuilta ja hyönteisiltä pesimäpaikat: laho- ja kolopuut häviävät metsistä, ja ryteiköt ja lehtikasat poistetaan pihoilta.  Luonnollisia pesäpaikkoja voidaan onneksi korvata tekemällä valmiita pönttöjä ja pesiä, mikä auttaa säilyttämään luonnon monimuotoisuutta.

Hyönteishotelli

Hyönteishotelli on nimenä harhaanjohtava, sillä kyse on hetkellisen nukkumapaikan sijasta pölyttäjille ja petohyönteisille suunnatusta pesimis- ja talvehtimispaikasta. Hyönteishotellien nikkarointi on suosittua monissa kesätapahtumissa ja leireillä. Niitä voi myös valmistaa omatoimisesti kotona tai ostaa valmiina.  Yksinkertaisimmillaan hyönteishotellin voi valmistaa tyhjästä maitotölkistä ja korsista. Hyönteishotelli voi olla myös koivupölkyn pala, johon on porattu esimerkiksi neljän, kuuden ja kymmenen millimetrin paksuisia reikiä. Erilaisia ohjeita ja ideoita löytyy googlaamalla hakusanoina esim. hyönteishotelliohje tai hyönteisten keinopesä. Valmis hyönteishotelli sijoitetaan lämpimään ja suojaiseen paikkaan reilun metrin korkeuteen mieluiten aamuaurinkoa tai etelää kohti. Näin mahdollisesti kastuneet kolot kuivuvat nopeasti sateen jälkeen.

Linnunpönttö

Linnunpönttö on kohtuullisen helppo tehdä itse, mutta sellaisen voi myös hankkia valmiina. Useimmiten linnunpöntöt tehdään höyläämättömästä laudasta. Laudan karheus auttaa poikasia kiipeämään pöntön suuaukolle. Pöntön on tärkeää olla sen verran vesitiivis, ettei vesi pääse pöntön sisään haittaamaan poikasia. Eri lintulajeille soveltuvat erilaiset pöntöt. (Lisää tietoa ja ohjeita saa Birdlifen Pöntöt ja linnut -oppaasta.) Linnunpöntöt voi ripustaa puihin mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta pesintä pöntöissä tapahtuu kuitenkin keväisin ja kesäisin. Pönttö olisi hyvä puhdistaa syksyisin, jotta se pysyisi paremmassa kunnossa ja loistartunnoilta vältyttäisiin. Kaikki linnut eivät myöskään halua tehdä pesäänsä vanhan pesän päälle.

Lepakonpönttö

Lepakot ovat aktiivisia hämärään ja pimeään yöaikaan, ja päivät ne nukkuvat. Niinpä päiväunipaikaksi soveltuville lepakonpöntöille on tarvetta. Pöntön voi ostaa,  tai sen voi rakentaa itse vanerista, joka on maalattu myrkyttömällä maalilla tummaksi. (Luonnontieteellisen keskusmuseon sivustolta löydät tarkempaa tietoa pöntön rakentamisesta.) Pönttö kannattaa sijoittaa lähelle metsää tai vesistöä esimerkiksi rakennuksen seinään. Sopiva ripustuskorkeus on kolmisen metriä. Paikan olisi hyvä olla aurinkoinen.

Siilinpesä

Siilin talvehtimispesäksi voi rakentaa laudasta laatikon, jossa ei ole pohjaa. Pesälaatikon leveyden, pituuden ja korkeuden olisi hyvä olla noin 40 cm ja oviaukon riittävän pieni eli noin 10×15 cm. Myös tuuletusaukko tarvitaan. Pesä tulisi sijoittaa loppukesällä suojaiseen ja rauhalliseen paikkaan. Lisäksi tulisi varmistua siitä, että pesäpaikka pysyy riitävän kuivana keliolosuhteista riippumatta. Pesän pohjalle asetetaan soraa ja multaa, ja laatikko täytetään kuivilla puunlehdillä ja heinällä. Pesä tulisi puhdistaa huhtikuun tienoilla siilien heräämisen jälkeen, jotta pesä olisi käytettävissä mahdollisesti myös poikimisaikana. Siivous on tarpeen uusia loppukesällä ennen talvehtimista. Siili kiikarissa -sivustolta löytyy lisää tietoa talvipesästä ja sen rakentamisesta.

 

Ps. Jos pesän tai pöntön aikoo sijoittaa muualle kuin omalle pihalle tai omaan metsään, tarvitaan maanomistajan lupa. Pesien laittaminen maastoon ei nimittäin kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin.