Helmi pyrkii pysäyttämään luonnon köyhtymisen

Ympäristöministeriö on käynnistänyt Helmi-elinympäristöohjelman, jonka tarkoituksena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvata luonnon elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Pääpaino on Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä. Tavoitteet tähtäävät vuoteen 2030, johon mennessä luonnon monimuotoisuuden heikentyminen on tarkoitus saada pysähtymään.

Helmi-ohjelma pitää sisällään konkreettisia tekoja. Pohjana teoille ovat lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusselvitykset ja perusteellisesti tehty suunnittelu. Ohjelmassa ennallistetaan ja suojellaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa.

Eduskunta on myöntänyt luonnonsuojeluun 100 miljoonan euron lisämäärärahan vuodelle 2020.  Tästä summasta Helmi-ohjelma saa 42 miljoonan euron osuuden. Kuluvan hallituskauden aikana on Helmi-ohjelman puitteissa tarkoitus suojella 20 000 hehtaaria ja ennallistaa 12 000 hehtaaria soita, sekä kunnostaa 80 arvokasta ja kiireellisen avun tarpeessa olevaa lintuvettä. Lisäksi tavoitteena on kunnostaa 15 000 hehtaaria perinnebiotooppeja, eli perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä, metsälaitumia ja muita perinneympäristöjä, sekä hoitaa metsäisiä elinympäristöjä ja kunnostaa ranta- ja vesiluontoa.

tukkasotka

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy ympäri maailmaa ennennäkemättömän nopeasti. Suomessa luonnon köyhtyminen johtuu erityisesti metsäelinympäristöjen muuttumisesta. Muuttumisen syitä ovat esimerkiksi metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä se, että vanhat metsät, kookkaat puut ja lahopuut ovat vähentyneet huomattavasti. Lajien uhanalaistumiseen vaikuttaa myös avoimien elinympäristöjen umpeen kasvaminen ja rehevöityminen.

Viimeisin Suomen lajien uhanalaisuusarviointi julkaistiin viime vuonna (Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019). Arviointi toteutettiin noin 180 asiantuntijan voimin. Suomessa on noin 48 000 lajia, joista 22 418 lajia tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuuden arvioiminen on ollut mahdollista. Uhanalaisiksi arvioitiin joka yhdeksäs laji, eli  2 667 lajia.

Suomen luontotyyppien punainen kirja (osa 1 ja osa 2) valmistui 120 tutkijan ja asiantuntijan yhteistyönä vuonna 2018. Sen mukaan noin 400 luontotyypistä 48 % arvioitiin uhanalaisiksi koko maassa. Etelä-Suomessa uhanalaisia luontotyyppejä on Pohjois-Suomea runsaammin.

hakattu metsä

Pesiä lähiluonnon asukeille

Luonnon monimuotoisuus on uhattuna, ja esimerkiksi Suomen eläin- ja kasvilajeista noin 12 % on jo uhanalaisia. Yksi iso syyllinen luontomme köyhtymiselle on tehometsänhoito. Lisäksi liian tehokas puistojen ja pihojen hoito vie eläimiltä, linnuilta ja hyönteisiltä pesimäpaikat: laho- ja kolopuut häviävät metsistä, ja ryteiköt ja lehtikasat poistetaan pihoilta.  Luonnollisia pesäpaikkoja voidaan onneksi korvata tekemällä valmiita pönttöjä ja pesiä, mikä auttaa säilyttämään luonnon monimuotoisuutta.

Hyönteishotelli

Hyönteishotelli on nimenä harhaanjohtava, sillä kyse on hetkellisen nukkumapaikan sijasta pölyttäjille ja petohyönteisille suunnatusta pesimis- ja talvehtimispaikasta. Hyönteishotellien nikkarointi on suosittua monissa kesätapahtumissa ja leireillä. Niitä voi myös valmistaa omatoimisesti kotona tai ostaa valmiina.  Yksinkertaisimmillaan hyönteishotellin voi valmistaa tyhjästä maitotölkistä ja korsista. Hyönteishotelli voi olla myös koivupölkyn pala, johon on porattu esimerkiksi neljän, kuuden ja kymmenen millimetrin paksuisia reikiä. Erilaisia ohjeita ja ideoita löytyy googlaamalla hakusanoina esim. hyönteishotelliohje tai hyönteisten keinopesä. Valmis hyönteishotelli sijoitetaan lämpimään ja suojaiseen paikkaan reilun metrin korkeuteen mieluiten aamuaurinkoa tai etelää kohti. Näin mahdollisesti kastuneet kolot kuivuvat nopeasti sateen jälkeen.

Linnunpönttö

Linnunpönttö on kohtuullisen helppo tehdä itse, mutta sellaisen voi myös hankkia valmiina. Useimmiten linnunpöntöt tehdään höyläämättömästä laudasta. Laudan karheus auttaa poikasia kiipeämään pöntön suuaukolle. Pöntön on tärkeää olla sen verran vesitiivis, ettei vesi pääse pöntön sisään haittaamaan poikasia. Eri lintulajeille soveltuvat erilaiset pöntöt. (Lisää tietoa ja ohjeita saa Birdlifen Pöntöt ja linnut -oppaasta.) Linnunpöntöt voi ripustaa puihin mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta pesintä pöntöissä tapahtuu kuitenkin keväisin ja kesäisin. Pönttö olisi hyvä puhdistaa syksyisin, jotta se pysyisi paremmassa kunnossa ja loistartunnoilta vältyttäisiin. Kaikki linnut eivät myöskään halua tehdä pesäänsä vanhan pesän päälle.

Lepakonpönttö

Lepakot ovat aktiivisia hämärään ja pimeään yöaikaan, ja päivät ne nukkuvat. Niinpä päiväunipaikaksi soveltuville lepakonpöntöille on tarvetta. Pöntön voi ostaa,  tai sen voi rakentaa itse vanerista, joka on maalattu myrkyttömällä maalilla tummaksi. (Luonnontieteellisen keskusmuseon sivustolta löydät tarkempaa tietoa pöntön rakentamisesta.) Pönttö kannattaa sijoittaa lähelle metsää tai vesistöä esimerkiksi rakennuksen seinään. Sopiva ripustuskorkeus on kolmisen metriä. Paikan olisi hyvä olla aurinkoinen.

Siilinpesä

Siilin talvehtimispesäksi voi rakentaa laudasta laatikon, jossa ei ole pohjaa. Pesälaatikon leveyden, pituuden ja korkeuden olisi hyvä olla noin 40 cm ja oviaukon riittävän pieni eli noin 10×15 cm. Myös tuuletusaukko tarvitaan. Pesä tulisi sijoittaa loppukesällä suojaiseen ja rauhalliseen paikkaan. Lisäksi tulisi varmistua siitä, että pesäpaikka pysyy riitävän kuivana keliolosuhteista riippumatta. Pesän pohjalle asetetaan soraa ja multaa, ja laatikko täytetään kuivilla puunlehdillä ja heinällä. Pesä tulisi puhdistaa huhtikuun tienoilla siilien heräämisen jälkeen, jotta pesä olisi käytettävissä mahdollisesti myös poikimisaikana. Siivous on tarpeen uusia loppukesällä ennen talvehtimista. Siili kiikarissa -sivustolta löytyy lisää tietoa talvipesästä ja sen rakentamisesta.

 

Ps. Jos pesän tai pöntön aikoo sijoittaa muualle kuin omalle pihalle tai omaan metsään, tarvitaan maanomistajan lupa. Pesien laittaminen maastoon ei nimittäin kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin.