Kelpo ase ilmastonmuutoksen torjuntaan: biohiili

Viime vuosina on alettu ymmärtää, että ilmastonmuutoksen torjunnassa biohiili ei suinkaan ole mikään mitätön aines. Biohiilellä on monenlaisia ominaisuuksia ja erilaisia käyttömahdollisuuksia, ja koko ajan kehitetään lisää. Mistä oikein on kyse?

Biohiili on hiiltä, joka on valmistettu tai syntynyt kuivasta eloperäisestä aineksesta. Biohiiltä voidaan tuottaa lähes kaikesta biomateriaalista, esimerkkinä risut, ruo’ot ja pähkinöiden kuoret. Kestävän kehityksen näkökulmasta järkevin raaka-aine biohiilelle on eloperäinen aines, joka on joko jätettä tai teollisuuden synnyttämä sivuvirta kuten metsäteollisuuden hake. Biohiiltä valmistetaan pyrolyysin avulla, ts. eloperäistä ainesta kuumennetaan hapettomissa olosuhteissa, jolloin haihtuvat aineet häviävät ja jäljelle jää aineksen sisältämä hiili. Pyrolyysin avulla biomateriaalin ilmakehästä ottama hiili saadaan siis sidottua pysyvään muotoon. (Normaalissa biologisessa kierrossahan kasvien sisältämä hiili päätyy esimerkiksi mädäntymisen seurauksena hiilidioksidina ilmaan.)

Biohiili on rakenteeltaan huokoinen, joten se toimii kuin pesusieni. Sitä voidaan hyödyntää maaperässä, jossa se auttaa pidättämään ravinteita ja vettä. Maaperään sekoitettuna biohiili parantaa kasvien kasvua, sillä se kuohkeuttaa maata sekä kerää ravinteita ja mikrobeja. Biohiilen hyötyä maanparantajana voidaan lisätä entisestään ymppäämällä hiili vedellä, ravinteilla ja/tai hyödyllisillä pieneliöillä ennen maahan laittamista. Kun kasvien kasvu voimistuu, kasvit sitovat entistä enemmän hiiltä ilmasta.

Biohiili on ikivanha keksintö: intiaanit paransivat maaperää biohiilellä jo pari tuhatta vuotta sitten. Suomessa puolestaan kaskeaminen on tuottanut biohiiltä maaperään. Nyt biohiili on hoksattu uudelleen, ja on alettu ymmärtää sen merkitys hiilinieluna. Biohiili nimittäin sitoo hiiltä ilmakehästä tehokkaasti. Tonni biohiiltä voi valmistusprosessin aikana sitoa itseensä 3,5 tonnia hiilidioksidia, ja sitoutuneessa muodossahan hiili pysyy tuotteessa kiinni tuhansia vuosia! Vettä biohiili sitoo itseensä noin viisi kertaa oman painonsa verran.

biohiili 2

Maanparannuksen lisäksi biohiilelle löytyy muutakin käyttöä. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyneiden rankkasateiden ja kaupunkitulvien ja toisinaan myös kuivuuden aiheuttamia haittoja voidaan torjua biohiilen pidätysominaisuuden avulla. Biohiiltä voi käyttää myös erilaisina suodattimina. Biohiili voi sitoa itseensä haitta-aineita esimerkiksi hulevesistä tai laskuojista. Myös ilmanpuhdistuksessa ja lämpötilaerojen tasaamisessa biohiiltä voi käyttää: kasveja voidaan istuttaa biohiilen avulla paikkoihin, joissa kasvuolot muuten olisivat liian karut. Istutetut kasvit, erityisesti rehevät puut, puolestaan puhdistavat ilmaa sekä auttavat alentamaan aurinkoisilla alueilla maanpinnan lämpötilaa.

Uusia biohiilen käyttömuotoja syntyy koko ajan lisää, ja biohiilen käyttö lisääntyy niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Tällä hetkellä biohiilen tuotannon, tutkimuksen ja käytön edelläkävijämaita ovat Kiina, Saksa ja Sveitsi.

Ympäristöystävällinen joulupuu

Suomen metsänhakkuut ovat kasvaneet ennätystasolle. Tilastokeskuksen mukaan hiilinielut pienenivät vuonna 2018 jopa 43 prosenttia, joten vaarana on, että yhteiskuntamme muuttuu tällä menolla hiilinieluttomaksi – ei siis suinkaan hiilineutraaliksi. Niinpä nyt joulun alla saattaa mieleen juolahtaa kysymys, kannattaako tässä tilanteessa jättää perinteinen joulukuusi hankkimatta.

avohakkuu.jpg

Kuten hankintoja yleensä, myös joulukuusen hankintaa ja sen tarpeellisuutta kannattaa toki miettiä. Mikäli joulukuusen hankintaan päädytään, on ihan järkevää punnita eri kuusivaihtoehtojen ympäristöystävällisyyttä.

Ensiksi on todettava, että lisääntyneisiin metsänhakkuisiin joulukuuset eivät sinänsä ole kytköksissä, sillä iso osa myytävistä joulukuusista kasvaa pelloilla erityisillä joulukuusiviljelmillä. Pohjois-Suomessa joulukuusen voi ostaa myös valtion sekakäyttömetsistä, sillä Metsähallituksella on palvelu, jossa kuusenhakulupa on mahdollista hankkia ja maksaa puhelimella. Metsähallituksen sivuilta löytyy tarkka ohjeistus tällaisen kuusen hankintaan. Osa suomalaista hankkii joulukuusen omasta metsästä, ja tällöin kuusen valintaperuste todennäköisesti ainakin jossain määrin metsänhoidollinen: joulukuuseksi päätyvä kuusi poistetaan esimerkiksi ojan pientareelta, pellon vierustalta tai tiheästi kasvavien puiden joukosta.

Suomessa kasvanut tai kasvatettu kuusi on verrattain ekologinen joulupuuvaihtoehto: se on tuotu läheltä, sen kasvattamiseen on käytetty vain vähän tai ei lainkaan lannoitteita ja torjunta-aineita. Sen sijaan muualta, esimerkiksi Tanskasta, tuodun kuusen hiilijalanjälki on huomattavasti suurempi verrattuna kotimaiseen joulupuuhun kuljetuksen  ja runsaan lannoituksen takia. Joulukuusen kierrätettävyys on ympäristön kannalta plussaa: Joulun jälkeen kuusi voidaan toimittaa jäteasemalle, josta se toimitetaan energiakäyttöön. Kuusen voi myös kuivata ja pilkkoa itselle polttopuuksi, tai sen voi hakettaa seosaineeksi kompostiin.

Entä sitten muovikuusi? Muovikuusta ei voi pitää kovinkaan ympäristöystävällisenä, sillä sen valmistamiseen kuluu uusiutumattomia luonnonvaroja. Lisäksi se valmistetaan ulkomailla, joten myös kuljetusmatkat kuormittavat luontoa. Toisaalta muovikuusen pitkäikäisyys on ympäristön kannalta hyvä asia. Käyttökelvottoman muovikuusen kierrättäminen on tärkeää: metallirunkoinen tekokuusi laitetaan metallinkeräykseen, josta metalli päätyy sulatettavaksi ja käytettäväksi uudelleen.

Mutta ei tässä vielä kaikki! On olemassa muitakin vaihtoehtoja: Joulupuun voi myös vuokrata ainakin Uudellamaalla – ehkä jo jossain muuallakin Suomessa.  Vuokrattavat kuuset kasvavat ruukussa ja niiden kasvu siis jatkuu ulkona joulun jälkeenkin. Osa kuusien vuokramaksuista lahjoitetaan puiden istuttamiseen. Tämä vaihtoehto lienee ympäristöystävällisin ja hiilijalanjäljeltään pienin, mutta ei valitettavasti mahdollinen kaikille halukkaille.

joulukuusen koristelu.jpg

Ps. Kannattaa huomioida, että joulukuusen aiheuttama ympäristökuormitus on lopulta vähäistä verrattuna siihen, mitä jouluna syömme, ja millaisia ja miten paljon lahjoja toisillemme ostamme.