Ensimmäinen suomenkielinen ilmastoahdistusraportti Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen julkaistiin tällä viikolla MIELI ry:n (ent. Suomen Mielenterveysseura ry.) toimesta. Raportti on reilu 20-sivuinen, ja sen on kirjoittanut Panu Pihkala, ympäristöahdistuksen monitieteelliseen tutkimukseen erikoistunut teologian tohtori. Pihkalalta on aiemmin ilmestynyt myös ympäristöahdistusta ilmiönä käsittelevä teos Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo (Kirjapaja, 2017).

Ilmastoahdistusraportin voi ladata ja lukea MIELI ry:n sivustolta: https://mieli.fi/fi/raportit/raportti-ilmastoahdistus-ja-sen-kanssa-el%C3%A4minen

Pihkalan kirjoittama ilmastoahdistusraportti käsittelee yleisellä tasolla ilmastoahdistusta, sen oireita ja sen kanssa elämistä. Raportilla on myös käytännöllinen tarkoitusperä: raportissa annetaan toimintamalleja helpottamaan ilmastoahdistuksen käsittelyä esimerkiksi kolmannen sektorin toiminnassa. Lähtökohtana on ajatus siitä, että ilmastoahdistus ei ole sairaus, josta pitäisi päästä eroon, vaan luonnollinen reaktio, jonka voimavaraluonnetta voidaan kasvattaa. Niistä ilmastoahdistuksen muodoista, jotka lamauttavat liikaa ja muodostuvat mielenterveyden ongelmaksi, on olennaista päästä eteenpäin.

Mitä ilmastoahdistus on?

Ilmastoahdistuksella tarkoitetaan reaktiota maailman ympäristöongelmiin. Kyse on vaikeista tuntemuksista kuten surusta, pelosta ja avuttomuudesta, jotka juontavat juurensa ympäristöongelmista ja niiden uhasta.  Oireet voivat olla lieviä, vaikeita tai jotakin niiden väliltä. Ilmastoahdistusta voi potea kuka tahansa, mutta on olemassa altistavia tekijöitä, minkä vuoksi tietyt ihmisryhmät ja tietynlaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset ovat ahdistukselle alttiimpia. (Näistä voi lukea em. raportista lisää.)