En suosittele Elisa Aaltolan esseekokoelmaa iltalukemiseksi nukkumaan mennessä. Jonain toisena vuorokaudenaikana luettavaksi sen sijaan suosittelen. Esseitä eläimistä ei ole suloiseen uneen nukuttava teos, vaan se on herättävä, ravisuttava ja ahdistavakin lukukokemus – ja hyvin tarpeellinen.

Esseitä eläimistä käsittelee eläimiä ja suhtautumistamme niihin. Esseet pitävät sisällään eläin- ja ympäristöetiikan dosentti ja tutkija Elisa Aaltolan henkilöhistoriaa, muistoja, kokemuksia ja eri kanavissa julkaistuja kirjoituksia. Esseet sisältävät myös analyysia kulttuurimme ja yhteiskuntamme suhtautumisesta eläimiin. Omien ajatustensa lisäksi Aaltola kirjoittaa myös muiden filosofien ajatuksista. Teoksen taustalla on vahva tahto lisätä ymmärrystämme siitä, että toislajiset eläimet ovat arvokkaita, mielellisiä yksilöitä ja meidän ihmiseläinten tulisi kunnioittaa heitä. (Aaltola haluaa käyttää persoonapronomineja viitatessaan eläimiin.)

Esseekokoelman tekstien aiheet koostuvat mm. petoeläimistä, metsästyksestä ja liha- ja maitoteollisuudesta, mutta oman henkilökohtaisen elämän kautta käsittelyssä ovat myös maalaiskyläyhteisön asenteet, uskonnollis(t)en yhteisö(je)n käsitykset, ”metsästysmafia” jne. Aaltolalla on rohkeutta kyseenalaistaa ja tuoda erinäisiä hiljaa hyväksyttyjä ja vaiettuja asioita päivänvaloon. Aaltola onkin saanut ja saa edelleen monen ihmisen tunteet kuumenemaan ja vihat niskaansa.

Kun puheenaiheena on eläinoikeudet, monet alkavat tuhahdella. Monikaan ei ehkä kuitenkaan tiedä, mistä eläinoikeuksissa oikeastaan on kyse. Mielessä on ehkä vain yksittäisiä värittyneitä mielikuvia. Itse 1990-luvun nuoruudestani muistan, että eläinoikeudet olivat ainakin sitä, että ei haluttu käyttää eläinkokein testattua kosmetiikkaa. Se oli myös kettutyttöjä ja vihaa turkiksia käyttäviä ”hienoja ihmisiä” kohtaan. Nyttemmin muunkinlainen eläinaktivismi ja vegaanisuus ovat nousseet tapetille. Näissä on kyse eläinoikeusajattelun ilmentymistä. Eläinoikeuksissa on kyse syvällisemmin maailmankatsomuksesta, jossa ymmärretään ihmisen paikka eläinten rinnalla – ei riistävänä vallankäyttäjänä kaiken yläpuolella. Lukemalla Esseitä eläimistä alkaa nähdä yhteiskuntamme ja käsityksemme todennäköisesti uudistunein silmin, ja ellei vielä aiemmin ole miettinyt syvempää suhdettaan eläimiin, jonkinlainen asian kyteminen aivolohkoissa varmasti alkaa.

Ilmastonmuutoksen ja lajikadon hillitsemisessä auttaisi se, että yhä useampi meistä saisi eläinoikeuskipinän vaikuttamaan omaan ajatteluunsa ja toimintansa ohjaamiseen. On silkkaa hyötyä, kun tunnemme empatiaa toisiamme, koko eläinkuntaa sekä luontoa kohtaan.