Viherkatot, eli elävällä kasvillisuudella peitetyt rakennusten katot, ovat maailmalla yhä useammin käytetty keino, jonka avulla kyetään hallitsemaan ja vähentämään kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia ympäristöhaittoja. Monissa suurkaupungeissa on asetettu tavoitteeksi lisätä viherkattojen pinta-alaa entisestään. Suomessa viherkatot ovat yleistyneet, mutta ne odottavat kuitenkin vielä kunnon läpimurtoa.

Viherkattojen hyödyt muodostavat pitkän listan. Ensinnäkin ne tasoittavat sään ääri-ilmiöiden kuten rankkasateiden ja tukalien helteiden aiheuttamia ongelmia: katon kasvillisuus pidättää vettä ja ehkäisee näin tulvimista. Viherkattojen rakentaminen onkin viemärijärjestelmän laajentamista kustannustehokkaampi keino hallita hulevesiä. Viherkatot säätelevät myös lämpöä, eli ne viilentävät lämmintä ympäristöä kuumana kautena ja kylmänä kautena toimivat puolestaan lämmöneristäjinä.

Viherkatot parantavat ilmanlaatua suodattamalla ilmansaasteita. Niillä on lisäksi melua vaimentava vaikutus. Luonnon monimuotoisuutta voidaan ylläpitää ja lisätä viherkattojen avulla, sillä toimiihan viherkatto elinympäristönä monelle, ehkä uhanalaisellekin lajille. Kaupunkien esteettinen ja kokemuksellinen viihtyisyys kasvaa viherkattojen myötä taatusti: vihreys on ilo silmälle, ja katolla sijaitseva viheralue, jopa puisto tai puutarha, luo lisämahdollisuuksia luontokokemuksille.

Viherkatto sopii periaatteessa minkä tahansa rakennuksen katoksi, kunhan katon kantavuus ja vesieristeet vain sen sallivat. Rakennuskustannukset ovat tavallista kattoa korkeammat, mutta toisaalta se maksaa itsensä  takaisin pidemmällä aikavälillä. Sen käyttöikä on nimittäin tavallista kattoa pidempi kasvien antaman suojan takia.

Suomessa viherkatto usein päällystetään maanpeitekasveilla, esimerkiksi maksaruohoilla. Myös luonnonkasvit, erityisesti niittykasvit, tai jotkin puutarhakasvit  soveltuvat katon kasveiksi. Eksoottisemmat kasvilajit eivät kuitenkaan ole suositeltavia viherkatoille, sillä ne voivat karata ja levittyä ympäröivään maastoon vahingollisiksi vieraslajeiksi. Viherkaton kasvillisuuden runsas lannoittaminen on niin ikään epäsuositeltavaa, sillä katolta poistuvat hulevedet vievät ravinteita mennessään ja kuormittavat vesistöjä.