Kestävää ja terveellistä liikkumista

Liikkuminen kuuluu olennaisena osana normaaliin arkeemme. Liikkumisellamme on monenlaisia hyviä ja huonoja vaikutuksia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Esimerkiksi kävely on hyödyllistä liikuntaa, joka edistää terveyttämme. Se parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, lisää kehon endorfiinitasoa, virkistää mieltä ja rauhoittaa stressijärjestelmää. Se on myös saasteeton liikkumismuoto. Sen sijaan moottoriliikenteestä koituu monenlaista haittaa niin ympäristölle kuin ihmisten terveydellekin: se edistää ilmastonmuutosta, heikentää ilmanlaatua ja aiheuttaa melusaastetta. Toisaalta moottoriliikenteen avulla pääsemme taittamaan helpommin ja nopeammin pidempiäkin matkoja.

Tiet ja pysäköintialueet vaativat tilaa. Teiden, katujen ja parkkialueiden sekä myös kulkuvälineiden rakentaminen ja valmistaminen kuluttavat materiaaleja ja aiheuttavat jätteitä. Monimuotoinen luonto vähenee, kun liikenne valtaa alaa.  

Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa liikenteen negatiivisiin puoliin kuten päästöihin ja ilmanlaatuun. Isoissa kaupungeissa on suositeltavaa liikkua auton sijasta joukkoliikenteellä, pyörällä tai jalan. Pienemmillä paikkakunnilla liikkuminen ilman henkilöautoa voi olla mahdotonta. Mahdollisia ovat kuitenkin kimppakyytien järjestäminen, matkojen yhdistely, taloudelliseen ajotapaan pyrkiminen ja mahdollisimman vähäpäästöisen auton valinta. Entä mahtaisiko auton yhteiskäyttö onnistua?

Eurooppalaista liikkujan viikkoa vietetään 16.–22.9.2021. Tänä vuonna viikkoa vietetään jo 20. kerran. Kampanjaviikon aikana ihmisiä kannustetaan pohtimaan omia arkisia liikkumisvalintoja ja niiden vaikutuksia ympäristöön sekä yhteiskuntaan. Tänä vuonna halutaan nostaa esille erityisesti terveellinen ja turvallinen liikkuminen.

Päiväkodin piha: muovia vai kunttaa?

Missä pienet lapsemme temmeltävät ulkoillessaan? Merkittävä osa alle kouluikäisistä lapsista viettää ison osan vuorokaudesta päiväkodissa, jolloin myös ulkoilu tapahtuu siellä. Ei siis ole yhdentekevää, millainen pihaympäristö päiväkodissa on.

Suomalaisten elämäntapa on vuosikymmenten kuluessa kaupungistunut ja erityisesti suuremmissa kaupunkikeskuksissa yhteys luontoon on merkittävästi ohentunut.  Tällä on suoraan vaikutusta ihmisten mikrobiston köyhtymiseen. Mikrobit ovat tärkeitä, sillä ne harjoittavat immuunijärjestelmää, joka tutkimusten mukaan suojaa esimerkiksi allergioilta, astmalta, keliakialta ja reumalta. Luontoympäristöllä on terveyttä ja hyvinvointia edistävä vaikutus muutenkin kuin mikrobitasolla: luontoympäristö houkuttelee liikkumaan, se kohentaa mielialaa, alentaa verenpainetta jne.

Joissakin uusissa tai remontoiduissa päiväkodeissa on siirrytty tekonurmipihaan, ja ne tuntuvat vuosi vuodelta yleistyvän. Tekonurmea perustellaan sen helppohoitoisuudella ja esteettisyydellä (mikä on toki makuasia). Tekonurmen avulla pyritään todennäköisesti myös vähentämään päiväkotipihan kuraisuuden määrää.

Mutta entä ne tärkeät mullan mikrobit? Entä luonnon monimuotoisuus kasveineen ja eliöineen? Entä tekonurmesta syntyvä mikromuovi, joka kulkeutuu luontoon? Entä tekonurmen virikkeellisyys ja aistielämykset? Entä tekonurmen toimivuus eri keleillä: paahtavassa helteessä, jäisenä pakkaspäivänä, kaatosateessa? Riistääkö päiväkodin tekonurmi lapselta mahdollisuuden tutustua luontoympäristöön ja olla osana sitä?

Päiväkotien pihojen luontoympäristöstä tehtiin parisen vuotta sitten suomalais-tsekkiläinen tutkimus, joka puhuu vahvasti päiväkotien viherpihojen puolesta. Tutkimuksessa päiväkotien pihoille tuotiin kunttaa eli elävää metsänpohjaa sekä nurmikkoa. Lisäksi päiväkotilapset saivat kylvää kasveja istutuslaatikoihin ja hoitaa niitä. Tutkimuksen perusteella selvisi, että kun lapset olivat monimuotoisen orgaanisen pintamaan eli mullan tai metsämaan sekä kasvillisuuden kanssa tekemisissä, heidän mikrobistonsa monipuolistui huomattavasti. Mitä nuorempi lapsi, sitä selkeämpiä muutokset olivat. Myös lasten luontosuhde, motoriikka ja keskittymiskyky paranivat. Tutkimuksessa olivat mukana Luke, Helsingin yliopisto, Tampereen yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Prahan Kaarlen yliopisto.

Yhteys luontoon on tärkeää monella tavalla, ja myös pienillä lapsilla pitää olla oikeus olla luonnossa. Huomion kiinnittäminen päivähoitopaikkojen ulkoiluympäristöön on siis tärkeää.