Lyijypitoisen bensiinin aikakausi päättyi!

Liikenteen saralla ykköspuheenaihe on hiilidioksidipäästöistä eroon pääseminen. Niinpä autokantaamme pyritään sähköistämään kiihtyvällä tahdilla – ainakin rikkaimmissa länsimaissa. Se ei ole kuitenkaan koko maailman todellisuus: polttomoottorit, bensiini ja diesel kuuluvat vielä vahvasti autoiluun eri puolilla maailmaa. Saasteettomampaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa: haitallisesta lyijypitoisesta bensiinistä on nyt vihdoin päästy eroon, kun Algeria – maailman viimeisenä maana – lopetti lyijypitoisen polttoaineen myynnin. (Katso UNEP:n tiedote asiasta.)

1920-luvulla ryhdyttiin lisäämään tetraetyylilyijyä polttoaineen joukkoon, sillä sen todettiin parantavan moottorin suorituskykyä. Lyijyn aiheuttamista terveyshaitoista oltiin tietoisia, mutta ne haluttiin sivuuttaa. 1970-luvulla jo lähes kaikki ympäri maailmaa tuotettu bensiini sisälsi lyijyä. Lyijy on vuosikymmenten ajan saastuttanut niin ilmaa, maaperää kuin vesistöjäkin. Sillä on ollut vaikutusta mm. ravintoon ja juomaveteen.

Käänne parempaan alkoi 1980-luvulla, kun joissakin vauraammissa maissa lyijypitoinen bensiini kiellettiin. Lyijy korvattiin muilla voiteluominaisuuksia sisältävillä lisäaineilla. Suomessa lyijyllisen bensiinin myynti lopetettiin vuonna 1994. Kaikissa EU-maissa lyijyllisen bensiinin myynti kiellettiin polttoainedirektiivillä vuoden 2000 alusta. Kuitenkin vielä vuosituhannen alussa lyijypitoinen polttoaine oli yksi vakavimmista ympäristö- ja terveysuhkista, joten myös YK:n ympäristöohjelma (UNEP) aloitti vuonna 2002 kampanjan lyijypitoisen bensiinin poistamiseksi: vähävaraisissa maissa polttoaine, joka sisälsi lyijyä, oli siis edelleen yleisesti käytössä. Lopulta tänä vuonna päästiin siihen tilanteeseen, ettei enää missään päin maailmaa ole saatavilla lyijypitoista bensiiniä!

Lyijystä eroon pääseminen on iso asia, ja siitä on syytä olla tyytyväinen. Mutta kuten alussa mainittiin, nyt  on tarpeen keskittyä tavoittelemaan liikenteen nollapäästöjä. Siinä on omat haasteensa, sillä maailman ajoneuvokanta kasvaa koko ajan, ja liikenne muodostaa merkittävän osan maailman kasvihuonepäästöistä. Jokainen pienikin päästövähennys on merkityksellinen ja vie kohti tavoitetta.

EU:ssa tartutaan ilmastotoimiin

Tällä viikolla julkaistiin EU:n suuri ilmastopaketti Fit for 55. Kyseessä on säädösehdotuspaketti, jonka tavoitteena on vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Säädöspaketti siis tarjoaa keinoja, joilla vähennystavoite voidaan saavuttaa. Muutoksia ehdotetaan ilmaston kannalta keskeisiin EU-säädöksiin. Mukana ovat mm. päästökauppa, maankäyttö ja nielut, energiatehokkuus ja uusiutuva energia sekä hiilitullit.

Nyt ilmastopaketin julkaisemisen jälkeen on vuorossa vuoden, kahden mittaiset neuvottelut EU-komission, jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin kesken. Näissä neuvotteluissa säädökset muovataan käytäntöön.  

Kuten arvata saattaa, ilmastopaketin julkistaminen sai aikaan kriittisiä kommentteja ja sensaatiomaistakin uutisointia mediassa. Haluttaisiin lievennyksiä ja toivottaisiin enemmän itsemääräämisoikeutta. Suomessa liikennepäästöt ja metsäteollisuus ovat saaneet eniten huomiota. Merenkulun puolestakin on oltu huolissaan. Ja mistä ollaan huolissaan: taloudesta! Pääasia unohtuu, sillä huolissaan pitäisi olla ympäristöstä ja ilmastosta. Talouskin on lopulta luonnolle alisteinen.

Ilmastonmuutos ei ole tuolla jossain tulevaisuudessa, vaan me elämme sitä parhaillaan ja koemme sen aikaansaamia muutoksia tässä ja nyt. Ikävien ja arvaamattomien muutosten tahti vain kiihtyy, erityisesti, jos emme tee asialle mitään, vaan porskutamme totuttuun tapaan. Jahkailu ei kannata, sillä hälytyskellot soivat jo. Todisteita ovat esimerkiksi  maailmanlaajuiset ennätyshelteet, jotka ovat tukaloittaneet myös Suomea. Rankkasateet ovat saaneet aikaan tulvakatastrofin Euroopassa. Maapallon keuhkona pidetty Amazonin sademetsän alue Etelä-Amerikassa päästää nyt enemmän hiilidioksidia kuin mitä se kykenee sitomaan. Siperiassa jylläävät harvinaisen laajat metsäpalot ja ikirouta sulaa. Jäätiköt sulavat ennätysvauhtia

On siis erittäin hyvä asia, että EU:ssa otetaan ilmastoasiat tosissaan, ja ilmastotoimiin tartutaan. Kyse ei ole ihan pienestä näpräilystä, vaan ison tason toimista, joiden perään ollaan huudeltu ja joita ollaan kipeästi kaivattu. Ei ole siis syytä laittaa kampoihin ja tehdä muutosvastarintaa, sillä ilman EU-tason toimia edessä on tulevaisuus, johon on vielä hankalampi sopeutua.